Heippa
Niin olen todella pahoillani sinun puolesta eikä sitä voi kukaan muu tietää millaista
tuskaa olet joutunut kokemaan kuin sinä itse.
Mutta tosijaan monesti asiat tulee uudestaan mieleen vuosijenkin päästä tai tietyssä
tilanteessa.
Mutta suosittelen sinulle että jos juttelisit jonkun ammatti ihmisen kanssa niin se
varmasti auttaisi sinun eläämääsi ja pääsemään / helpottamaan eläämääsi.
Haluatko että laitan muutaman auttavan puhelin numeron ??? laittasin ne tähän mutta
on työpaikalla kansiossa.
Onko sinulla ketään ystävää / kaveria jolle voisit kertoa iloja ja suruja??? se kanssa
helpoittas eläämääsi.
Muista kanssaa että kaikesta huolimatta älä katkeroidu elämään vaan sinulle on
tehty törkeästi vääryyttä ja yritä nauttia elämästä ja minä toivon täydestä
sydämmestä sinulle elämässä kaikkea hyvää.
Kauniata alku vuotta sinulle

Minua ei raiskattu (onneksi), mutta entinen työnantajani hyväksikäytti minua muutaman kuukauden ajan. Olen kertonut tarkemmin tarinani tämän samaisen ryhmän Hyväksikäytetty-keskustelussa.

Elin myös vuosia niin, että asia ei suuremmin haitannut. Pelkäsin kyllä miestä ja hänen mahdollista ilmestymistä, mutta muutamaa heikkoa hetkeä lukuunottamatta elin aika 'tasapainoisesti'. Viime syksynä eräs tv-ohjelmassa sanottu, aika mitätön lause laukaisi kaiken. Itkin, tärisin, raivosin, pelkäsin jne jne parin viikon verran. Silloin avauduin ensimmäisen kerran kunnolla avokilleni ja hän totesi, että ehkä minun pitää hakea apua. Sain kuin sainkin sovittua tapaamisen (ei ollut todellakaan helppoa!!!), mutta tapaamista edellisenä iltana sairastuin. Kun olin parantunut, myös henkinen oloni oli parempi. En saanut enää sovittua uutta aikaa...

Tuon kriisijakson aikana aloin etsimään tietoa ja kohtalotovereita. Silloin löysin myös tämän sivuston. Tuo hyväksikäytetty-keskustelu auttoi minua paljon. Ymmärsin, että minulle on todella tehty paljon pahaa, eikä sitä voi vain lakaista maton alle. Maton alla se ahdistus vain kasvaa kuin pullataikina ja voi lopulta jopa tappaa minut. Sinä ehkä löydät täältä tai muilta sivustoilta kertomuksia raiskattujen kokemista tunteista. Muistaakseni nimimerkki PalaLasia kertoo avoimesti ja rohkaisevasti tunteistaan täällä. Etsi hänen kirjoituksiaan!!

Kuten sanoin, jos traumaansa ei hoida, se tulee pakolla uudestaan elämään ja vain pahenee joka kerta. Kun viime syksyn jälkeen aloin taas vähättelemään avun tarvettani, nosti tunteet taas päätänsä ja kärsin taas kriisijakson vähän aika sitten. Mistään ei tullut taaskaan mitään. Sain täältä aivan ihanan tukihenkilön, joka kysyi aivan ohimennen 'oletko jutellut jonkun terapeutin kanssa?' En, mutta nyt hankin sen avun vaikka se koskisi kuinka paljon. Nyt olen siinä onnellisessa asemassa, että ensimmäinen käynti on varattu parin päivän päähän. Menen sinne vaikka olisi 40 astetta kuumetta, jalka poikki ja tippaletku kädessä! Helppoa se ei tule olemaan, en meinaa sinä päivänä tehdä yhtään töitä. Keskityn vain itseeni. Paketti jäätelöä, hyvä kirja, peitto ja sohva.Siinä sen päivän suunnitelma 🙂 SE SATTUU JA TUNTUU KAMALALTA PUHUA NÄISTÄ ASIOISTA, MUTTA ÄLÄ JÄÄ YKSIN MÄREHTIMÄÄN ASIOITA!! HAE KULTA PIENI APUA!!! Tehdään se yhdessä ja kerrotaan täällä koko maailman hyväksikäytetyille ja raiskatuille, kuinka se lopulta helpottaa meidän elämää. Tekoa ei saa tekemättömäksi, mutta jos saisi nuo kriisijaksot helpommiksi tai jopa häipymään, minä olen ainakin tyytyväinen.

