Pitkä suhde, eroahdistus ja miehen omituinen käytös :(
Heippa!
Tänneppä päätin oman tarinani kirjoittaa, sillä kaipaan ulkopuolisten apua ja mielipiteitä asiastani.
Tässä hiukan valaisua..Olemme seurustelleett 6-vuotta mieheni kanssa ja haaveilleet yhdessä tulevaisuudesta, lapsista, talosta ja kaikesta ihanasta yhteisestä, lähinnä hän on puhunut näistä niin kauniisti.
Suhdettamme sekä eteenpäin pääsyä on kuitenkin varjostanut se, että suhteessamme on sattunut muutaman kerran sellaisia asioita mitkä ovat minua henkisesti loukanneet. Sekä miehen käyttämä aika suhteeseen.
Ensimmäinen tapahtui, kun olimme vuoden verran olleet yhdessä, silloin sain mieheni kiinni, että oli tapaillut salaa toista naista. Tuosta selvisimme pienellä pesäerolla, joka ajautui yhteenmuuttoon mieheni pyynnöstä ja oman pitkän harkintani jälkeen. Tällöin sovimme, että kun ja jos nyt muutan hänen kanssaan yhteiseen omaan kotiin, pelisäännöt on oltava selvät. Silloin huomasin, kuinka mieheni katui tätä kaikkea ja hänestä huokui rakkaus minua kohtaan.
Kun olimme tästä jo päässeet yli, sain taas jälleen tietää (n. 2vuotta edellisen jälkeen), että mieheni oli sähköpostilla viestitellyt jo seuraavan kanssa. Sain itse lukea ko. viestit, sillä mieheni oli jättänyt vahingossa sähköpostinsa auki, kun tulin kotio. Viesteissä oli kerrottu kuinka asun vain hetken vielä hänen kanssaan ja olemme kuulemma eroamassa. Viesteistä ei myöskään mieheni puolelta jäänyt epäselväksi kuinka hän oli lirkutellut tuolle naiselle. Sen sijaan tuon naisen viestit olivat aika neutraaleja miestäni kohtaan. Pääsimme tästä kuitenkin jälleen yli.
Pitkässä suhteessa on tietysti paljon muitakin asioita, mutta eniten itseäni nuo asiat ovat kalvaneet, tosin ei enää pitkään aikaan.
Ainut mistä voisin sanoa, on seksi. Jollain tavalla tuo asia on vähentynyt/loppunut, ehkä johtuen itsestäni, sillä koen olevani jollain tavalla epäkelpo miehelleni, tuleeko se sitten tuolta tapahtuneista vai mistä vai sieltä, että mieheni nimittelee ja vertailee usein muihin (kukaan muu ei ole tuollainen). Haluni kuitenkin ovat normaalit. Mutta en voi ottaa itselleni kaikkea syytä tuosta, sillä ei mieheni ole myöskään tikkua ristiin tuon seksi asian kanssa laittanut, sillä yhteinen aika on nolla.
Nyt on kuitenkin tarina siinä vaiheessa, että entiedä mitä tekisin ja olen avuton.
Mieheni päivärytmi on harrastuksestaan johtuen aikalailla aikataulutettu. Viimeisen vajaan vuoden aikana viikot ovat menneet samalla kaavalla -> Mies tulee töistä, menee päikkäreille, lähtee harrastuksiin ja tulee myöhään illalla kotiin. Jollain tavalla olettaen, että kotona odottaa ruoka ja minä se kilttinä tyttönä istua kökötän kotosalla joka ilta. Näin ei kuitenkaan ole, sillä tapaan ystäviäni ja touhuan myös paljon, mutta silloin, kun mieheni on omissa harrastuksissaan. Hän ei muista, eikä kuuntele eikä ole ns. kiinnostunut koskaan asioistani jos olen kertonut hänelle meneväni johonkin ja sitten ihmettelee missä oikein olen kun en istukkaan kotona.
Lisäksi mieheni kä normaalin päivätyön lisäksi yötöissä kippolassa, joten tuo viikonloppukin menee normaalisti nukkumiseen ja reenaamiseen. Tätä samaa on jatkunut jo vuositolkulla.
