Poikaystävä tuli uskoon, itse en usko Jumalaan
Heippa,
onko kellään kokemusta tilanteesta, jossa kumppani on uskovainen mutta itse ei ole? Nykyinen poikaystäväni siis tuli uskoon jo yli vuosi sitten. Hän on kyllä aina myöntänytkin uskoneensa Jumalaan, mutta kunnollisen heräämisen hän koki viime vuonna. Itse taas olin etenkin nuorempana erittäin voimakkaasti kristinuskoa vastaan enkä ole koskaan uskonut Jumalaan. Nykyisin en niinkään ole kristinuskoa vastaan, mutta en vain usko Jumalaan enkä Jeesukseen.
Koen tilanteen hankalaksi. Asiasta on kyllä keskusteltu paljon, mutta jotenkin keskustelu tuntuu olevan vain paikallaan polkemista. Jotenkin minua vaan ahdistaa tilanne todella paljon vaikka en osaa sanoa, onko siihen edes syytä. Meillä on kuitenkin samanlainen käsitys elämästä noin pääpiirteittäin esimerkiksi moraalisten asioiden suhteen ja niin edelleen. Poikaystäväni vain selittää asiat Raamatun kautta, minä ihan vain oman maailmankatsomukseni kautta.
Sinällään mitään kovin pahoja riitoja ei olla saatu aikaan. Mutta itselleni vaan tulee lähes tulkoon aina paha mieli ja ahdistunut olo, kun jollain tavalla uskonnolliset asiat tulevat puheeksi. En tiedä johtuuko se siitä, että en vain ymmärrä asioita vai mistä on kyse. Tavallaan minusta tuntuu jotenkin huonommalta, kun en ”pysty” uskomaan, koska poikaystävänikin selittää, miten minä en voi tuntea esimerkiksi samanlaista mielenrauhaa mitä hän tuntee.
Rakastan kuitenkin poikaystävääni todella paljon ja meillä on hauskaa yhdessä. Elämme kaukosuhteessa joten senkin vuoksi suhteen ylläpitäminen on hieman haastavaa. Etenkin silloin, kun olemme pidempään näkemättä, mietin lähes päivittäin eroamista. En haluaisi erota, mutta… yritän vain miettiä, että onko meidän suhteellamme oikeasti tulevaisuutta, koska emme uskonto-kysymyksen suhteen pysty toisiamme muuttamaan. Poikaystäväni on myös sanonut minulle, että kysyy Jumalalta usein, että olenko minä se, jonka kanssa hän menee naimisiin. Asia on siis ilmeisesti epävarma, koska minä en ole uskossa.
Tällaista tarinaa minulla ja pitkä viesti, pahoittelut siitä.
Jos jollain mahtaa olla samantyyppisiä kokemuksia niin kuulisin mielelläni teidän kertomuksianne tai vinkkejä tilanteen ratkaisemiseksi. Kiitos!
ihmisiä on ollut avioliitossa vuosikymmeniä niin että toinen on uskossa ja toinen ei.
Usko on henkilökohtainen. eihän hänen uskonsa varmaan mitenkään pitäisi aiheuttaa ahdistusta tms. jos sinulla on asiat oman uskosi kanssa kunnossa. Eli koet että olet rauhassa ja siinä tilassa kuin haluat olla.
kumpikin ajattelee ja uskoo kuten sydämmessään tuntee oikeaksi.
Ei ole este parisuhteelle.
Oma kantani on ollut aina, että kukin uskokoon, mihin haluaa, kunhan ei tule tuputtamaan omia käsityksiään minulle tarjoten niitä pelastuksena. Olen kokenut enemmän kuin tarpeeksi uskovien sitkeämpääkin sitkeää tuppautumista reviirilleni selittäen, kuinka Jeesus tekee elämästäni paremman. Olen tiettyyn pisteeseen asti jaksanut olla hienotunteinen, mutta lopulta piti heittäytyä häijyksi, kun ei hyvällä mennyt perille, että minua ei värvätä heidän armeijaansa.