Jaksamista sinulle 🙂🌻 Jaksetaan yhdessä huomiseen. Ja huomiseen. Ja taas huomiseen...

kristiina85 kirjoitti 18.2.2011 18:15

Onko jollakin vastaavia kokemuksia? Olin 17v kun kaksi miestä kolmannen katsellessa raiskasi mut, häpesin asiaa ja hautasin sen. Mutta nyt 8v jälkeen päin, eräs tilanne muistutti kovasti noiden miesten asennetta mua kohtaan ja se laukaisi valtavan itkun ja ahdistuksen. Olen käynyt raiskauksen mielessäni monta kertaa läpi, itkenyt ja yrittänyt päästä tapahtuneesta yli. Tuntuu kuin tunteet tapahtuneesta olisi tullut vasta nyt pintaan. Olo on kuin mut olisi raiskattu uudestaan, todella masentunut, ahdistunut ja lamaantunut. Onko kenellekään tapahtunut samoin? Miten jaksoitte eteenpäin?

Taas hävettää sukupuoleni puolesta, mutta surffaa nyt ensiksi sivulle http://www.tukinainen.fi/ katso onko sieltä konkreettista apua, sen jälkeen kyllä hankkituisin puhumaan tapahtumista jollekkin ammattiauttajalle, siitä voisi olla paljon apua.
muuten en halua olla utelias mutta miten ajauduit moiseen tilanteeseen silloin alunperin?
olisiko se ollut estettävissä?

Hei Kristiina85!

Olen pahoillani puolestasi, mitä sulle on tehty. Itse tulin parikymmentä vuotta sitten toistuvasti raiskatuksi ja viime lokakuussa. Häpesin ja häpeän edelleenkin.

Olet rohkea, kun kerrot tapahtuneesta jo nyt. (itse vaikenin 20v) Älä vaan tee samoin. Toivon, että menet kertomaan jollekin ammatti-ihmiselle. Itse minä kerroin vuosi sitten lääkärille ja nyt käyn psykoterapiassa.

Sun otsikko sattui mun sydämeen. Älä vaan jää asian kanssa yksin. Äläkä häpeile tunteitasi äläkä itseäsi. Näin on teoriassa helppo sanoa, mutta vaikea noudattaa. Itse en ainakaan ole sinut asian kanssa.

Tsemppiä Sinulle! 🙂👍

Kiitos tsemppaavista viesteistä, paras apu näissä asioissa taitaa olla vertaistuki. Jos jollain on jotain kriisinumeroita, lähetä niitä vain. Ajauduin tilanteeseen omaa tyhmyyttäni ja se olisi voinut olla estettävissä, jos en olisi ollut niin sinisilmäinen ja luottanut/uskonut tuttua ihmistä. 8v syytin itseäni, mutta nyt olen alkanut ymmärtää sen, että vaikka tilanteen olisi voinut välttää, he tekivät silti väärin, en minä. Minulla on ystävä, jolle voin puhua ja ilman häntä en jaksaisi näin hyvin. Huonoa aikaa kesti 3-4 päivää ja nyt olen voinut paremmin. Ahdistus on helpottanut enkä ole itkenyt. Minun täytyy silti saada käsiteltyä tämä asia itseni kanssa, jottei vastaavaa ahdistusta tulisi enää. Tai ainakaan noin voimakasta, että vetäydyn omaan kuoreeni moneksi päiväksi ja vain itken. Asia seuraa minua loppuelämäni, sen tiedän, ei tuollaisesta toivu lopullisesti koskaan. Mutta haluaisin voida oppia elämään sen kanssa niin ettei se häiritse elämääni.

Vielä kerran, kiitos teille!

