Aika lailla tuttu tilanne. Meillä vaimon kohdalla voi työn korvata sanalla some. On instaa, meseä, facea, milloin mitäkin ryhmää mitä seurataan ja päivitetään, vastataan kommentteihin jne... Se on melkein kuin teini-ikäisen kanssa asuisi. Kun oltiin töissä, niin kotiin tullessa hän katsoi asiakseen ulkoistua makuuhuoneeseen plaraamaan kaikki paikat ”ajantasalle” kun itse saatoin kaupan kautta tulla kotiin, laittaa ruuan ja lähteä viemään lapsia harrastuksiin. Lomalla sama asia: minä tule töistä ja alan laittamaan ruokaa kun hän on ollut koko päivän lasten kanssa ja sit pitää roikkua somessa (vaikka lomalla siinä on roikuttu lasten kustannuksella koko päivä). Mutta kun pitää olla 24/7 läsnä ja tilanteen päällä. Illalla viimeisenä ja aamulla ensimmäisenä. Se on lähes huvittavaa, mutta se ei ole. Ja asiassahan ei kenelläkään muulla ole ongelmaa kuin minulla.

No mikäs siinä... Hukkaan menee elämän parhaimmat vuodet kun sitä jää kakkoseksi ihan koko ajan. Seksikin on pitkin hampain laitettu kalenteriin lauantai aamuun lasten aamupiirrettyjen kanssa samaan aikaan etten ole härnäämässä koko ajan. Taidan olla aika rasittava.

Ja pettämisestä ynnä puhelimesta en edes aloita.

Summa summa rum: jos olette menettänyt puolisonne kännykälle, niin oikeassa kärsivällisyyden koulussa olette. Otan osaa ja minulla ei ole antaa tuohon ratkaisua. Se on kait nykyaikaa se.

Been there..
Samaa mieltä edellisen kanssa huvittavuudesta ja jossain vaiheessa ajattelin miten paljon elämätöntä elämää saa hukattua luurinsa kanssa.
Kaikki someriippuvaiset ei toki ole pettäjiä, se täytyy muistaa - ovat vaan koukussa pahemman kerran.
Itsellä ei tullut mieleenkään epäillä mitään..olin aina saanut vapaasti mennä miehen puhelimeen, jopa vastata siihen. "Ei todellakaan ole mitään salattavaa" Eikä olisi pitänytkään, kaikki oli hyvin.
Kunnes puoli vuotta sitten jysähti, oli ihan oma sovellus ladattu viestittelyä varten ja siihen perustettu salainen lukollinen chatti...työkaveri. Oli vahingossa jättänyt taustalle auki. Että morjens ja matto jalkojen alta.
Suhde kait jäi toki rikkoen sen mitä meillä oli siihen asti ollut, mutta luuririippuvuus on ja näyttää sitkeessä pysyvän. Siitä en jaksa enää välittää saati huomautella, käytän vaan saman ajan itse hyödyllisemmin ja elän sitä elämää 🙂

Mulla on samanlaisia kokemuksia. Perheen ja arjen laiminlyöntiä ja ihan selvää riippuvuutta erilaisista somepalveluista.

Lisäksi olen huolissani huomannut sellaisen ajattelun saaneen valtaa, että se mitä siellä kaverien, tuttavien ja somejulkkisten päivityksissä kerrotaan olisi jotain erityistä ja kadehtimisen arvoista. Puolisoni valittaa, että kaikille muille tapahtuu aina jotain kivaa ja hänelle ei koskaan mitään. Toisten onni, onnistumiset, matkat ja iloiset kuvat ovat kateuden ja katkeruuden lähde. Hän ei pysty näkemään sitä, että se mitä ihmiset siellä esittelevät on vain pintaa, eikä heidänkään elämässään koko totuus. Hän vertaa toisten rakentamaan näyteikkunaa, oman elämänsä arkisuuteen ja ongelmiin.