Nyt keväällä ahdistuin ja aloin tuntemaan todella kovaa yksinäisyyttä parisuhteessamme. Otin asian puheeksi, että mikä tilanne on ja tiedustelin, että onko tässä hänen mielestään mitään järkeä. Lisäksi sanoin, että olisiko ero ainut asia mikä voisi auttaa nyt. Tästä kimpaantuneena mies sanoi; ota tai jätä, olen tällainen ihminen. Sitten hänellä alkoi menokausi, aina pois kotoa, vapaa-illat ryyppäämässä ja yhteydenpito minuun loppui kokonaan. Lisäksi alkoi itsestään pakkomielteinen ulkonäön huoltaminen, joka mielestäni menee jo aivan yli.
Jätin asian sikseen surullisena ja mietin pitkään, että mitä teen..välimme viilenivät ja tuli sanottua sekä riideltyä ja haukuttua puolin ja toisin toisiamme. Ja toisinaan taas meillä oli kivaa. Juhannuksen hän kuitenkin pyysi minua viettämään hänen kanssaan ja näin teimmekin. Silloin hänen sanansa oli todella ristiriitaisia, sillä välillä hän saattoi tulla luokseni, sanoa kuinka olen maailman tärkein ihminen ja välillä hän saattoi sanoa; se on myöhästä kuule nyt.
Kunnes n. 2 viikkoa sitten mieheni sanoi minulle, että olisiko syytä avata tämä tilanne ja tehdä joku ratkaisu. sanoin että sopii minulle. Illalla kun hän tuli kotiin, hän aloitti puhumaan, mutta ahdistui ennen kuin oi kerennyt sanomaan mitään. Aloitin sitten itse puhumaan ja tiedustelemaan mikä tilanne nyt on ja lopulta ehdotin, että mitä jos korjattaisiin tilanne eikä heitettäisi kaikkea ihanaa ja haaveita hukkaan. Tähän hän sitten totesi, että se on myöhästä ja että olisit miettinyt silloin kun sanoit erosta. Hän ei kuulemma usko että mikään muuttuu ja syyllistää minua nyt kaikesta; seksin loppumisesta, luottamuspulasta ja vaikkakin mistä. Olen tässä sen jälkeen koittanut keskustella asiasta, pyytänyt anteeksi ja kertonu uudelleen ja uudelleen miksi sanoin niin ja kuika yksinäinen olin, mutta hän vain pakenee tilannetta hermostumalla tai lähtemällä pois. Toisinaan hän saattaa yllättää minut olemalla normaali oma itsensä ja aivan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan ja näyttää tunteitaan. Olen myös kysynyt, että onko hänellä toinen, mutta vastaus on ei!
Hänen mielestään ansaitsen perheen ja onnellisén elämän, tälläistä hän jauhaa koko ajan..
Mikä ihme tätä ihmistä riivaa? Mitä niin pahaa olen tehnyt? Ja miten hän voi kaiken heittää hukkaan ja muuttua yhtäkkiä toiseksi ihmiseksi mikä hän on? Nyt hän on siis sitä mieltä, että ero on vain ainut mahdollisuus tässä tilanteessa, joten en voi muutakaan siis tehdä, kun muuttaa pois. En vain tiedä miten tästä selviän..en ollenkaan :/ ..Mitä olette mieltä, tajuaako hän joskus mitä menetti ja tuleeko sitten tapahtumaan niin että hän haluaakin takaisin, vai mitä? HUOH! :/ .. Auttakaa avutonta!
Kuulostaa samankaltaiselle käytökselle, jollaista mieheni harrasti aikoinaan tehtyään omassa päässään päätöksen, ettei halua enää jatkaa yhteiseloa. Olipa katsonut uuden muijankin itselleen sitä ennen. Mies yrittää nyt saada sinut elämästään vakuuttelemalla, ettet tule onnelliseksi hänen vierellään, hänellä ei ole rohkeutta viedä loppuun sitä, että haluaa todellisuudessa elää poikamiehen elämää.
