Näinhän se yleensä menee, humalassa puhutaan, suun täydeltä, mutta selvinpäin ei suusta ei tule kuin mutinaa. Muistaako hän seuraavana päivänä, mitä on puhunut ja tehnyt?
Naiset on usein miesten mielestä joutavan paskan jauhajia ja vanhojen kaivelijoita, varsinkin silloin, jos miehellä on, jotakin omantuntoa kaivertamassa, mutta toisen virheitä kaivetaan tikulla.
Kokeile, ei se pahemmaksi muutu kuitenkaan, älä keskustele, anna mennä leuhottaa kuin orivarsa, vanhat naiset sanoo, että oriin kesyttää helpoiten, kun laskee sen irti. Mutta, älä jää itsekkään kotiin nököttämään, en tarkoita, mitään rajua bilettämistä tai "kostoreissuja", mutta lasten kanssa voi tehdä pikkureissuja ja kyläillä, ilman miestäkin., ehkä se on sellaista itsenäistymistä.
Voihan se onni toisen kanssa, hetken aikaa hehkua, mutta se arki pirulainen, tulee siihenkin suhteeseen.

Joo, kyllä tuo muistaa juttelemansa kohteliaisuudet..
Olen aina hänen antanu mennä, sekään ei hyvä...kuulemma en välitä, enkä ole yhtään hänestä kiinnostunu. Sit jos en päästäis menemään, ni istuis varmaa naama norsun vitulla ja "kehuis" kavereilleen ku akka on ihme niuhottaja...niin ku on kavereittensa vaimoja kehunu tässä vuosien saatossa.
Ja hän on niin yksinäinen..hoh hoijaa.
Kait sitä on ku ulkoistaa itsensä täysin perheen iltatoimista ym. Ja pitäs erikseen "pyytää" apua. Eihän kuulemma muuten tiedä mitä tehdä. Luulis jo alkavan itekki hahmottamaan asioita...lasten iltatoimet kuitenkaan mitään tähtitiedettä ole.
Ja muutoin tosta lastenhoidosta...saa minut potemaan syyllisyyttä jopa töihin menosta, ku hänellä ois kaikkea hommaa eikä lasten kanssa voi niitä tehä. Ja sit toitottaa et mäki voisin joskus tehä jotain pihahommia ym.
Nii et multa se pitäs kyl onnistuu, mut en oo vaa näköjään kiinnostunu.
Kaiken kaikkiaan katselee vaan omaa napaansa...

Siis, kylläpä kuulostaa todella karulta tilanteenne. Mikä miestäsi oikein vaivaa? Miksi hän mitätöi sinua? Mitä hän haluaa, tietääkö edes itse?

Mikä tilanne tämän sussun kanssa on? Ollaanko jotain taas virittelemässä? Eikös hänkin ollut varattu, muistanko oikein? Onko hän vielä omassa liitossaan vai vapailla markkinoilla? Jäi mietityttämään, että onko hän edes tavoiteltavissa miehellesi vai onko tämä "haaveilu" yksipuolista ja turhaa.

Se, mikä minua erityisesti huolestuttaa, on tuo aggressiivinen käytös, sillä kun on tapana eskaloitua. Nyt "vasta" hajotetaan huonekaluja, mikä on mielestäni jo varsin huolestuttavaa, mikä on seuraava vaihe? Ja tuo sinun henkinen nujertaminen, miksi? Miehelläsi on ehkä vaikeaa, kun on lupunut ihastuksestaan ehkä ikävöi ja maalailee ruusunpunaisia haaveita, voi olla näin, mutta päätitte jatkaa teidän liittoanne ja siinä päätöksessä pitäisi pysyttäytyä, eikä kurkkia menneeseen ja tehdä töitä liiton eteen. Sinä et ole tehnyt mitään väärää, miksi hän sinua ruoskii? Miksi hän sinun päällesi kaataa ajatuksiaan, et sinä mikään likasanko ole. Jos hänellä on henk.koht. kriisi, ammattiterapeutti olisi paikallaan.

Kirjoitit aiemmin, että on ollut kova poika menemään, onko alkoholinkäyttö nykyään kuinka tavallista ja runsasta hänellä?

