Puolisoni uusi ystävä
Miehelläni on tuore ystävyyssuhde huomattavasti häntä itseään nuoremman naisen kanssa. Mieheni on viettänyt yön ystävänsä luona jutellen ja käynyt hänen luonaan kahvilla ja kävelyllä. Kaikesta tästä hän kertoo minulle avoimesti mutta minua ei koskaan pyydetä mukaan. Puhelinkeskustelut hoidetaan eri huoneessa tai kokonaan ulkona. Kun pyydän että mieheni näyttäisi puhelutiedot ja viestit puhelimestaan minulle, niin ne on kätevästi ”päivittyneet” pois itsestään. Ystävänpäivänä mieheni toi kotiin tämän ystävänsä antaman konvehtirasian sekä hänen leipomiaan sydänkeksejä. Mieheni mielestä siinä ei ole mitään erikoista että saa ystävältä lahjoja. Tuntuu, että mieheni yrittää kertoa minulle että suhteemme olisi ohi. Hän kiukuttelee koko ajan ja yrittää tehdä oloni tuskalliseksi. Mieheni tietää että en pidä hänen suhteestaan nuorempaan naiseen, mutta haluaa jatkaa sitä koska hän ei ole kuulemma koskaan ennen ole tuntenut mitään vastaavanlaista tunnetta kehenkään muuhun ihmiseen. Olen kuullut että tämä ystävä on aivan korviaan myöden rakastunut mieheeni. Mieheni ei sitä kuulemma huomaa ja myöskään mieheni ei kuulemma rakasta tätä naista. Olemme olleet yhdessä jo yli 20 vuotta ja kokeneet ylä- ja alamäkiä, mutta ei koskaan mitään tällaista. Pyysin, että jos olisin miehelleni tärkeä ihminen , hän tulisi kanssani parisuhdeterapiaan. Siihen hän ei suostu, vaan sanoo että voin mennä yksin, hänellä ei kuulemma ole ongelmaa. Mieheni käytös tuntuu narsistiselta, mutta ajattelin, että en enää suostu kiukuttelemaan ja riitelemään asiasta vaan annan hänelle arvostusta ja rakkautta, josko routa porsaan kotiin ajaisi? Jos mieheni toisaalta haluaa uhrata liittonsa tämän nuoren naisen vuoksi, niin sitten hänessä pitää olla miestä se sanomaan minulle suoraan, eikä odottaa että minä tekisin ratkaisun tässä asiassa. Nyt hieman pelottaa että hänellähän on kaikki mitä mies voi toivoa: kuuliainen vaimo kotona ja nuori nätti ihailija varalla joka on valmis tekemään hänen vuokseen kaiken. Mitä minun pitäisi tehdä? Tämä on masentavaa, mutta puren hammasta ja hymyilen. ☹️
capricorn kirjoitti 21.3.2011 18:25
Löysin mieheni autosta kukkakimppukuitin, mieheni intti kovin että ei ole kenellekkään kukkia ostanut vaikka kuitissa oli hänen bonuskortin nro. Pari päivää myöhemmin kysyin uudestaan joko muistaa kelle kukat oli ostanut, niin sanoi että ne oli tarkoitettu minulle mutta oli ne unohtanut tuoda kotiin (kaljakorin kyllä muisti tuoda)! Tuntuu että hän pitää minua aivan pilkkanaan. Myös rahan käytöstä saan välillä kuulla tuhlailevani, vaikka se ei edes pidä paikkaansa. Ilmeisesti yrittää nyt sillä konstilla pitää valtaa käsissään. Tämä meidän tilanne eteni siihen pisteeseen, että ilmoitin laittavani avioeropaperit menemään käräjäoikeuteen. Lapset itki, mutta mieheni sanoi että jos olen näin päättänyt niin ei kai mitään enään ole tehtävissä. Lähdin siitä sitten asioille paperit mukanani ja sainkin pari text.viestiä joissa mieheni kertoo olevansa pahoillaan