Puolison masennus

Puolison masennus

Käyttäjä vilijonkka aloittanut aikaan 26.02.2008 klo 03:51 kohteessa Parisuhde, koti ja perhe
Käyttäjä vilijonkka kirjoittanut 26.02.2008 klo 03:51

Terveisiä yövuorosta! Löysin nämä sivut viime yönä ja tänään sain kirjoitusoikeuden. Olen yrittänyt etsiä tälläistä osoitetta mistä voisi saada tukea. Tarinani on tämä: Erosin edellis kesänä rankasta parisuhteesta, joka päättyi todella ikävästi. Koin rankan hylkäämisen kokemuksen ex-avomieheltäni ja asioita ei mitenkään sillon käsitelty. Tästä 5 kk:n kuluttua löysin ihanan, täysin exän vastakohdan: sosiaalisen, hauskan, hellän, kaikin tavoin minua ajattelevan, turvallisen ihmisen. Asuimme sen verran kaukana toisistamme, että näimme vaan viikonloppuisin. 5 kk seurustelun jälkeen muutin hänen luokseen pääkaupunkiseudulle. Melko pian tästä mieheni isä kuoli pitkän sairastamisen jälkeen. Mieheni masentui kesän aikana. Se hyvä puoli tässä on, että hän meni hoitoon, sai lääkkeet ja keskusteluapua. Kuitenkaan mitään kummia tuloksia ei ole näkynyt. Elämä on todella rankkaa. Tuntuu että se on minulle ihan yhtä rankkaa, en jaksa mieheni sairautta. Kaikkein kovimmalta tuntuu se, että hän on todella muuttunut, itsekeskeisemmäksi, ei huomioi minua, seksi, eikä minkäänlainen kosketus kiinnosta, hän ei edes halua minua lähelleen. Kova juttu oli myös se, että hän on melko paljon ollut sairaslomalla, lääkkeiden sivuoireiden sekä kertakaikkisen voimattomuuden vuoksi. Näitähän ei pysty se rinnalla eläjä hyväksymään, tai ainakaan minä en pysty. Tuntuu että olisin valmis tekemään mitä tahansa jotta saisin hänet takaisin, pois masennukselta. Hän itse sanoo ettei tunteensa ole muuttuneet miksikään, vaan tämä kaikki on sairautta. Mutta mistä saan voimaa olla ilman toisen läheisyyttä ja millä ihmeellä pystyn tukemaan häntä, kun en itse jaksa!!!

Käyttäjä surusuun suudelma kirjoittanut 27.02.2008 klo 09:37

Hei

Olen itse sairastunut masennukseen ja kaikki kuvailemasi oireet ovat masentuneen tunnusmerkkejä.

Ei se ole itsekeskeisyyttä hänellä, hän ei vain kykene hellyyteen ja seksin vie lääkkeet.
Tämä tila on todella rankka, joka päivä täytyy keskittyä siihen kovasti että jaksaisi. Hän ei voi tilalleen mitään ja lääkkeiden vaikutus alkaa todella pitkän ajan päästä. tämä sairaus ei parane muutamassa viikossa vaan voi viedä vuodenkin. minulla on nyt menossa 8 kuukausi ja pikkasen elämä näyttää valoisammalta.

Rinnalla elävän osa on raskas, varsinkin jos ei oikein tajua toisen hätää. Luulee että toinen teeskentelee tai feikkaa...mutta ikävä kyllä se on totista touhua.

Yritä jaksaa ja tukea voimiesi mukaan. Hänen elämää et voi elää, empaattisuus on hyvä muistaa. liian sisälle ei saa päästää itseään, sairastut itsekin. Älä vähättele hänen oloaan, se on äärimmäisen loukkaavaa ja satuttaa masentunutta ja hän putoaa syvemmälle kuoppaan eikä pääse pois😮

Voimia teille kummallekin....rakkaus kantaa läpi vaikeiden esteiden. Hae sinäkin ammattiapua, voit jutella mieltäsi askarruttavista asioista, sinulla on siihen lähiomaisena oikeus.

Masentuneena ei pysty nauramaan, ei hymyilemään, maailma on kuin hiljainen avaruus. Kuvittele itsesi sinne, niin ymmärrät..............

Käyttäjä vilijonkka kirjoittanut 27.02.2008 klo 11:30

Sehän se siinä juuri onkin, kun ne omat voimat välillä loppuu. Kun
minulla on takana mukava työpäivä ja asiat sujuvat, meidänkin välillä on mukavaa. Eli jos osaisin ottaa rennommin, enkä ottaisi turhia paineita asioista sillon kun näen ettei toinen jaksa, enkä itsekkään jaksaisi, niin omia loppuun palamis-kohtauksia saisin tällä pois. Mutta mistäpä sen oppeisi... Kai sitä vaan menee niin kovin hermot siitä, että itse teet vuorotyötä hoitoalalla, tulet viikonloppuna työpäivän jälkeen kotiin, koirat odottaa ulkoiluttamista, kaikki on tekemättä ja toinen mahdollisesti nukkuu... Minunpa luonteellani siinä ei naureta. Kai se oma mesoamiseni on pajon sitä huomionhakua, kun tuntuu ettet ole toiselle mikään, niin epätoivo iskee. Ja huomaan että kun miehelläni on hyvä päivä, meillä on mukavaa, niin se on kauhea pettymys jos seuraava päivä onkin huono päivä... Eli kukas tässä itsekäs onkaan... 😳

Käyttäjä smm kirjoittanut 28.02.2008 klo 20:32

Minäkin sairastan masennusta, ja mieheni on kokenut sen todella vaikeaksi.
Mieheni on saanut apua Suomen Mielenterveys seurasta. Hän käy ilmaisessa terapiassa Helsingissä. Se on nimeltään Helsingin sos-keskus. Sieltä saa kriisipalvelua suomeksi ja ulkomaalaisille englanniksi.
Suosittelen hyvin vahvasti. Se on auttanut miestäni silmin nähden. Sinä tarvit tukea, että jaksat. Sinun hyvinvointisi on tosi tärkeätä sinulle, että avopuolisollesi.
Jaksamiseen. 🙂👍