Olen ollut mieheni kanssa nyt yhdessä 5-vuotta ja meillä on kaksi yhteistä lasta. Rakastan häntä, mutta riittääkö se? Minusta tuntuu ettei hän kunnioita minua, kun sovimme ettei hän jätä esikoistamme kahdestaan äitinsä kanssa,kun perjantaina menivät sinne,silti hän jätti(tähä minkä takia näin sovimme on syy jota en tässä mainitse). Lauantaina minä tulin hakemaan kuopuksen kanssa esikoista sieltä, vaikka olimme sopineet että he tulevat kotiin kaupan kautta. Hän taas jäi sinne äidilleen ryyppäämään. Hän on melkein joka viikonloppu juomassa,ellei jopa arkisinkin ja alkoholi kuuluu jokaiseen päivään. Ja aina vika on minussa, hän juo koska minä olen hirveä, hän ei tule kotiin, koska hänen ei ole hyvä olla kotona jne.
Mietin voiko asiat vielä muuttua, voidaanko me saada yhteinen tulevaisuus vai onko nyt parempi vaan luovuttaa?
Me ollaan saatu elämää kuitenkin paljon eteenpäin, jos vertaa millaista se oli esim. vuosi sitten. Mutta uskotelenko itselleni liikoja, jos haluan uskoa, että vielä tulee päivä, ettei alkoholi kuulu jokaiseen päivään ja viihteellä käydään pari kertaa vuodessa, ei joka viikonloppu.
Chariot, viestisi luettuani minustakin tuntuu, ettei sinua kunnioiteta. Mielestäni parisuhteeseen kuuluu kunnioitus.
Minkälaisen viestin haluat antaa lapsillesi? Haluatko, että lapsesi ovat omissa parisuhteissaan alkoholistien kanssa? Haluatko, että lapsesi uhrautuvat aikuisina muiden hyväksi ja unohtavat täysin omat tarpeensa?
Kuinka pitkään sinä jaksat kunnioittaa ja rakastaa miestä, joka rikkoo lupauksensa? Kuinka kauan sinä jaksat pitää huolta lapsista ja miehestä, joka pakenee vastuuta ja yhteistä kotianne? Entä miten lapsenne voivat, kun eivät voi luottaa mieheesi?
Miehesi viestistä kielii jättäjän puhe: hän ei ole onnellinen, hän ei voi hyvin.... Sinä et ole vastuussa hänen onnestaan. Onni löytyy meidän jokaisen sisältä. Miehesi on itsensä osattava olla onnellinen, sinä et ole hänen onnestaan vastuussa. Sinä teet jo valtavan paljon perheesi eteen.
Oma mieheni valitti pitkään onnettomasta olostaan ja vihjaili avioerosta. Ei kuitenkaan itse saanut mitään aikaiseksi, keskittyi vain sabotoimaan arkea, härnäämään, kiusaamaan, huutamaan ja ilkeilemään. Joskus ylitti myös fyysisen koskemattomuuden rajat. Lopulta tammikuussa sain tarpeekseni miehen yli tunnin kestäneestä riitelystä ja kiukuttelusta ja pakotin miehen pois asunnosta, jotta pääsin antamaan lapselle iltapalaa rauhassa. Aluksi olin hajalla, mutta kahdessa viikossa alkoi arki tuntua helpommalta ja keveämmältä. Ei tarvinnut enää kantaa miehen aiheuttamaa taakkaa harteilla.
Kiitos vastauksestasi.
Pohdin mistä saan voimaa lähtemiseen,meillä on ihana koti, hyvällä sijainnilla ja tytöt pääsivät ihanaan päiväkotiin, joka on tarkoitus syksyllä aloittaa, tämä kaikki pitäisi jättää sit taakse.
Myös yksin asuminen pelottaa (tai onhan minulla lapset), sillä aloimme seurustella kun olin 18-vuotta ja kotoa muutin suoraa miehen kanssa yhteen.
Mietin paljon mikä minussa on vikana, miksi hän on minua kohtaan tällainen, onko hän käyttänyt eksilleen näin vai olenko minä ainoa ketä kohtaa hän käyttäytyy näin.
