hmm...
sanoisinpa vain näin..
jos et ole onnellinen muuta miehestäsi erilleen. miksi sinun pitää heti ottaa uusi mies siihen? jokaisella on oma menneisyys ja jos sen kanssa pystyy elämään se on todella hyvä. tottakai ihmiset epäilevät yms. mutta tekevätkö he sen kiusalla? epäilen... itse luulin todella pitäväni eräästä henkilöstä ja muut tuomitsivat hänet. kun silmäni avasin tajusin kuinka hölmö olin.. mutta enhän minä sitä uskonut silloin.. tarvitsin sen oman aikani jotta ymmärsin. varmasti läheisesi ovat vain huolissaan. ehkäpä lapsesikin ymmärtävät uuden miehen jos et heti häntä ota elämääsi ja jos mies sua rakastaa hän jaksaa odottaa. voittehan te tapailla. treffailla tms. mutta sen voin sanoa että ei se elämä muutu miestä vaihtamalla. sen voin myös sanoa että mies tai nainen ei saa koskaan käyttäytyä väkivaltaisesti omaa seurustelu, avo, avio kumppania kohtaan. arvostus toista kohtaan pitää olla. jos haluat pois suhteesta niin lähde. jos miehesikään ei ole onnellinen suhteessa?? erotkaa niin sinä ja miehesi saatte tilaisuuden löytää sen oikean .. mutta mieti tarkkaan.. menkää vaikka parisuhde terapiaan... jospa se rakkaus puhkeaisi uudestaan kukkaan.
Kaikkea hyvää sinulle
🙂🌻

Tituli kirjoitti 28.5.2008 13:41

En tiedä enää mitä pitäisi tehdä. Elän parisuhteessa jossa en haluaisi olla enää. Minulla on edellisestä avioliitosta 3 lasta 18.15 ja 11 vuotiaat pojat. Nyt en ole kihloissa enkä naimisissa. Olen rakastunut toiseen mieheen ja elänyt kaksoiselämää jo jonkun aikaa. Keskimmäinen pojista jo oli miehen kanssa kaveri...kunnes..

Ex aviomieheni ja tämä ketä asuu minun talossani alkoivat manipuloida tätä uutta ystävääni hänen menneisyytensä takia.
Miehellä on olemassa rikosrekisteri (vanheneeko se tietyn ajan päästä), mutta kuitenkin. Nuoruusvuosina ollut koulukiusattu mistä aiheutunut kaikenlaista paskaa.
Ollut myymälävarkauksia ja pahoinpitelyitä sekä hätävarjelun liioittelu..Huumeita on kokeillut, mutta sekin jäi siihen. Hän on näyttänyt minulle papereita käräjiljä jne..
Näistä kaikista on kuitenkin aikaa todella paljon. Ja nämä ihmiset eivät ymmärrä, että ihmiset muuttuvat.

Itse olen myös ollut epäileväinen hänen suhteensa joskus, mutta kun tutustuin paremmin eipä se mies mikään paha ole. Toki tykkää viinasta mutta kuitenkin hän on ollut samassa työpaikassa kuitenkin yli 20 vuotta ja talous on kunnossa.

Kotona alettiin sanomaan, että pitää jättää se mies.. En halua kuitenkaan tehdä niin. Mutta sitten toisaalta, jos otan hänet niin nuoremmat lapset kuulema muuttavat isänsä luo. Joka taas tarkoittaa, että menetän lapseni, taloni(lapsilisät loppuu) joudun lopettamaan kouluni(opiskelen sairaanhoitajaksi) ja kaikki menee siinä vaiheessa päin p******..

Mutta kuitenkin onko siis minun elettävä suhteessa jossa en voi hyvin?
Ystäviä minulla on, mutta niin luotettavaa ei, että voisin näistä puhua.

Mitä siis minun pitäisi tehdä? Olen yrittänyt unohtaa tänäm toisen miehen, mutta hän on mielessäsi aina. Hänen seurassaan saan olla oma (hullu)itseni hän ei tuomistse minua jostain pienestä virheestäni.