Ymmärrän tuskasi, mutta epäilen, ettei mikään saa miestäsi pyörtämään päätöstään. Korkeintaan hän pyyhkii sinuun jalkansa mennen tullen ja vie itsearvostuksesi pohjalukemiin.
Ero on kuin pieni kuolema, mutta ehkä tuskallisempaa on elää näennäisesti yhdessä, mutta kuitenkin yksin.
Hei capri!
Moni on jo kirjoituksesi lukenut, mutta kukaan ei varmaan mitään järkevää osannut vastata 🙂. Eikä tässä minunkaan vastauksestani taida mitään hyötyä olla.
Aika hankalalta tilanteenne kuulostaa. Voisihan se olla että mies pelästyisi jo siitä kun sanot että minä nyt sitten etsin omaa asuntoa ja muutan pois. Saattaisi huomata että sihän et olekaan mikään itsestään selvyys. Mutta toisaalta kun noista miesten ajatuksista ei ota selvää, hän saattaisi ollakin vaan hyvillän että pääsee sinusta näin helpolla eroon.
Se on todella ihmeellistä miten ihminen muuttuu ihan toiseksi. Meilläkin n. 20 vuoden yhteiselon jälkeen mies onkin vaan joku saman näköinen, mutta kuitenkin ihan joku muu. Minäkään en voi ymmärtää että hän yhtäkkiä haluaa heittää menemään koko meidän elämän. Minut, lapset, talon, harrastukset, kaiken.
Nyt kysyn sinulta saman mitä minulta on monta kertaa kysytty. Mitä sinä haluat?
Niin ja jos vastaa että kaiken olevan niin kuin ennenkin, niin se on kuulemma väärä vastaus. Mikään ei koskaan ole enää niin kuin ennen. Mutta pitää siis päättää minkälaista elämää haluaa jatkossa elää ja taistella sitten sitä kohti. Kun elämä menee solmuun, niin sen selvittäminen on aina tuskallista. Hyviä ja huonoja puolia löytyy kaikissa ratkaisuissa. Meidän jokaisen on vain löydettävä se oma, lähinnä oikeaa oleva ratkaisu.
🙂👍
Et ole avuton ja tulet selviämään. Vaikutat olevasi hyvin perillä siitä, mitä tarvitset ja toivot. Kerroit, että sinulla on ystäviä ja omia touhuja. Nämä varmaan kannattelevat sinua pahimman vaiheen yli. Miesystäväsi taitaa olla puolestaan aivan hukassa siitä, mitä elämältään haluaa. Surun ja eroahdistuksen kanssa voi elää. Olen tässä suhteessa samalla matkalla kanssasi. Lähetän sinulle lämpimän virtuaalirutistuksen ja tsemppiä !🌻🙂🌻
Kiitos kaikille vastanneille. 🙂
On suuri helpotus, kun on paikka minne asiaa purkaa.
Tilanne on nyt sellainen, että kävin katsomassa asuntoa itselleni. Tästä ilmoitin miehelleni normaaliin keskustelusävyyn. Hän oli todella surullisen oloinen ja ei ilmeisesti saanut sanottua mitään vai oliko edes sanoja..Joka tapauksessa sanoin hänelle, etten voi muutakaan tehdä, kun muuttaa pois, koska itse haluaisin korjata tilanteen ja jatkaa yhdessä, mutta kun hän sanoi minulle, että en saa jankuttaa asiaa ja että on sanonut jo oman kantansa asiaan.
Olen maailman surullisin ja en voi käsittää kuinka toinen heittää kaiken hukkaan.
Eilen illalla hän raivosi minulle ja huusi, kuinka minun olisi kannattanut miettiä silloin kun menin keväällä hänelle sanomaan yksinäisyyden ja siitä johtuvan ahdistuksen puitteissa, että olisiko parempi olla erillään, koska hänellä ei aikaa minulle/parisuhteelle ollut.