Miesystäväsi on minusta siinä väärillä jäljillä, että selittää mielenrauhan olevan uskon aikaansaamaa eikä sinulla ei-uskovaisena ole mahdollisuutta saavuttaa sisäistä rauhaa omalla kohdallasi. Eiköhän se sovussa itsensä kanssa oleminen muodostu itsensä hyväksymisen kautta. Hyväksyy tietyt totuudet itsessään, eikä koe omaa tai muiden vaillinaisuutta enää heikkoutena. Ei siihen Jeesusta tai Jumalaa tarvita. Miesystäväni on hieman kallellaan uskon puolelle ja joskus huomaan keskustelun kääntyessä näihin asioihin hänen yrittävän kyseenalaistaa oman näkemykseni. Olen sanonut suoraan, että minä en puutu hänen näkemykseensä, älköön hänkään puuttuko minun omaani.
Seurusteluaikana eriuskoisuus ei välttämättä aiheuta kriisiä.Mutta entäpä avioliitossa? Lastenkasvatuksessa? Elämän kriisikohdissa?
Uskosta kumpuaa arvot, joiden mukaan ihminen suunnistaa ja tekee päätöksiään.On myös suurenmoinen asia jos yhdessä voi viedä niin huolenaiheet kuin kiitosaiheet Jumalalle.Edelleen rukoilla yhdessä johdatusta ammatti-, asumis-, yms. asioihin.Myöskään Raamattu ei neuvo uskovaa ja eiuskovaa menemään liittoon!
Itselläni on kokemus nuoruudenliitosta, jossa puolisoni ei ollut uskossa.Vaikka sain käydä seurakunnassa, lukea Raamattua, tavata uskonystäviäni.....niin erottavaksi tekijäksi usko nousi ajan myötä - meillä!
Noin ei tarvitse välttämättä käydä.Usko on henkilökohtainen suhde elävään Jumalaan.Hän antaa rauhan, ilon, elämäntarkoituksen, neuvoo, johdattaa...aina iankaikkiseen elämään kuoleman jälkeen.Kysele ja rukoile, yksin ja yhdessä rakastamasi poikakaverin kanssa.Puhukaa asiat myös selviksi.
Raamattu opettaa: Jumala vaikuttaa TAHTOMISEN JA TEKEMISEN kun jotain Häneltä kysyy. Kokeilkaa!
Enkeleitä ja johdatusta teille toivoen😉
Toivonsäde - olen kanssasi samalla linjalla.
- Se että molemmat ovat uskovia ei välttämättä tarkoita sitä että olette toisillenne luotuja, usko ei siis sinällään ratkaise sitä tuletteko menemään avioliittoon keskenänne. - Sana sanoo Minun onneni on olla lähellä Jumalaa Luojaani.
Viestiketjun aloittaneelle sanoisin samoin, kysy ja rukoile vastausta jos niin haluat että olet samoilla linjoilla poikaystäväsi kanssa. Uskova pari voi yhdessä todellakin rukoilla johdatusta elämälleen kaikkien elämän osa-alueiden ollessa kysymyksessä.-
- Itse en alkaisi seurustelemaan uskomattoman kanssa saatika avioituisin - se on ongelma jo se että näkemyserot ovat niin radikaalit ei-uskovalla ja uskovalla.
- Itse koin ahdistuneisuutta elämässäni juuri sellaisen jakson aikana jolloin koin tekeväni väärin Jumalaa vastaan, muistan rukoilleeni - Jumala ihan mitä vaan että tämä ahdistus ja pahamieli poistuisi. Löysin lopultakin vastauksen.
Mielestäni sinulla on turvallinen kumppani jolle kertoa joillekin niinkin vaikeasta asiasta kuin usko. Turvallista on kertoa millaisiin asioihin haluaisi muutosta ja millaisii toiveita on. Rukouksiin vastataan ja meillä on rakastava Isä Taivaassa. Jumala on rikkautensa mukaan täyttävä kaikki teidän tarpeenne kirkkaudessa Kristuksessa Jeesuksessa - sanoo Raamatun sana, - sitä toivon sinulle.
Uskovana ihmisenä olen joutunut kiusattavaksi ja halveksittavaksi mutta Sana opettaa että Hän voi kiusattuja auttaa. - Toivon sinulle onnellista elämää☺️❤️☺️