eikä halua erota, ei kuulemma osaa jutella ja on ollut aivan idiootti (lieneekö tuo tunnustus?) Soitin sitten hänelle ja sanoin että saa nyt vielä yhden mahdollisuuden ja vaadin että mennään sinne parisuhdeterapiaan. Mieheni ei suostu tulemaan yksityisen vastaanotolle koska se on kuulemma aivan liian kallista. Olen sitä mieltä että jos herralla on varaa matkustaa joka vuosi etelään pelaamaan golfia kavereidensa kanssa niin eikö olisi valmis laittamaan yhden matkan summan meidän liittomme eteen (myös minulla ihan hyvät tulot)? No, ollaan jonossa kirkon parisuhdeterapiaan, jonoa on 2 kk. Tänäkin lyhyenä odotusaikana ollaan saatu jo parikin riitaa aikaiseksi, lähinnä luottamuspulan vuoksi. Ja tilanne on edelleenkin niin että jos en itse aloita keskustelua niin me olemme aivan hiljaa, sama juttu kaiken koskettelun ja hyväilyn kanssa. Ajattelin nyt katsoa että jos siitä terapiasta olisi jotain hyötyä, mutta nyt tuntuu että peli on kokonaan menetetty 😑❓
Joo hyvä että sait itsesi "tekemään päätöksen" - eli päätit ottaa eron. - Ja on hyvä että "annoit vielä yhden mahdollisuuden" . Sitä tarkoitan että miehesi lusmuilee niin pitkään kuin siihen on mahdollisuus.
Anteeksi mutta en silti laskisi tämän varaan paljoa. Keskity laittamaan itsesi kuntoon ja helli itseäsi pysyäksesi henkisesti hyvässä kunnossa. Paljon rehellisyyttä tarvitaan ennekuin sinun kannattaa ottaa miehesi yrittämistä tosissaan. Esimerkiksi se ettei hän kykene sanomaan rehellisesti että hänellä on /on ollut suhde vaan pelkästään tasoittelee että hän on ollut "Hölmö" - sitä hän kyllä on ollut mutta tunnustukseksi vaadittaisiin kyllä ihan muuta.
Kevät kääntyi kesän odotukseksi joten vuosi ja valo on puolellasi vaikeassa tilanteessasi.
Sen tiedän että kina ja riita varmasti kuuluu tähän vaiheeseen koska se kaivaa kaiken muunkin esille. Toivotan tiukkaa asennetta ja kunnioita aina itseäsi. Todellakin yritä vielä "painostaa" nopeampaan terapiaan - ethän halua tuhlata omaa aikaasi ja pitkittää raskasta tilannetta. Kyllä se erokin kallista on! Jos pystyt hillitsemään itsesi älä hirveästi tuhlaa omaa energiaasi vaan pallo on nyt miehelläsi. Lähde vaikka viikonlopuksi kylpylään - yksin.
😳
lueppas tuosta säännöt miehellesi:
http://www.suhdesoppa.fi/uskottomuus/nain-valtat-syrjahypyt/#more-2711
Olisipa mielenkiintoista tietää voititko miehesi takaisin kepillä ja porkkanalla. Kuulostaa ihan siltä, että hänellä on tyypillinen sodanjälkeen kasvaneiden miesten tunnetulppa: ei tunnista, ei kykene identifioimaan, ei pysty puhumaan niitä ulos muuten kuin ärisemällä tai herää vasta, kun puoliso on hieman karkuteille menossa tai tässä tapauksessasi terveesti itsenäinen oman elämänsä ihminen, vaikka onkin parisuhteessa. Kuulostaa ihanalta tuo itsenäisyytesi järkevä terve vaatimus. Mutta miten tämän tarinan kanssa on käynyt?
Itse painiskelen tilanteessa jossa naisystäväni ihastui toiseen, alkoi ihan pelkällä "kaveruudella" ja kolmisoppa on kiehumassa. Seuraavaa peliliikettä odotellen... 😟 Tsemppiä🙂👍