Hän karjui ja hermosi ja lateli niin ilkeitä asioita minulle. Itse pysyin rauhallisena ja itkuhan minulta sitten tietysti pääsi..Hänen mielestään olen vienyt häneltä suhteen aikana itsetunnon (johtuen ilmeisesti tästä seksittömyydestä) sekä kaikki on minun vikaani. Olen miettinyt tätä seksittömyyttäkin..eikö se ole kummankin juttu, vaiko vaan minun..täytyyhän tässä tapauksessa minunkin saada tuntea oloni naiseksi ja ssiten että kelpaan hänelle? Mitä olette mieltä?
Lisäksi ihmettelen sitä ettei hän kestä yhtään jos avaan suuni, hän tekee koko ajan kantansa selväksi: en jaksa ja halua puhua koko asiasta. Vielä 2,5 kuukautta sitten hän katseli meille talopakettia ja nyt kaikki muuttui vain siksi että ilmeisesti en olisi saanut sanoa mitä tunsin, kun olin yksinäinen.
Aamulla hän tokaisi minulle, ei ole normaalia, että suhteessa tulee tälläisiä. Sanoin, että kyllä se on aivan normaalia parisuhteessa, johon hän sanoi; Ei hänelle.
Neuvokaa minua miten voin käyttäytyä tai miten toimin ja pääsenkö ikinä tästä yli ? Ajattelin viikonlopun aikana viedä omat tavarani pois ja häipyä kuvioista..Tajuaako hän vielä, jossain vaiheessa mitä meni tekemään ja menettämään?
Kyllä parisuhteessa täytyy voida tuoda epäkohdat esille. On erilaisia tapoja tuoda nuo epäkohdat esille ja on erilaisia tapoja ottaa viesti vastaan. Jos mies on juuttunut tuohon "en halua enkä jaksa puhua" akselille, ei varmaankaan ole paljon tehtävissä.
Kertomasi perusteella olet itse toiminut kypsästi ja antanut miehelle mahdollisuuksia käsitellä asiaa kanssasi, mutta hän ei ole tarttunut näihin tilaisuuksiin.
Oma ehdotukseni on, että alat hoitelemaan omia asioitasi muuttoa silmälläpitäen. Vaikka se tuntuukin pahalta, toimi, kuin kuin mies ei olisi paikalla. Jos hän vielä rupeaa rätkyttämään, miten kaikki on sinun syytäsi ja miksi aukaisit suusi, niin voit keskeyttää miehen sanoen kylmän viileästi;" mitä tätä samaa enää jauhamaan, päätöshän on jo tehty". Jos hän ei jaksa eikä halua kuunnella, mitä sinulla on sanottavaa, miksi sinun pitäisi ??
Kiitos kovasti vastanneille..
Eilen vietin lähes koko illan pois kotoa..Itkin ja tuska oli kova. Entiedä miten olla, ahdistaa niin kovin. Illalla kun olin kotosalla rauhallisesti lehteä lueskelin soffan nurkassa, hän tuli kotio. Hänen käyttäytymisensä oli taas sitä normaalia minkälaisena hänestä tykkäänkin ja rakastan. Ei hän tosin paljoa puhunut minulle, mutta aina kun puhui, puhui ystävällisesti ja välillä saattoi katsoa surullisena minuun päin. MITÄ IHMETTÄ hän meinaa?
Itse pysyin tyynenä, en myöskään paljoa hänelle puhunut, mutta koitin olla tyyni ja rauhallinen.
On maailman vaikeinta, kun itselläni ei näyttäisi olevan muutakaan mahdollisuutta kuin kantaa tavarani pois, sillä hän on niin monta kertaa huutanut ja toitottanut, ettei näe tässä mitään järkeä. Mutta kuitenkin sanonut muutaman kerran, että ei halunnut eroa..aaaargh!!! Olen pelkkiä kysymysmerkkejä täynnä, koska entiedä miten toimin.
Kaikista eniten pelkään sitä hetkeä, kun asun jo muualla ja kuulen hänen olleen toisen kanssa jossain tai vastaavaa tilannetta, pelkään sitä tunnetta maailman eniten.