Niin. Siis mieheni oli viime vuonna kesäkuun alussa sanonu tälle työkaverillensa olevansa ihastunut häneen. Tuolloin kyseinen nainen oli parisuhteessa ja hämmentynyt saamastaan huomiosta (tämä siis kaikki mieheni suusta kuultua). Sitten vierähti kuukauden päivät ja nainen olikin vapailla markkinoilla ja koonnostunut myöskin miehestäni. Enemmän ja vähemmän olivat txt ja puhelu yhteydessä kuukauden päivät. Ja näkivät.myös työajan ulkopuolella muutamia kertoja.
mieheni on aina kova ollut menemään ja ottamaan alkoholia.
En ole koskaan häntä epäillyt uskottomuudesta, eikä ole ollut aihettakaan. Viime kesänä hän jäi kiinni aiitä syyatä, että oli jutellut outoja; kyseli mitä olen mieltä meidän suhteestamme yms. Ja kävin sitten yhden kännäily putken jälkeen katsomassa hänen puhelintaan. Ei jäänyt arvailuken varaan misaä oli yöllä oltu. Rakkautyaan todisteltiin ja kehuttiin puolin ja toisin ihaniksi ym. Oli kuitenkin shokki vaikka olinkin epäillyt jotain. Niin kait se aina on.
Joo, sitten oli n. kuukauden mittainen "mietintä aika" mihin suntaan lähdetään. Mieheni tosiaan päätyi panostamaan liittoomme ja sanoi työkaverilleen paikkansa olevan vaimonsa luona.
Sittemmin ovat kyllä olleet yhteyksissä, sillä kovin hyvin mieheni tietää kesäheinänsä elämäntilanteesta.
Maaliskuussa olimme etelänlomalla perheen kesken ja siellä oli taas alkoholi miehelläni kuvioissa mielestäni liian kanssa. Yhtenä iltana kävin sitten hänen puhelintaan selaamassa, kun oli sammunut. Sieltähän löytyi viikkoa aiemmin soitettu puhelu tälle työkaverille. Salanimellä tosin, mutta jostain syystä tunnistin kyllä numeron. Kuulemma puhtaasti työpuhelu....just nii.
Aina todistellaan, että ei olla tekemisissä..mut kummasti tiedetään toisen kuviot.
Olen vakavasti ottaen ajatellut miehelläni olevan kriisi ja jotain mielenterveysongelmia.
Tänään taas ollut niin katuvainen poika ja todistellut mulle rakkauttaan.
Kuinka monta kertaa toisen voikaan lytätä?
☹️

Joo ja ei tiedä tosiaan mitä elämältään haluaa...
Olen riita tilanteissa pyrkinyt tietoisesti pidättäytymään "kaivelemasta vanhoja". Mutta nyt juhannusaattona en pystynyt pidättämään. Kun hän totesi tosiaan, että on vuoden päivät miettiny eroa ja olisiko onnellinen tämän kesäheinänsä kanssa.
Tuli puhe jotenkin siitä, että hän on aina niin yksinäinen eikä voi kenellekkään kertoa sydäntä painavista asioistaan. Totesin ivallisesti siihen, että viime kesänähän sinulla oli joku jolle puhua ja joka kuunteli. Johon mies vaan totesi, että olisipa vieläkin. Eli jonkinlaisia pilvilinnoja edelleen rakentelee... :/

Hei 🙂🌻
Olen pitänyt taukoa täältä; tarkoituksenani unohtaa miehen uskottomuus.
Periaatteessa meillä on mennyt välillä hyvinkin mutta...Nyt on kuvaan astunut minun arvosteluni; asian ei tarvitse olla isokaan, kun tulee ns.kuraa niskaan.
Myös tietty räjähdysherkkyys on ilmaantunut miehen käytökseen.
Olen tilannettamme pohtinut ja kaksi asiaa voisivat olla käytöksen takana: 1. Suhde naiseen on alkanut uudelleen; ehkä puhelinsuhteena. 2. Muistutan olemassaolollani miestä hänen " töppäyksestään", jota hän omien sanojensa mukaan ei ole unohtanut. Vieraan naisen hän tajusi olevan ns.miestenkalastelija, vaikka tämä on avioliitossa. Mieheni ei ole naisen, tuttavamme ensimmäinen syrjähyppy.
Usein kuulee, että suhde todella lopetetaan sen paljastuttua. Toiset puolestaan jatkavat entistä varovaisempina kiinnijäämisen jälkeen.
Jollakin tasolla uskon, ettei suhde jatku mutta mikäli nainen on ottanut yhteyttä lähestymiskieltouhan ollessa päällä, en voi olla varma siitä, kuinka mieheni on asiaan suhtautunut.
Yhden räjähdyksen jälkeen kysyin mieheltäni, onko hänellä stressiä??? Vastaus oli, että saattaa olla. Jatkokysymyksenä esitin, että mistähän se mahtaa johtua? Vastauksena sain tylyn lauseen, jotta vi....ako? sen tietää...Eli aika törkeää on käytös.
Tänään jälleen raivoisa haukkuminen: siivosin rempan jälkiä ja vahingossa hänen viritelmänsä kaapin tukijärjestelmäksi romahti. Jälkiä ei tapahtuneesta jäänyt mutta tosi ala-arvoista oli miehen käytös.
Edellämainittua käytöstä hän on kyllä pyytänyt anteeksi mutta joku asia tässä suhteessa tai muuten aiheuttaa sen, että pinnan alla kuohuu.
En vastaa hyökkäyksiin vihalla, vaan yritän selvittää asiat rauhanomaisesti.
Tämä syö psyykettä jo paljon. Ymmärrän teitä muita, joilla tuntuu olevan samoja ongelmia.
Tuntuu, että olen jo osani saanut petetyn tuskasta ilman, että tämä jatkuu tällaisena?
Ja vielä, kun olen ihan ymmälläni siitä, miksi näin???