Heippa
Minäpä laitan sinulle vaikka noi nettiosoitteet niin tutustu noihin sivuihin
niin uskoisin että on apua ja kannattaa tarvittaessa käydä esim lääkärissä,
psykolookilla jne niin varmasti auttaa elämää eteenpäin.
Mut tuossa on http://www.tukinainen.fi http://www.riku.fi suosittelen tuota eka osoitetta
soita niin varmasti saat avun ja osaavat neuvoa ja kysy mitä muuta apua sinulle
suosittelevat ( suomessa uhrin pitää osata itse hakea apua )
Hyvä kun sinulla on ystävä jolle voit puhua asioista se helpottaa elämää.
Niin kyllähän se mitä sinulle on tapahtunut seuraa sinua elämän varrella ja tulee aina
sillon tällön muistiin mutta ajan oloon helpottaa ( mulla on yksi henkilö joka on kokenut
suunnilleen saman asian noin 10 vuotta sitten niin sanoi että on helpottanut aika )
Mut sinullekin neuvon että tee itsellesi sellainen tukiverkko johon heikkona hetkenä voit
turvautua.
sillä ihmisen elämässä tulee heikkoja hetkiä ja kun ihmisellä on vaikeita elämän tilanteita
niin ikinä ei saa jäädä yksin ongelmien kanssa.
Kyllä elämä siitä lähtee menemään ja toivon että pystyt elämästä nauttimaan ja
olemaan onnellinen mut yksin et saa jäädä.
Kaunista alku vuotta sinulle

kiitos volvomies!! 🙂

Heippa
Laitan sinulle viellä tuon puhelin numeron joka on seksuaallisen väkivallan kohteeksi
joutuneelle maksuton kriisipäivystys 0800-97899
ma-pe klo 9-15
la-su klo 15-21
pyhinä ja niiden aattona 15-21
Ota noihin minun antamiin osoitteesiin yhteyttä niin saat avun ja kysy myös neuvoa
mistä muualta saat apua.
Kaunista alku vuotta sinulle

Hei!

Olen samanikäinen, ja minut on raiskattu 14-vuotiaana. En uskaltanut aluksi kertoa kellekään, koska koin sen olevan omaa syytäni. Myöhemmin olen kertonut nykyiselle miehelleni sekä muutamalle ystävälle. En koe heidän pystyneen auttamaan minua asiassa, koska he eivät ole osanneet suhtautua oikein asiaan.

Olen kärsinyt asiasta koko tämän ajan. Se on vaikuttanut parisuhteeseeni vahvasti ja seksuaalikäyttäytymiseeni. Olen myös ollut ajoittain masentunut, ja jossain vaiheessa jopa pelännyt miehiä. Koska tuo raiskaus oli ensimmäinen kertani, olen myös jossain vaiheessa kokenut etten kelpaa ilman että annan seksiä, mikä on vaikuttanut melko tuhoisasti silloin nuorempana.

Tällä hetkellä en juurikaan kärsi enää tapahtuneesta, mutta edelleen minulla on huono itsetunto, ja tuo kokemus kulkee kyllä aina mukana.

Jaksamista!

Mulla on ollut täysin sama juttu, vuosia meni niin että kuvittelin etten kelpaa miehille jos en anna seksiä (raiskauksen aikaan olin vuosi sitten menettänyt neitsyyteni eikä minulla ollut ollut kovin montaa miestä). Ja vasta tämän romahtamiseni myötä tajusin, että se johtui juuri tästä vanhasta jutusta. Niin oudolta kuin asia tuntuukin.. En sitä ole pystynyt sanomaan kenellekään ääneen, koska olen ajatellut että se tuntuu niin epäloogiselta, etteivät muut sitä ymmärtäisi. Nyt varmasti pystyn, koska tiedän etten ole ainoa.
Nyt asia on ollut toisin jo pitkään ja olen oppinut ymmärtämään että voin olla rakas ja tärkeä vaikka välillä pihtaisinkin, olisiko syynä se, että olen oppinut luottamaan itseeni ja tullut sitä myötä vahvemmaksi?? En tiedä. Suurin vaikuttaja on varmasti ollut hyvä ystäväni, joka on tehnyt minulle hyvinkin selväksi että olen kiva juuri tällaisena kuin olen 🙂 Hänen myötä itsetunto on kohonnut, mutta menneisyyden haamut vain seuraavat. Ehkä ne ajan myötä hälvenevät.

