Pystyykö jätetty ja petetty vielä luottamaan?
Hei kerron teille tarinani ja toivon jos joku voisi antaa ulkopuolisena neuvoja tilanteeseen.
Vuonna 2008 tapasin kyseessä olevan miehen ja seurustelimme vuoden. Yllättäen mies ilmoitti haluavansa erota ja hajosin totaalisesti. Olin itsetuhoinen ja aivan hukassa. Muutaman kuukauden jälkeen mies palasi nöyränä takaisin ja selitti paenneensa eron kautta omia ongelmiaan. Palasimme yhteen ja muutamien kuukausien jälkeen päätimme muuttaa saman katon alle.
Kaikki sujui hyvin noin puolivuotta, kunnes miehen eksä tuli kuvioihin lähinnä netin ja kännykän välityksellä, vaikka kyllä he muutaman kerran näkivätkin, kävivät kahvilla tms. Olin mustasukkainen ja epäilin että heillä on jotain meneillä. Mies suuttui mustasukkaisuudesta eikä ollut avoin. Päädyin lukemaan hänen kännykkänsä viestit ja löysinkin todisteita uudesta ”ihastumisesta” tai vastaavasta. Mies sai tietää jäneensä kiinni, mutta oli enemmän vihainen minun urkkimistani. Kituuttelimme tilanteessa ja kaikki asiat alkoivat kaatua päälle kunnes mies halusi taas erota. Erosimme siis syksyllä 2010, jonka jälkeen yritin roikkua hänessä ja olin uudestaan todella rikki ja tunsin oloni kahta kauheammaksi toisen eron kohdalla.
Pääsin kuitenkin pikkuhiljaa eteenpäin muutamassa kuukaudessa ja tapailin sen jälkeen puolivuotta ihanaa miestä, jonka kanssa kuitenkin juttu kuitenkin kuihtui kesällä 2011. Tämän jälkeen eksäni palasi kuvioihin ja sanoi tehneensä elämänsä virheen kun erosi minusta. Itse torjuin miehen ensiyritykset totaalisesti mutta sulateltuani asiaa tajusin kuinka paljon häntä vielä rakastan. Emme kuitenkaan kerenneet aloittaa mitään kunnon juttua, koska mies oli muuttanut satojen kilometrien päähän minusta ja olin itse lähdössä ulkomaille vuodeksi.
Vietin vuoden ulkomailla syksystä 2011-2012. Tämän aikana mies haikaili perääni ja minäkin jonkin verran hänen peräänsä mutta muodostin kyllä uusia suhteita jne ulkomailla olessani. Kun palasin takaisin nyt tämän vuoden syksyn alussa, aloimme tapailemaan uudestaan entisen miehen kanssa. Mutta siitä asti meillä on ollut ongelmia ollako vai eikö olla, koska asumme kuitenkin tällä hetkellä kaukana toisistamme. Jos haluaisimme taas seurustella se tarkoittaisi muuttamista.
Suuret ongelmat kuitenkin alkoivat kun aloin epäillä miehen puheita jonkun kertomisen seurauksena hänen hyvästä naispuolisesta kaverista. Päädyin sitten taas samaan vanhaan tekooni ja pääsin käsiksi miehen ja tämän naisen keskusteluihin. Josta minulle selvisi että heillä on ollut sutinaa ulkomailla olessani ja edelleen kun olen alkanut tapailemaan uudestaan tätä miestä. Tiesin tästä naisesta entuudestaan ja mies on aina painottanut tämän olevan pelkkä kaveri. Kerroin miehelle teostani.
Nyt kun mies jäi kiinni valehtelusta tuntuu etten voi luottaa häneen lainkaan. Olen ollut todella mustasukkainen naisesta koska he edelleenkin pitävät tiiviisti yhteyttä vaikka miehellä ei enää ole mitään romanttisia tunteita tätä kohtaan vaan hän haluaa minut. Naisella taas on tunteita miestä kohtaan. Tunnen oloni todella uhatuksi ja petetyksi mutta rakastan miestä valtavan paljon edelleen ja toivoisin saavamme asiat kuntoon. En vaan tiedä miten pääsisin pois mustasukkaisuuden pauloista ja uskoisin että mies haluaa olla kanssani ja ymmärtää tekemänsä virheet.
En pysty antamaan juurikaan hyviä neuvoja, pelkästään oman mielipiteeni ja tuntemukseni. Sinulla on tunteet pelissä, minä katson asiaa rationaalisesti ulkopuolelta 🤨
Sen perusteella, mitä olet kertonut, minä ainakaan en enää varauksetta luottaisi kumppaniini vaan alkaisin ottaa etäisyyttä. Etäisyyden kautta näkisin asian ehkä selvemmin ja tietäisin jonkun ajan kuluttua, miten minun on meneteltävä. Samalla toinen osapuolikin näkisi, että asia ei ollut mitätön läpihuutojuttu.