Tämä mies joka täällä on on kerran läpsässyt minua poskelle. Ei lujaa mutta kuitenkin ja kavereiden nähden. Pari viikkoa sitten olimme baarissa ja lähdin sieltä toiseen baariin hänelle siitä mainitsematta. Puhuin puhelimessa yhden kaverin kanssa. Yht`äkkiä käsivarsiini tartuttiin kiinni ja lujaa. Ukko hermostui kun lähdin sanomatta mitään. Joo oli varmaan mun virheeni, mutta halusin olla yksin ja jutella kaverini kanssa. Oltiin juuri saatu riitamme sovittua.

Meni baariin kun pääsin äijän otteesta irti(käsissä mustelmat) Sanoin ovimikolle mitä oli sattunut ja silti se päästettiin sinne baariin sisälle.
Eli eikö niin sanota, että ei kaksi ilman kolmantta? Mitä vielä voi tapahtua? Nämä kiinniotot ja läpsäisyt eivät ole olleet kauhea vakavia, mutta mielestäni väärin kuitenkin.

Olen jo ihan neuvoton tässä asiassa. Pitääkö tyytä siihen mitä on vai ei?

Hei,

Viestistäsi nousi esiin tuo hyvä tuntemuksesi, ettei tässä uudessa suhteessa sinua moitita joka pikkuvirheestä ja saat olla oma "hullu" itsesi. Jos juuri nämä seikat ahdistavat sinua nykyisessä liitossasi ja voit huonosti, lienee lähteminen ainoa vaihtoehto, ellei miehesi suostu keskustelemaan ja hoitamaan parisuhdettanne - ja jos mukana on väkivaltaa. Mutta kuule, aivan satavarmaa on, että tämä uusi suhde muutuessaan vanhaksi löytää niitä virheitä ja asioita, joita sinussa on huonosti. Siihen menee vain vähän aikaa - viimeistään kahden vuoden kuluttua huomaatte aika paljon vikoja toisissanne. Uusi suhde saattaa nyt tuntua sinusta ratkaisulta kaikkiin elämäsi ongelmiin, mutta eipä se vain niin ole. Kuten jo aikaisemmassa kommentissa todettiin, miksi rynnätä uuteen suhteeseen. Ei toinen ihminen ole pelastus ja vastuussa sinun onnellisuudestasi.

Itse kärsin nyt neljäkymppisenä aikuisena omien vanhempien sekoiluista - maksan sitä hintaa, että he toteuttivat mielihalujaan harkitsematta. Minusta tuli ripustautuja, joka kontrolloi ja tukahduttaa oman parisuhteensa. En kuitenkaan suosittele yhdessäolemista vain lasten takia, mutta kannattaa miettiä mikä on oma toimintamalli parisuhdekriisissä - tuleeko siihen aina joku ulkopuolinen, eikä suhteessa hoideta ongelmia. Lapsille se on raskasta.

Luin juuri kirjan Revitty sydän, voiko uskottomuudesta toipua. Suosittelen sitä lämpimästi, sillä se avasi silmäni tajuamaan omaa toimintaani ja sitä miksi mieheni etsii hyvää oloa sivusuhteesta - miten sellaiseen ajaudutaan. Samoin kirja Unelma paremmasta parisuhteesta - navigointiopas aikuissuhteeseen, on oiva itsetutkiskelun väline. Kerroit opiskelevasi sairaanhoitajaksi, siinäkin mielessä kirjat saattaisivat olla kiinnostavia.

Kun on huumantuneen rakastunut, ajattelee hormoneilla. Kaikki teot ja maailmojen sortuminen vaikuttavat oikeutetuilta - onhan minulla oikeus onneen. On tarve nähdä vanha kumppani erityisen huonona ja vaikeana, kun alitajuisesti perustelee itselleen toimintaansa. Mutta mitä se onni on? Kenen vastuulla se onni elämässäsi on? Mitä olet tehnyt nykyisen parisuhteen hyväksi? Asiat on hyvä pohtia, päädyitpä mihin ratkaisuun tahansa.

No moi!

Niin ei moitita ja tiedän ettei uusi suhde ole mikään pelastus eikä ratkaisu, mutta en ole hakemassa vielä ainakaan mitään uutta suhdetta vaan ollaan ihan kavereita. Kiitos teille kuitenkin viesteistä ihan asia puhutte ja itse sen kyllä tiedostan. Mutta kun kirjoittaa tunteella ei varmaan aina saa ihan kaikkea kirjoitettua sillai järkiperäisesti kuten pitäisi..

Kirjoittelen lisää kunhan löydän sen oikean ajan..