Puolisoni on minulle hyvin rakas, mutta hänen jatkuva kontrollointi tai hänen moraalisten sääntöjen noudattaminen on käynyt vuosien saatossa raskaaksi. Kotona vallitsee hänen sanelemat säännöt niin siisteyden, sisustuksen, alkoholin käytön, poliittisten aatteiden kuin ruokavalion suhteenkin. Itse olen ihmisenä sopeutuva keskitienkulkija mutta hän tuntuu olevan kaikessa ikään kuin ääripäätä. Hän on vegaani, jonka vuoksi myös itse olen pääasiassa vegaani/kasvisruokavaliota noudattava, enkä juuri käytä eläinperäisiä tuotteita kotona. Hän edustaa hyvin liberaalia tämänhetken arvomaailmaa, jota koen itsenikin edustavan (tosin en hänen mielestään riittävän) joten senkin osalta käymme välillä kiivaitakin keskusteluja vaikka mielestäni olemme asiassa samalla puolella. Hän ei myöskään juuri käytä alkoholia, jonka vuoksi näkee minun alkoholinkäytön liiallisena tai ongelmallisena, ja monesti pyrkii syyllistämään minua kohtuullisestakin alkoholin käytöstä (esim. 1 tai 2 annoksen nauttimisesta). Hänelle on tärkeää myös kodin siisteys ja järjestys (hän asettelee sohvatyynytkin istumisen jälkeen koskemattoman näköisiksi), ja hän odottaa kotitöiden jakautuvan 50/50 vaikka käytännössä hänellä on 90% enemmän vapaa-aikaa, ja muutenkin hän viettää kotona enemmän aikaa kuin minä. Hänen perheellään on aikaisemmin ollut koiria, ja juuri kun olimme hankkimassa yhteistä koiraa hän aivan yhtäkkiä ikään kuin *heräsi* koiranpennun hankkimisen moraalittomuuteen ja vääryyteen, joten nyt lemmikin hankkiminenkin on kehdonryöstöä, joten nyt enää sekään ei ole eettisesti oikeaa toimintaa, vaan siinäkin tapauksessa jos lemmikki hankittaisiin sen tulisi olla eläinvanhus joka pelastetaan rescue-toiminnalla. Pikkuhiljaa itsestäni alkaa tuntua, ettei minun mielipiteilleni tai arvomaailmalle ole sijaa, vain kaikessa noudatetaan hänen moraalisia ja eettisiä sääntöjä, joita tuntuu kokoajan tulevan vain lisää..