Hei Chariot, miehesi on jonkin asteinen alkoholisti ja se ei johdu sinusta, se johtuu siitä, että miehesi on riippuvainen alkoholista. Mietit miten miehesi kohteli entisiä kumppaneita. Kuinka riippuvainen miehesi oli silloin alkoholista? Ei asia ole kiinni entisistä tai sinusta. Aivot tottuvat vähitellen yhä suurempiin alkoholin määriin ja mikäli asioiden annetaan kehittyä omalla painolla, miehesi alkoholiongelma pahenee. Tilanteen kääntäminen vaatii todellista päättäväisyyttä mieheltäsi. Kirjoituksesi perusteella miehesi vain syyttää sinua. Sinun syyttäminen ei mitenkään korjaa tilannetta. Sinun syyttely vie huomion pois itse asiasta eli siitä, että miehesi tulisi päättäväisesti saada oma alkoholin käyttönsä kuriin. Mietit miltä tulevaisuus näyttää. Miehesi juominen jatkuu niin kauan kuin hän odottaa, että ulkoiset syyt juomiselle loppuvat. Aina löytyy syitä juomiselle. On päätettävä lopettaa juominen, oli tilanne mikä tahansa. Kirjoituksesi perusteella tilanne ei parane. Haluatko, että sinä ja lapsesi ovat yhdessä alkoholistin kanssa vai laitatko hänet valitsemaan alkoholin ja perheen välillä. Jos hän valitsee alkoholin, tiedät että olisit joka tapauksessa hävinnyt taistelun miehestäsi alkoholille.
Se, että sinä rakastat ei riitä, tarvitaan myös miehen rakkautta ja halua yrittää yhdessä ja halu lopettaa juominen.
Alkoholi on siitä petollinen, ettei sitä voita mikään, se kietoo uhrinsa niin lujaan syleilyyn, ottaa orjakseen, siihen väliin ei kukaan ulkopuolinen pääse.
Tämä sanoi yksi juomisen lopettanut; "Kurkusta on mennyt perhe, talo, terveys, perinnöt, autot ja työpaikat, eikä se viinapiru tuntunut tarpeeksi saavan."
chariot kirjoitti 23.4.2015 16:54
Kiitos vastauksestasi.
Pohdin mistä saan voimaa lähtemiseen,meillä on ihana koti, hyvällä sijainnilla ja tytöt pääsivät ihanaan päiväkotiin, joka on tarkoitus syksyllä aloittaa, tämä kaikki pitäisi jättää sit taakse.
Myös yksin asuminen pelottaa (tai onhan minulla lapset), sillä aloimme seurustella kun olin 18-vuotta ja kotoa muutin suoraa miehen kanssa yhteen.
Mietin paljon mikä minussa on vikana, miksi hän on minua kohtaan tällainen, onko hän käyttänyt eksilleen näin vai olenko minä ainoa ketä kohtaa hän käyttäytyy näin.
Onko sinun pakko muuttaa vai voisiko miehesi muuttaa pois?
Taidat selvitä ihan hyvin yksiksesi, jos olet tähän saakka joutunut kannattelemaan alkoholia kittaavaa miestä. Arkesi voi jopa helpottua. Jos kerrot ystävillesi ja sukulaisillesi eroavasi miehestäsi sen takia, että hän ryyppää, niin aivan varmasti saat apua muutossa ja lastenhoidossa. Jos et saisikaan apua ystäviltäsi, niin neuvolan kautta voi saada lastenhoitoapua huokeaan hintaan ja kaikista vähätuloisimmat saavat ilmaiseksi.
Minulla on nyt paljon vähemmän rahaa käytettävissäni kuin ennen avioeroa. Kuukauden ajan nukuin patjalla lattialla, koska mies oli vienyt sängyn. Enpä olisi siinä sängyssä enää halunnutkaan nukkua. Nyt minulla on uusi sänky patjoineen ja ostokset suunnittelemalla riittävät rahat hyvin kuun loppuun saakka. Näitä rahoja hallitsen itse, ei pääse mies enää yllättämään tuhlailutempauksillaan ja laskujen pimityksillään.
Jos sinun on pakko muuttaa, niin avioero on erittäin perusteltu syy saada nopeasti vuokra-asunto, myös pääkaupunkiseudulla. Voit tietysti myös ottaa esille muuton tarpeen miehen humalajuomisen takia. Eivät ne muutkaan päiväkodit välttämäti huonoja ole ja voihan olla, että saatte uuden asunnon lähiseudulta ja voitte sitten pitää kiinni saamastanne päiväkotipaikasta. 🙂👍