Onnea ja viisautta 🙂🌻
Hei,itse seurustelin 2v.miehen kanssa,joka jahkaili ex.nsä perään,vaikka ex.nsä oli jo kihloissa uuden miehen kanssa,no he eivät palanneet yhteen.mieheni oli aktiivi-urheilija ja menossa piti olla koko ajan,paikallaan olo teki hänestä levottoman oloisen.Emme asuneet yhdessä koko aikana,koska hänellä oli 3.poikaa,jotka asuivat vielä joka toinen pid.vkl.ppu hänen luonaan ja en halunnut luopua asunnostani muutoinkaan.kuluneen syksyn aikana työmatkat lisääntyivät ulkomaille,ja näimme harvemmin,suhde ja yhteyden pito säilyi kuitenkin tiiviinä. Onnellista oli yhdessä,mutta hän oli lisännyt entisestään alkoholin käyttöä,humalapaäissään hän oli joskus minua töninyt,kerran niin ,että siitä tuli mustelma jalkaan..nyt ennen joulua saunaillan päätteeksi,hänelle tuli koko ajan viestejä,klo.alkoi olla myöhä,menin sitten lukemaan niitä,ja olivat jonkun muun naisen lähettämiä joulu yms.viestejä,tästä hän raivostuneena kävi kimppuuni ja löi suoraan kasvoihin,pyysin jo ennen tapahtumaa anteeksi ja pyysin rauhoittumaan,mutta hän kävi suoraan päälle,ei siinä ehtinyt mitään tehdä,tavarani hän heitteli asuntonsa ulkopuolelle,kun olin itse jo yövaatteissa,hän ei pystynyt hillitsemään itseään!!Tekoni oli varmasti väärin,että luin hänelle tulleet viestit,mutta ei se oikeuta lyömään toista! Vaikka olin shokissa tilanteesta menin seuraavana pvä.nä lääkäriin ja tein hänestä rikosilmoituksen. Sydän on rikki,mutta se oli ensimmäinen ja viimeinen lyönti minua kohtaan!! Kannattaa olla varovainen,miehen käytös osoittaa ,että sinunkaan suhteesi hän ei ole pystynyt tosissaan sitoutumaan ja joudut jatkossakin taas pettymään,toiv.et yhtäpahoin,kuin minä.
Olen todella paljon pohtinut itsekin tätä kysymystä. Koska olen analyyttinen luonne, olen hakenut apua kirjallisuudesta ja erilaisista tutkimuksista. Niiden perusteella voisin tiivistää, että miehet ovat sekä biologisista että ehkä hieman kulttuurisistakin syistä taipuvaisia muodostamaan suhteita useiden naisten kanssa, kun taas naiset useimmiten toivovat saavansa vakituisen suhteen ja itselleen uskollisen kumppanin.
Biologit ovat perustelleet tätä teesiä teorialla, että mies lähtökohtaisesti pyrkii hankkimaan paljon jälkeläisiä ja levittämään geenejään joka puolelle, kun taas naiselle raskaus on niin suuri perusinvestointi, että hänen etujensa mukaista on pyrkiä säilyttämään suhde lapsen isän kanssa. Jos nämä osin tiedostamattomat mallit ohjaavat käytöstämme, niin teoria pätee niissäkin olosuhteissa, joissa ei haluta tai kyetä saamaan jälkeläisiä. Miesten moniavioisuutta on perusteltu monilla muillakin syillä, kuten miesten viehtymyksestä metsästää saalista, ja vuosisatojen ajan aviollisen uskollisuuden käsitekin koski vain naisia. Miehet olivat lähtökohtaisestikin uskottomia, ja heidän seikkailujaan katsottiin läpi sormien. Monivaimoisuus on ollut monissa kulttuureissa normaalia, kun taas monimiehisyys eli polyandria erittäin harvinaista. Miehet ovat myös mustasukkaisempia kuin naiset - siis keskimäärin.
Jostain ihmisen seksuaalisuutta käsittelevästä kirjasta luin artikkelin, jonka ensimmäinen lause oli: ihmisen seksuaalisuus on lähtökohtaisesti traumaattista. Tuokin jäi mieleen pyörimään.
Pyhinä katselin mainiota historiallista sarjaa Maailma vailla loppua, ja siitä taas jäi mieleen abbedissan toteamus: Naiset ovat aina joko vaimoja, huoria tai nunnia ja nunnat ovat heistä vapaimpia. Nunnako vapaa? Hmmm... tietyllä tavalla kyllä. Vapaa toteuttamaan itseään elämässä ilman miehen ruikutusta, kateutta ja jatkuvaa palvelujen vaatimusta. Oma avoliittoni kaatui aikanaan juuri tähän.
Mutta nyt siis taas yleistän, mikä terapeuttini mukaan on minulle tavanomainen tapa etäännyttää ongelma. Totta puhuen: mitä enemmän ja useimmin petetään ja jätetään, sitä vaikeampaahan se luottaminen on. Suosittelen sinullekin etäisyyttä ex-mieheesi. Hän tulee jatkossakin pompottamaan sinua samalla tavoin kuin tähän asti. Eipä silti, mikään ei ole niin vaikeaa kuin lakata rakastamasta, sen tiedän hyvin. Mutta etäisyyden kautta olo helpottuu. Tsemppiä!
Allekirjoitan edellisten vastaajien mielipiteen. Jos haikailee uuden tai vanhan perään, mieheen ei voi luottaa. Olit jo poissa kuvioista yhteen soittoon vuoden, luulisi, että jos mies todella pystyisi sitoutumaan suhteeseen kanssasi, muita naisia ei tarvitsisi edes ajatella, saati olla muussa yhteydessä.
Teillä on jo fyysistä välimatkaa kilometrien muodossa, kehottaisin tekemään saman emotionaalisella puolella.
Oma vastaukseni otsikon kysymykseen: kyllä pystyy, mutta aikaa se vaatii.
Nim. kokemusta löytyy..