Hei Piipai!
Et ole ainoa joka kärsii köyhyydestä... Minä en käy töissä, koska olen ollut jo pitkään työkyvytön masennuksen vuoksi.Sama tulee jatkumaan vielä pitkään, nimike vain muuttuu sairaslomasta kuntoutustuella oloon.

Mitä miehesi ajattelee tilanteestasi? Onko teillä yhteiset rahat? Vai onko miehesi sitä mieltä,että kulut täytyy ehdottomasti jakaa tasan?Oletteko edes keskustelleet raha-asioista?

Minä olen jo pitkään elänyt mieheni rahoilla enkä tunne siitä enää mitään syyllisyyttä. Aluksi se tuntui jotenkin nöyryyttävältä turvautua mieheni apuun, kun ei ollut rahaa lääkkeisiin. Kuitenkin mieheni vaati,että annan hänen maksaa. Hän perusteli sitä sanomalla,ettei voisi olla rahoilleen parempaa käyttöä kuin oman tyttöystävän auttaminen.(silloin emme vielä olleet naimisissa). Hän myös esitti kysymyksen, että mitä itse tekisin,jos tilanne olisi toisinpäin... siis tietenkin auttaisin häntä! enkä haluaisi hänen tuntevan siitä pahaa oloa. Elämässä on paljon tärkeämpiäkin asioita kuin raha. Ja parisuhteessa muutakin vastuuta jaettavana kuin raha-asiat. Oman kortensa voi kantaa kekoon muutenkin kuin maksamalla puolet menoista.

Tietääkö miehesi, että olet välillä syömättä? Tietääkö hän muutenkin todellisen rahatilanteesi? Kehottaisin sinua käymään hänen kanssaan perusteellisen keskustelun aiheesta ja ottamaan esiin raha-asioiden lisäksi myös huonommuuden tunteesi. En usko että hän ajattelisi sinusta tuolla tavalla mitä kirjoitit ajattelevasi itsestäsi.Minustakin tuntuu,että olet liian ankara itsellesi ja syyllistät itseäsi turhaan. Kuten joku viisas täällä tukinetissä aiemmin sanoi, olemme itse itsemme pahin tuomitsija. Sinunkin kohdalla taitaa pitää paikkansa?

Heippa, rakas ystävä!
Olethan miehesi kanssa pystynyt puhumaan rahavaikeuksistasi? Miten miehesi suhtautuu? Nyt kun sinulla on vaikeaa, miehesi varmasti haluaa auttaa sinua, ehkä joskus on sitten toisinpäin. Ymmärrän että syyllistät itseäsi, koska et voi käydä töissä etkä siten osallistua miehesi tavoin taloudenpitoon. Ei sinun tarvitse...
Meidän tilanne on toisinpäin, minä käyn säännöllisesti töissä, mieheni on kohta kolme vuotta ollut sairaslomalla. Tilanne olisi paremmin hyväksyttävissä, jos mieheni puhuisi ja yrittäisi edes jotenkin huolehtia laskuistaan. Tiedän että häntä ahdistaa edes katsoa laskunippua, kun usein kirjeet jäävät avaamattakin. Mutta olen usein sanonut hänelle, että kerro minulle miltä sinusta tuntuu. Jos voimasi eivät riitä asioista huolehtimiseen, kerro se minulle ja pyydä apua. Näytä että otat vastuun niistä.
Jokaisella menee joskus huonommin joissakin asioissa, eikä se ole heikkoutta tunnustaa ja puhua siitä. Usein puhuminen avaa uusia näkökulmia asiaan. Jos juttelet äitisi kanssa vaikeuksistasi, äitisi varmasti ymmärtää. Kerro ettet välttämättä halua rahaa, vaan neuvoja selviytymiseen.
Onko miehesi säännöllisesti töissä? Oletteko miettineet kaikki mahdolliset säästökeinot? Itse olemme ostaneet vuosia kaikki vaatteemme kirpputorilta, väliin ei ole ollut varaa siihenkään. Lehtiä meille ei tule...
meidän ongelma on kun minä olisin valmis säästämään vieläkin enemmän. Muuttaisin lähelle työpaikkaa pienempään asuntoon ja myisin autonkin pois, mutta mieheni ei siihen suostu. Olemme jo kahdeksan vuotta eläneet koko ajan miinuksella. Kaksi kertaa olen ottanut pankkilainan maksaakseni mieheni laskut pois, ja nyt ois taas aika harkita samaa.
Usko että te selviätte. Luota mieheesi, sillä masentunut ihminen ei aina osaa ajatella realistisesti. En tiedä sinusta, mutta oma mieheni ei ainakaan.
Voimia sinulle!