Paljon voimia sinullekin soonie ja kiitos viestistäsi!

kyllähän tämä näin on, voi olla ja olet rakastettu ja hyväksytty vaikka et antaisikaan seksiä, pihtaisit.
Seksin määrä ei mielestäni ole mikään rakkauden määrän mittari.
Hellyyden määrä alkaa jo olla sitä.
Voimia sinulle.

Minä olin noin 6vuotias kun jouduin kokemaan jotain tuon kaltaista.. ;/ Olin veljeni kaverilla ja veli tietysti mukana. Molemmat paljon vanhempia... saivat ajatuksen riisua minut alastomaksi kun näytin millaisen gogon olin juuri saanut ostamastani gogopussista. (sellainen kolmerintainen) Ne ensin suostuttelivat, sitten uhkailivat ja sitten upsis VÄKISIN! No 6vuotias hyvin pärjää juu.. mulla oli sellainen toppi mikä oli tavallaan alustoppi sen college puseron alla ¨ni pujahdin pusakasta pois ja yritin pakoon mutta ne julmurit saartoivat minut nurkkaan ja alkoi sama taas.. pääsin onneksi pois niin että alustoppi ja hame yllä.. uskalsi sitten kotiin juosta ja olin hiljaa asiasta.. en saanu gogojani tai pusakkaa enää takas mut kamalan veli inhon kyllä. vuosia myöhemmin tämä veljeni kaveri kysyi että voitaisiinko seurustella? Kehtasikin sen juttunsa jälkeen! ne sitä muista enää kun eihän se edes isojuttu ollut.. ei vai?? No turpiin tuli jätkälle... Nyt 14v. ja pientä masennuksen oireilua.. ☹️ kukaan ei tiedä..
ei tämä varmaan niin iso juttu olekkaan ja vähän nolottaa kirjoitaa tänne tätä ku on teillä isompiakin murheita -.-" mutta tsemppiä teille raiskauksen/Seksuaalisen hyväksikäytön ja muun vastaavan uhreille..🙂🌻

Minullakin on samanlaisia kokemuksia kuin sooniella ja Kristiinalla.

Minäkin koin raiskauksen 14-vuotiaana ja vaikkakin tapahtumasta on jo lähemmäs 7-vuotta, koen vieläkin kärsiväni siitä. Minäkin käsittelin raiskauksen ikäänkuin "jäljessä", eli masennus ja ahdistus iskivät todella vasta muutaman vuoden kuluttua raiskauksesta. Minulla kesti kauan käsittää se, etten ollut itse syyllinen tapahtumaan eivätkä omat ominaisuuteni olleet tapahtumat takana. Syytin itseäni vuosia ja koin että koska olin "huora" ja "jakorasia", minut saikin raiskata. Koko kokemuksesta teki entistä vaikeamman se että kävin samaa koulua raiskaajani kanssa ja raiskausta seurasi vuosien koulukiusaus. Se joka minut raiskasi jahtasi minua kavereidensa kanssa koulun käytävillä, koulun jälkeen ja soitteli kotiin. Tunkeutuivat tunneille ja levittelivät juoruja. Lopulta olin niin pelon lamaannuttama, etten voinut viettää välitunteja käytävillä vaan pakenin koulun vessoihin suljettujen ovien taakse. Aikuiset sulkivat korvansa avunpyynnöistäni huolimatta.

Minulla kesti todella vuosia saada turvallisuudentunteeni takaisin. Kuten sooniella, minullakin kokemus on vaikuttanut omiin seurustelusuhteisiin ja seksuaalikäyttäytymiseen. Minä pelkäsin miehiä vuosia ja näin jokaisen miehen ikäänkuin uhkana ja opettelen vieläkin luottamusta miesten suhteen. Parisuhteissani olen kärsinyt läheisriippuvuudesta ja minulle on ollut vaikeaa pitää suhteissa puoliani. Seksiä pystyin harrastamaan vasta vuosia raiskauksen jälkeen ja omaan kehoon piti ikäänkuin tutustua uudelleen. Nimenomaan oma terve seksuaalisuus kärsi raiskauksen tuloksena. Raiskaus laukaisi minussa rajun paniikkihäiriön, masennuksen ja itsetuhoisuuden. Valehtelematta kesti vuosia saada kyky rakastaa itseään takaisin. Masennus ja itsetuhoisuus ovat onneksi jo poistuneet ja voin henkisesti paljon paremmin.

