Hei. Tarvitsen peilausta. Olen elänyt toistakymmentä vuotta parisuhteessa ja ruuhkavuosien myötä ollaan kasvettu kumppanin kanssa erilleen. Edellisissä suhteissaan puoliso on ollut väkivaltainen ja omien sanojensa mukaan johtunut silloisen puolison provosoinnista. Minua kohtaan ei ole koskaan ollut väkivaltainen, ei ainakaan fyysisesti. Harkitsimme eroa ja puolison reaktio eroaikeisiin yllätti minut silti.. Itse sanoo, että suurin osa ihmisistä reagoi niin tullessaan hylätyksi, eli hän oli hyvin vihainen, kylmä ja satutti henkisesti henkilökohtaisuuksilla. Itse olisin voinut jatkaa kulissiliittoa tai kaverimeiningillä, mutta hän kertoi ettei pysty siihen edes lasten vuoksi. Sain tietää tänään, että puolisoni oli kirjoittanut yhteiselle ystävällemme mm. että hänen tekisi mieli tappaa minut. Kuitenkaan mitään fyysistä väkivaltaa ei ole ilmennyt. Olemme saaneet  keskusteltua asioita auki ja päättäneet yrittää vielä. Tämä päätös tehtiin ennekuin sain kuulla tuosta mitä ystävällemme oli suutuksissaan kirjoittanut. Sivusin puolisoni kanssa hänen reaktioitaan eroaikeisiin ja hän sanoi, että suurin osa ihmisistä reagoi niin. Itse olisin kyennyt käsittelemään eroon liittyvät tunteet eri tavalla, mutta ymmärrän että me ihmiset olemme erilaisia. Nyt kuitenkin katsomme yhteistä elämää päivä kerrallaan eteenpäin ja olemme kertoneet toistemme tarpeista avoimesti ja luvanneet satsata parisuhteeseen. Taustalla ei ole pettämistä tms, ainoastaan ajautumista kauemmas toisistamme. Nyt kuitenkin kuultuani tuosta mitä oli ystävällemme sanonut, minua alkoi hieman karmia.. Pitäisikö olla huolissaan? Ymmärrän, että suutuspäissään tulee sanottua kaikenlaista mitä ei tarkoita, mutta silti… Onko tällainen kuinka normaalia?