Kiitos vastauksista.. Olen nyt varovasti availlut keskustelua.. Mieheni totesi nopeasti
että ei halua puhua ikävistä asioista.. Kun sitten kysyin että eikö häntä haittaa minun..
sairauteni, se että en.. joskus pysty maksamaan vuokran puolikastani.. Hän katsoi
minua ja sanoi että raha on tärkeämpi kuin minä..

Tänään sitten sain vihdoin ajokorttini takaisin onnettomuuden jälkeen.. ja sakot... aika
isosumma.. mutta onneksi se on joustava järjestelmä.. pystyn maksamaan sen pieninä
summina ja mieheni mietti maksaisiko puolet siitä.. kun kuitenkin oli rattiin tarttunut..
ja kaverina ohjannut autoa.. ennen kuin päädyimme katollemme ojaan..

Viimeistään siinä tajusin.. miten paljon mieheni välittää rahasta.. kun kerroin sakkojen
summan... ja hän halusi silti viedä minut ravintolaan syömään.. lounaan.. Hän ei paljon
puhu eikä keskustele.. eikä mielellään keskustele raha-asioista.. Mutta teot taitavat
puhua enemmän puolestaan.. Hän olisi voinut vaatia autostaan korvauksia.. jos olisi
halunnut.. joku jolle raha olisi tärkeämpi kuin minä olisi varmasti tehnytkin
korvausvaatimukset.. mutta... tuo mies taitaakin rakastaa minua, eikä halua tuottaa
minulle yhtään tuskaa..😳

Se laskukin selvisi.. Mieheni maksoi sen ja sitten halasi minua, kun hermostuksissani
itkin.. taas rahatilannettani.. Olin surullinen siitä että hän taas maksoi laskuni😟 "No
niin.. oletko tyytyväinen. Nyt se on maksettu, siitä ei tarvitse puhua enää. Tehdään
jotain kivaa.."

Ja.. minä aina hämmästyn siitä.. miten lempeä ja sydämellinen hän jaksaa olla..
vaikka minä olisin hermoraunio... hän saa tämän raunion paikattua.. Pitäisihän minun
jo tietää ja uskoa se että.. hänen sydämensä on puhdasta kultaa.. Silti odotan jostain
syystä aina moitteita.

Ymmärsin sen johtuvan siitä, että olen jo vuosia seurannut sisareni elämää sivusta.
Hänen miehensä ovat tyystin minun mieheni vastakohta. Ilkeä, katkeroitunut, vihainen,
omanarvonsa tunteva, piikikäs, suoraan sanottuna.. sikamainen. Sisareni on
työttömänä ollut pitkään, sairaslomalla ja milloin äitiyslomalla.. jne.... ja elää
miehiensä siivellä. Sisareni mies.. oli sanonut jopa isäni kuullen kun tämä oli ollut
tyttärensä luona kylässä.. kun sisareni oli kehottanut isääni ottamaan leivänteko
tarvikkeet jääkaapista... "Ne ruoat on ostettu minun rahoilla, ja sitä paitsi se jääkaappi
on taloyhtiön omaisuutta, ei sinun.. pikku vaimoseni." myrkyllisesti hymyillen.. Kuin
korostaakseen sitä että hän on isäntä talossa ja sisareni pelkkä.. kodinhoitaja.. ja että
isälläni ei ole asiaa taloon.. Ja isä kun yrittää aina olla niin ystävällinen .. mokomalle..
törkimykselle ja tämä mies sanoo suoraan loukkauksia.. päin naamaa.. ja haukkuu
appensa tytärtä.. vaikka miksi.. mutta isä haluaa tulla toimeen.. kun sisareni kuitenkin
rakastaa sitä miestä..☹️