Salapoliisi sisälläni on herännyt..taas. Puhelinta en ole käynyt selaamassa, sieltä ei mitään löydy kuitenkaan. Laskutiedot mies hävittää heti niiden tultua...
Kävin eilen illalla/yöllä miehen papereita..löysin mieheni säilyttämän kolme sivuisen rakkaus kirjeen tältä kesäheinältään. Päiväystä ei ole, mutta oletan sen olevan viime kesältä...
Se loukkaa, että miksi säilyttää ja vaalia muistoa ☹️

Alkaa tuntua, kun luen muiden viestejä, että suhde kolmanteen osa puoleen on tuskin päättynyt kokonaan.Jos kerran pitää säästää toisen numero ja rakkauden tunnustuskirje ym. Mieheni sanoi juuri eilen, että ei semmoista ole niinhelppo katkaista ja lisäsi äkkiä "jos olisi jotain katkaistavaa".
Särkynyy sydän
😞

Salailu syö voimia. Siinä on psyyke kovilla, kun yrittää selvitä kaksoiselämässään... Vaikka se ei olisi kuin jotain menneen muistelua tms haihattelua. Että ei ihme, jos on hermo tiukalla? Oletteko ihan käytännön tasolla miettineet elämää eronneina? Mitä ihmeen ihanaa se tuo? Ehkä yksilön elämään sen rakkauden ensihuuman ajan, mutta entäs ympäristö? Perhe? Lapset? Talous?
Vaihtamallako se elämä sitten paranee?

Ollaan viime kesänä mietitty eroa ihan konkreettisesti käytännön kannalta. Täyrettii avioero hakemus ja varattiin aika lastenvalvojalle. Lastenvalvoja sittemmim peruutettiin.
Tiedetään kyllä, ettei vaihtamalla parane ja ero ei tuo elämään mitään helpotusta..päon vastoin.
Tuntui eilen pahalta, kun illalla puhuimme jälleen kerran tästä mieheni kesäheinästä. Hän totesi, että on hänellä muidenkin työkavereidensa numeroita kännykässään. Ja hän tarvitsee töissä sitä numeroa, jotta voi soittaa työasioissa. Totesin siihen, etteikö teillä ole työpuhelimia ja onko kaikilla toistensa henkilökohtaiset numerot työasioiden hoitamista varten...totesi näihin että on työpuhelimet eikä tietenkään henk.koht. numeroista hoideta työasioita...
Joten tämähän täysin vesittää hänen selityksensä...?

🌻🙂🌻 ja kiitos tuhannesti kaikille keskustelijoille vastauksista! Tämä on ensiarvoisen hyvä henkireikä arjen kuohuissa! Olen ystäviäni stressannut jo ihan tarpeeksi näillä asioilla. Ja on hyvä kuulla muidenkin kokemukaia ja saada vertaistukea ☺️❤️

Kyllä hän voisi, kohtuuden nimissä, poistaa puhelimesta heitukkansa numeron.

Ilmeisesti heitukka niin taivaallisen ihana ettei sitä voi unohtaa...

Ensiksikin kyllä, tämä on tärkeä foorumi jo ihan sen takia, että huomaa olevan muitakin, joilla on samantyyppisiä ongelmia! Tämä on tärkeää myös minulle, vaikka en ole mitään ketjua ollut aloittamassa - niitä kun löytyikin täältä jo valmiiksi 🤨
Kyllä sen miehen (niinkuin tässäkin taloudessa) vaan pitäisi ymmärtää, mitä hallaa tekee tuolla veivaamisella. Tietenkin hänen on saatava pitää puhelimessaan tärkeät numerot, mutta en minäkään omille työkavereilleni soittele tai viestittele ylimääräisiä? Ja sen olen sanonut ukollekin, että jos naisihminen on olevinaan "vain ystävä", hän haluaa olla sitä meille molemmille eikä anna hienoja "kannattaa muuttaa erilleen" -neuvoja? AI niin mutta kotonahan odottaa se vanha ja arkinen akka... 😋
Heitin myös joskus, että jospa minäkin hommaan tämmöisen salarakkaan? Ei kuulemma tule kuuloonkaan 😀 Hmm... Miksei...?
Vaikka ahdistaa välillä aivan hillittömästi, olen yrittänyt muuttaa omia tapojani myös. Yritän vähän muuttaa omaa tapaani toimia suhteessa, ehkä se on ihan tarpeenkin? Ja miten se nyt menee, kun linnun(rakkauden) puristaa kouraan liian kovasti, se kuolee? Ja kun sen päästää löysemmälle otteelle, sen pitäisi palata takaisin?
Mutta edelleen olen sitä mieltä, että kunpa löytäisi jonkun hyvän terapeutin, joka ulkopuolelta katsoisi tätä yli 25 vuoden kuviota. 🙂🌻