Kristiinalle voimia! Jos oma huono olo käy liian suureksi itse kantaa niin hae ihmeessä apua! Tiedän että näistä asioista voi olla vaikeaa puhua ammattiauttajille koska ainakin omia kokemuksiani ja huonoa oloani on aina leimannut vahvasti häpeä tapahtuneesta. Kuitenkin sinun hyvinvointisi on tärkeintä eikä kokemus saa liikaa hallita omaa elämää.

Ensimmäinen hyväksikäyttö oli isäni hyvä ystävä, joka kävikin kopeiloimaan. Minulle se oli järkyttävää siksi, että kyse oli ihmisestä, joka oli minulle rakas ja tärkeä, isälle vielä tuhannesti määrin sellainen. Olin tuolloin kuudennella luokalla.

Minut raiskattiin ensimmäisen kerran ollessani 13-vuotias, samalla meni neitsyys. Liikuin huonossa seurassa, olin itsetuhoinen, lääkkeiden vaikutuksen alaisena ja puolitajuton. Myöhemmin tulin alistetuksi ja pakotetuksi seksiin parisuhteessa, joka jätti kaikista syvimmät arvet ja jäljet. Kyse oli ihmisestä, jonka piti minua suojella ja rakastaa, ei polkea alas omaa epävarmuuttaan, masennustaan ja mustasukkaisuuttaan parannellakseen. Suhteessa esiintyi muutenkin henkistä väkivaltaa. Olen ikäni juossut henkisestä väkivallan piiristä toiseen, kodista parisuhteisiin. Sen tajuaminen vanhana on ollut kipeä paikka. Olen rankaissut itseäni ja toistanut samaa kaavaa melkein loputtomasti.

Jouduin lopulta nyt monien vuosien jälkeen kohtamaan menneisyyden aivan toisessa tilanteessa (lue=turvallisessa). Romahdus tapahtui hyvin nopeasti, koska kielsin kaikki menneisyyden tapahtumat, ja johti lopulta POST-traumaattisten oireiden voittoon. Elin päivin ja öin samoja kokemuksia, painajaisia täynnä molemmat. Lopulta päädyin yrittämään itsemurhaa, koska en enää tiennyt miten olisin päässyt kaikesta. Ongelmaton ei myöskään ole se, että olen äärettömän itsetuhoinen ollessani masentunut. Rankaisen ja helpotan oloani satuttamalla itseäni fyysisillä tavoilla.

Lopulta apua sain siitä, että muutama ihminen jaksoi kuunnella ja käsitellä asiaa minun kanssani. Ystävä ja psykologi. Hiljalleen asia helpotti, palapeli alkoi kasaantua, annoin vuosia piilotettujen tunteidenkin tulla pintaan. Ymmärtämään miten menneisyyteni on muovannut tulevaisuutta. Psykoterapiaan olisi tarkoitus mennä vielä jonain päivänä. Aukaista ne loputkin asiat ja ymmärrys. Joskus sitten. Joskus kun on valmis ja on rahaa.

Mitä suosittelen: Keskustelua ja läpikäymistä turvallisesti ja turvallisessa ympäristössä, turvallisen ammatti-ihmisen kanssa. Aikaa se vie, parantuminen tapahtuu harvoin nopeasti. Mutta on todella tärkeää käydä tämä asia läpi itsensä kanssa ja jonkun avulla kuin haudata se tuhansien kerrosten alle piiloon. Sen vaarana on uudelleen esiin nousu. Vuosien jälkeenkin, kuten tapahtui.

Olen valtavan pahoillani kaikkien kipeistä kokemuksista. Toivon vain kaikkea hyvää teille ja asioiden läpikäymiselle.

🌻🙂🌻 Voimia kaikille. Olette arvokkaita ihmisiä. Teille on tehty pahaa, te ette ole tehneet pahaa. Kukaan ei ansaitse moista kohtelua!