Onkohan pelkoni tullut siitä.. kun olen nähnyt miten helposti.. riitaa tulee rahasta..?
Pelkäänkö jotenkin että jos emme keskustele (mieheni toivomuksesta) raha-asioista..
mieheni jotenkin katkeroituu.. joskus sitten se kaikki kaatuu minun niskaani, kun en
osaa odottaa.. Minun pitää kaiketi vain ymmärtää että mieheni on aivan eri maata kuin
sisareni mies.. Mieheni on hertta ja siskoni mies pata.. Eli parasta alkaa sisäistämään
sitä ajatusta.. nii joskos en tuntisi enää suotta sitä syyllisyyttä asiasta, josta kukaan
muu kuin minä.. itseäni syyllistän.. Enkä minä ole sisarelleni velkaa onnestani.. itse on
ukkonsa valinnut.. itse on onnensa sorvannut.. Enkä minä tietenkään kaikkea heidän
parisuhteestaan tiedäkään..( onneksi)

taikku79... miehesi varmasti kokee alemmuuden tunnetta myös.. siitä rahatilanteesta.
Se on varmasti rankka paikka, kun aina on opetettu että mies pitää
perheestä/vaimosta huolta.. Olet aika ihana ja ihmeellinen nainen kun jaksat hoitaa
kaikenlaisia asioita hänen puolestaan. Toivon sinulle paljon jaksamista. Rakkauskin
toivottavasti auttaa teitä eteenpäin 🙂

Kiitos meebu, muistutuksestasi.. Elämässä on paljon tärkeämpiä asioita kuin raha..
kuten vaikkapa rakkaus.. ja sen avulla tässä porskutellaan eteenpäin. Miehesi taitaa
siis rakastaa sinua.. on tiennyt menevänsä naimisiin kanssasi ja tiennyt, että elämästä
ei tule helppoa.. (vaan kukapa sitä on vakuutellut..🙂 Ehkä hän ei haluakaan helppoa
elämää, jos se tarkoittaisi sinusta luopumista.. taitaa olla sama täälläkin suunnalla😀
Mikähän muuten edes on helppo elämä.. raha siihen auttaa.. mutta ei se onnea tuo..

Keskustelin muuten mieheni kanssa tuosta huonommuuden tunteesta.. ja raha-
asioista.. Hän katsoi minua tuimasti ja sanoi, että minun on syötävä terveellisesti ja
asiasta ei enää ollut keskustelua. Nyt hän tarkistaa että olen syöny.. (minun on
lueteltava aamupalasta päivälliseen.. tarkasti mitä olen syöny.. ja tiskiä pitää olla..
todisteena..) 😳

Jep.. olen liian ankara itselleni.. liian tunnollinen.. ja liian kiltti muille.. mutta ajatella..
itselle ei muka osaa olla kiltti..😐 Ihana kun sai lisää ajatuksia näistä teidän
viesteistä.. Kiitos kovasti🙂🌻🙂👍

Heippa! Tosi kiva että olette vähän edes keskustelleet asioista miehesi kanssa. Monet miehet vain ovat sellaisia, että eivät osaa tunteistaan jutella. Tunteistahan tässäkin on kyse. Raha-asioista puhuminen tuntuu kuitenkin olevan sinulle tärkeä juttu, joten ehdotankin että kirjoitat miehellesi kirjeen. Kerrot ajatuksistasi kuten tällä palstallakin. Kerrot miltä sinusta tuntuu kun asioista vaietaan, ja mitä pelkäät...ehkä miehesikin sitten ajattelee asiaa sinun kannaltasi. Kuulostaa kyllä siltä että kyllä hän sinua todella rakastaa.
Minun miehelläni on lapsuudenkodistaan sellainen malli, että äiti hoitaa taloudenpidon ja muut juoksevat asiat. Omassa kodissani taas isä oli se taloudenpitäjä ja viimeisen sanan sanoja. Siitäpä se ristiriita sitten taitaakin tulla, kun kumpikin odottaa että toinen huolehtisi enemmän. Asiasta on kyllä puhuttu, ja omalla miehelläni ongelmia aiheuttaa muutkin jutut kuin lapsuudenkodin malli.
Mukavaa kesänjatkoa sulle ja kaikille muillekin.