Olen tässä koittanut pohtia, sitä, että olisiko mahdollista, että hän olisi jossain välissä mokannut jotain ja siksi syyllistää minua kaikesta ja haluaa että lähden pois ja pääsee näin helpolla itse eteenpäin ja hyvällä omalla tunnolla. Mahdollista myös on, että hänellä saattaisi ehkä olla joku toinen, mutta en ole kyllä kongreettisia asioita vielä löytänyt. Penkomaan en ala, koska uskon siihen, että kaikki tulee vielä selville jos näin on
Uskon myös vahvasti siihen, että hän tulee vielä ennen tai myöhemmin tajuamaan mitä menetti.
Sinun on tietysti vaikea lähteä suhteesta, jossa yhä tunnet niin paljon. Mutta usko pois, pikkuhiljaa alat nähdä, kuinka vähän sitä tulevaisuutta teillä yhdessä on, mitä sinä haluaisit. Parisuhteesi ottaa sinulta enemmän kuin antaa ja sinä elättelet toiveita paremmasta, tottakai, mutta niin tuskin tapahtuu ennen kuin menet miljoona kertaa rikki, sillä ihminen, jonka kanssa olet, on täysin kesken ja se murtaa sinutkin ennenpitkää. ☹️
Kun tästä surustasi toivut, toivon, että katsot itseäsi todella tarkkaan: Ihana nainen, jota ei ole osattu kohdella arvoisellaan tavalla. Rakasta itseäsi ja anna itsellesi aikaa, löydät aivan varmasti vielä tien, jota on keveämpi kulkea. 🙂🌻
Kaikkea hyvää elämääsi ja kirjoittelehan kuulumisia!
Heippa!
Muutin kotoa pois itku silmässä ja mieheni vielä viimeiseksi sanoi että: muista olen tarkoittanut kaikkea mitä olen sanonut yhteisestä tulevaisuudestamme yms. Jopa ehdotti viimeisenä iltana "väliaikaa", jotta saisimme omat ajatuksemme puhtaiksi ja voisimme jatkaa puhtaasti alusta.
Kannion tavarani ulos sillä välin kun mies oli pienellä reissulla ja itkin vuolaasti...en voinut ymmärtää mikä ajoi tähän tilanteeseen. Hän halusi olla kanssani mutta ei voinut?????
Päivä sen jälkeen kun olin lähtenyt pois olin ystävälläni kaffilla ja lähdin ajelemaan kotio, huomasin viereisellä tiellä mieheni auton, ihmettelin että mitä hänkin tekee samoilla nurkilla kanssani...pysäytin oman autoni ja kävelin talon pihalle..koputin oveen ja oven avasi nainen, jonka tunnen...käyttäydyin rauhallisesti ja pyysin miestäni ulos..hän tuli ja yritti selitellä yms. Ei sanonut anteeksi ja oli aika kylmä minua kohtaan..kysyin rauhallisesti häneltä, että kuinka kehtaat, niin hän vastasi että mehän olemme eronneet jo keväällä, joka ei pidä paikkaansa ☹️ ..
Lopuksi pyysin tuon naisenkin ilman miestäni siihen ja hän oli ollut kanssa siinä uskossa, että olimme eronneet keväällä..Hän oli myos huolissaan siitä, mitä me olemme tehneet ja onko meillä ollut läheisyyttä ja miten olemme aikaamme viettäneet tässä kevään aikana..Kerroin joitakin asioita mutta en kaikkea tietenkään, sillä koin etten ole velvollinen hänelle selittämään asioitani..lopuksi lähdin pois..
Tapahtuneesta on nyt viikko ja en ole kuullut ex-miehestäni mitään enkä ole itsekkään ottanut häneen yhteyttä. Ihmettelen suuresti tätä asiaa, sillä vielä 1.5 kuukautta sitten katselime tontteja ja talopaketteja ja nyt kaikki on toisin.
Olen myos kuullut tässä että mies puhuu pitkin poikin kaikille että olemme eroonneet keväällä joka sattuu minuun vielä lisää ja kaikki häntä melkein uskoo tai ainakin tuntuu siltä ☹️ ...Hän liikkuu vapaasti tuon naisen kanssa jo kaikkialla ja elää ihanaa elämää...toisin kuin minä joka jouduin jättämään kotini, tulevaisuuteni ja kaiken yhtäkkiä...
Kertokaa omia mielipiteitänne...miten selviän ja mitä ihmeessä hän ei edes tajua pyytää viestillä anteeksi tekojaan, näinkin pitkän suhteen jälkeen? Entä eiko hän todella kadu tekojaan ja joskus niitä tule miettimään..Eiko paha saakkaan palkkaansa???? ☹️(((
Surullista tekstiä. Paha saa palkkansa, näin uskon ja luotan. Minulla on myös suhteessa luottamuspula ja tällä hetkellä se on todella framilla. Jotenkin osaan ajatella sinun tuntoja. Olen myös kuullut muualta miesystäväni sanoneen, ettemme seurustele......voihan v***u. Ja muitakin samoja piirteitä löytyy kuin teidän suhteessa, alkaa olla patit lopussa minullakin. Onneksi emme asu yhdessä. Voimia sinulle!
Kiitos vastauksestasi. Kovasti voimia sinullekkin ☺️❤️ ..
Entiedä...suru on pohjaton...koitan tässä päästä eteenpäin jollain tavalla, mutta on niin vaikeaa...koko ajan kuulee kuinka he ovat tehneet sitä, tätä ja tota..en voi ymmärtää miten mieheni (ex) hyppäsi suinpäin suhteeseen toisen kanssa ja jätti minut kuin nalli kalliolle...mitään hänestä ei ole kuulunut ja elää jo itse normaalia elämää tuon naisen kanssa...
Tässä mietiskelen, että tuleeko hän koskaan tajuamaan mitä menetti, entä voiko tuollainen suhde todella kestää??? Eikohän todella enään välitä minusta ja kaipaa sitä mitä meillä oli?
Kertokaa kokemuksianne vastaavista tilanteista ja auttakee meikäläistä, kun ei meinaa millään saada omaa elämää kasaan ☹️
capri kirjoitti 28.7.2012 11:10
Kiitos vastauksestasi. Kovasti voimia sinullekkin ☺️❤️ ..
Entiedä...suru on pohjaton...koitan tässä päästä eteenpäin jollain tavalla, mutta on niin vaikeaa...koko ajan kuulee kuinka he ovat tehneet sitä, tätä ja tota..en voi ymmärtää miten mieheni (ex) hyppäsi suinpäin suhteeseen toisen kanssa ja jätti minut kuin nalli kalliolle...mitään hänestä ei ole kuulunut ja elää jo itse normaalia elämää tuon naisen kanssa...
Tässä mietiskelen, että tuleeko hän koskaan tajuamaan mitä menetti, entä voiko tuollainen suhde todella kestää??? Eikohän todella enään välitä minusta ja kaipaa sitä mitä meillä oli?
Kertokaa kokemuksianne vastaavista tilanteista ja auttakee meikäläistä, kun ei meinaa millään saada omaa elämää kasaan ☹️
Lueskelin näitä kirjoituksiasi ja paljon tuttuja kokemuksia löytyi. Omat kokemukseni tosin tapahtuivat eri maassa, mutta yllättävät samanlaisia ovat ihmiset maassa kuin toisessa. Kuvaavan samanlaista siinä oli lämmön ja kylmyyden vaihtelu: välillä luvattiin taivasta, kuuta ja tähtiä, välillä haukuttiin maanrakoon. Se suhde kesti kaksi ja puoli vuotta ja viimeiset puoli vuotta olivat siitä yhtä alamäkeä hel***tiin. (anteeksi kirosana, mutta osuvampaa ei nyt löydy.)
Se parisuhde alkoi purkautua kun täysipäiväinen työsuhteeni loppui ja aloin tehdä osa-aikatyötä. Naivisti olin kuvitellut, että parisuhteeni tila paranisi ja että meillä olisi enemmän aikaa yhdessä. Tehdessäni täysipäiväistä työtä eksäeksäni syyllisti minua usein ehtimättömyydestä vapaa-ajan huvituksiin hänen kanssaan ja perusteli sillä ajanviettoa kavereidensa kanssa. Kun sitten tein kotitöitä vielä entistä enemmän ja vapaa-aikaa olisi hänellekin ollut, niin häneltä ei kuitenkaan löytynyt aikaa minulle. Sen sijaan hän lähti parin päivän varoitusajalle yllätysmatkalle toiseen maahan ystävättärensä kanssa.
Samasta ystävättärestä löysin myöhemmin vahingossa valokuvia, joissa neito ajeli eksäeksän autoa bikineissä. Vahingossa selvisi myös, että eksäeksä vietti miltei joka illan sen ystävättären kanssa. Eksäeksän äiti valitti minulle, että miksi morkkaan miespoloa myöhäisistä kotiintuloista, kun hän lähtee vanhempiensa luota kotiinsa aina iltaseitsemän tai kahdeksan aikoihin. Matka omaan kotiin olisi kestänyt 20-30 minuuttia, mutta jostain syystä eksäeksä ilmestyi omalle kotiovelleen vasta iltayhdentoista korvilla tai paljon sen jälkeen.
Kaikki oli tietysti minun vikani ja hänen valheensakin olisi minun pitänyt arvata, koska hänen mukaansa kaikki ihmiset valehtelevat. Ja minulta kuulemma puuttui intuitiota.
Sittemmin on eksäeksä sitkeästi soitellut ja tekstaillut minulle. Tekstailuongelman ratkaisin lopulta numeroa vaihtamalla. Eksäeksän yhteyenpidossa selvisi myös, etteivät hän ja ystävätär enää vietä aikaa yhdessä.
Mitä tästä sitten voisi soveltaa omaan elämääsi?
Minun eksäeksä ei ole koskaan tehnyt mielestään mitään väärää. Hän ei koskaan muutu. Mielestäni ex-miehesikään ei ole möntänyt mitään ja on sitä paitsi valehdellut sinulle ja muille ihmisille päin naamaa. On ihmisiä, jotka sallivat itselleen toisten manipuloinnin ja huiputtamisen. Se on surullista. Useimmiten sellaisten ihmisten sosiaaliset suhteet katkeavat tai ovat etäisiä. Eksäeksälläni oli melko vähän ystäviä.
Mitä tapahtuu ex-miehellesi ja hänen uudelle suhteelleen?
He saattavat pitää kulisseja pystyssä ollakseen menettämättä sosiaalista statustaan. Hänen uusi puolisonsa kuitenkin tietää sinusta ja on mahdollista, että epäluottamus nakertaa heidän välejään.
Ex-mies saattaa alkaa kaivata takaisin luoksesi, jos hänellä on ongelmia uuden kumppaninsa kanssa. Häntä ei ole kuitenkaan mitään syytä ottaa takaisin, koska hän on jo valehdellut niin usein.
Epäilen vakaasti, ettei ex-miehessäsi ole muuta aitoa kuin kaksinaamaisuus.
Capri, surullinen tarina. Toisaalta hyvä, että pääsit moisesta häntäheikistä eroon. Ei hän sinua olisi onnelliseksi tehnyt eikä ansainnut sinun rakkauttasi tuollaisella käytöksellä. Joten hyvä, että meni! Minäkään en voi ymmärtää miten noin pienellä väliajalla (1.5 kk sitten puhutaan talopaketeista, ja samalla kuitenkin jo huudellaan turuilla ettette ole enää yhdessä) voi ihminen totaalisesti vaihtaa kumppania ilmeenkään värähtämättä. Mutta joillekin se tuntuu onnistuvan. Ei kai siihen voi muuta todeta kuin että sellaiset ihmiset eivät ole aitoja, ja heidän peräänsä ei kannata haikailla. Surra saa, onhan menetys aina surullista ja on eheyttävää käsitellä ero loppuun ennen kuin lähtee uutta suhdetta rakentamaan. Mutta sitten eteenpäin, ja uutta kohti. Kaikkea hyvää sinulle.
Hei taas kaikille ja kiitos kanustavista viesteistänne, on niin helppoa kun voi johonkin asioitaan purkaa 🙂 .
Itselleni kuuluu tällä hetkellä ihan hyvää, tosin välillä tuntuu että entiedä miten tästä selviän ja miten saisin omat tunteeni ex-miestäni kohtaan "poistettua", jotta olisi helpompaa itselläkin sitten...
Vaikeinta on se kun kuulee, kuinka he liikkuvat vapaasti tuola ihan kuin ei mitään olisi tapahtunut ja viettävät aikaa runsaasti yhdessä..Lisäksi ihmettelen sitä, että he viettävät aikaa aika paljon siinä asunnossa josta juuri lähdin..en voi käsittää, miten tämä nainen pystyy, sillä jos itse ajattelen tilannetta, jossa minä olisin se uusi, niin en kyllä mielelläni hirveemmin aikaa viettäisi mieheni asunnossa, josta juuri on muuttanut edellinen pois...
En ole kuullut miehestäni mitään, enkä ole myoskään hänelle laittanut viestiä enkä ottanut yhteyttä...Lisäksi olen kuullut että ex-mieheni käyttäytyy ihan kuin ei mitään olisi tapahtunut ja minua ei olisi koskaan ollutkaan... ☹️
Voiko se tosiaan olla niin että, yhtäkkiä kaikki päättyi kuin seinään, vaikka antoi vielä viimeisenä iltana ymmärtää kuinka maailman tärkein hänelle olen ja kaikkea muuta..ja nyt sitten minua ei ole ollutkaan koskaan hänen elämässään, voiko todella olla niin että hän vaan porskuttaa menemään elämässään ja unohti minut täysin ja kokonaan???
Toisaalta luulisi, että niinkin vakava suhde kun meillä oli ja kaikki ne puheet viimeisinä hetkinä minulle tarkoittaisi jotakin, mutta nyt kun on aikaa mennyt hiukan, niin olen todella alkanut ajattelemaan, että käviko tässä todella niin että vaihtoi vaan parempaan ja on nyt todellisen rakastunut toiseen??? Ja hän ei koskaan tule pyytämään edes anteeksi mitään???
Taidan jankutella samoja asioita näissä kirjoituksissani, mutta tämä se vaan helepottaapi.. 😀 ..
En voi vain käsittää miten hän pystyy kaikkeen tähän....
Toivon todella, että tulee vielä päivä jolloin hän saisi kokea tämän kaiken tuskan ja menetyksen minkä itse olen tässä joutunut käymään läpi ja joudun käymään vielä pitkään..pahaa en toivo kenellekkään, mutta toivon, että edestään loytää vielä joskus..
Ja tietysti toivon myos sitä, että, jonain päivänä hän tajuaa mitä menetti..
ääh...taas toistoa 😀 ..Vastailkaahan kun jaksatte!
Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille! 🙂🌻
Hei taas!
Tässä hiukan omia kuulumisiani...helpoittaa kun pääsee kirjoittamaan 🙂
Tällä hetkellä olen aika rauhallisin mielin tässä elellyt..Välillä tulee ahdistuksia ja pelottaa törmätä heihin...Välillä taas on hauskaa ja naurattaa oikein rutkasti.. 😀
Entiedä missä vaiheessa menen tämän asian tiimoilta..olen koittanut sitä miettiä...Välillä ikävä ja kaipuu on todella kova ja välillä taas olen jotenkin helpottunut..Pelottaakin aina välillä ja mahan pohjassa menee perhosia, kun edes mietinkin, että saatan törmätä heihin jossain...
Ehkä tästä pikkuhiljaa ollaan selviämässä...Tosin mieltäni askarruttaa edelleen se etten ole kuullut miehestäni mitään..ei se, että haluaisin häneltä mitään yhteydenottoa tai muuta mutta ihmettelen vain kuinka "lunkisti" ja kylmästi hän jätti kaiken sormia napsauttamalla ja elää nyt niinkuin minua ei olisi ollutkaan..Eikö kuulosta omituiselta??
Itse en tosiaan myöskään ole häneen ollut mitenkään yhteydessä..mutta eipä minun tarvitsekkaan eikä mitään asiaa hänelle kyllä olekkaan 😀
Kirjoitelkaahan