Et voi olla huono äiti, koska tiedostat koko ajan ongelmasi ja yrität kovasti, kyseenalaistat toimintamallisi ja haet apua. Menette perheterapiaan mikä on hieno juttu.
Kiusataanko lasta siis tällä hetkellä koulussa? Jos kiusataan, hänen on saatava tuntea olevasa kotona täysin turvassa.

Olet oikeassa siinä, että sanan säilä jättää pysyvimmät jäljet. Ja siksi toivon, että saisit asiat kuntoon avun kanssa niin, että pystyisit olemaan sellainen äiti lapsellesi, jollainen ihan oikeasti haluat ja voit olla, mutta nyt se on niin vaikeaa. Asia on vakava, sitä se on.

Tärkeintä on nyt jatkaa yrittämistä ja ottaa kaikki mahdollinen apu vastaan. Tässä maailmassa on vanhempia jotka satuttavat lasta tahallaan, eivät tunnista itsessään mitään vikaa ja pilaavat tieten tahtoen lapsensa elämän.
Jos olisit sellainen, et kysyisi apua, et tekisi kaikkeasi, jotta saisit tilanteen muutettua. Siksi sinä et ole huono äiti.

huono äiti kirjoitti 3.3.2012 0:16

Lapsuuteni oli hyvin rankka,ja olen käynyt terapiassa vuosia että jaksaisin.
Olen tavattoman huolissani pojastani,minun hyvin vaikea jaksaa leikkiä hänen kanssaan,en pysty keskittymään,olemaan paikallani kauaa.Tarpeeksi ahdistuneena olen todella ilkeä lapselleni,hän on hyvin herkkä ja ajattelevainen,fiksu poika,ja usein yritän saada häntä kovemmaksi lähes "armeijan komennus tyyliin",syystä että en halua hänen kokevan koulukiusaamista jne niin rankasti.

Miksi lapsesi pitäisi olla kovempi? Eikö hän kelpaa sinulle sellaisena kuin on? Pitäisikö mielestäsi lapsesi muuttua toisenlaiseksi? Onko mielestäsi koulukiusatuksi joutuminen hänen oma vikansa?

Kannattaa muistaa, että koulukiusaaja on se joka tekee väärin. Kaikilla on velvollisuus suojella itseään, myös kiusatulla. Se ei tarkoita tunteettomuutta. Itsensä suojeleminen ei ole itsensä kovettamista maailmalta. Tunteita saa ja pitää olla, niin raskaita kuin iloisia. Jos kiusaajat eivät lopeta kiusaamista silloin, kun lapsesi sitä vaatii, on vika heissä ei lapsessasi. Jos lapsesi ei uskalla sanoa vastaan kiusaajille, häntä pitää rohkaista siihen lempeästi ei vaatimalla eikä käskyttämällä.

Hei huono äiti.
Älä ihmeessä koveta lastasi. Usein kovuus saattaa tulla kuoreksi ja sisällä voi olla vaikka kuinka paha olo mutta sitä ei voi purkaa kun pelkää että ei saa kuin olla kovanaama.
Oma lapseni oli koulukiusattu mutta hyvinkin herkkä luonteeltaan. En todellakaan yrittänyt kovettaa häntä vaan hellyydellä hyvittää kotona sen että koulussa sai osakseen huonoa kohtelua. Nyt aikuisena hän on koulukiusaamisesta sitä mieltä että ei anna koskaan kenenkään hyppiä silmilleen. Silti herkkä nuori mies.
Yritä ihmeessä olla puhumatta hänelle pahasti. Itsestäni tiedän kuinka lapsena kuullut ja koetut asiat vaivaa vielä aikuisena mieltä.
Älä vaadi liikaa itseltäsi kun voit huonosti. Apua kannattaa hakea ja ottaa vastaan.
Kaikkea hyvää.

Jatkan vielä.. Eli kun sanoin että lapsen pitää saada tuntea olevansa kotona turvassa, se on juuri tuota mitä edellä kirjoittajatkin sanoivat (järkevästi ja suoraan).
Eli anna lapsen olla kotona mitä hän on, sinun tehtäväsi on suojella lastasi ja olla hänen tukena ja turvanaan.

Mitä koulussa tehdään kiusaamisen lopettamiseksi?
Mikset lähde kovalla armeijatyylillä setvimään tätä kiusaamista, ei lapsellesi tarvitse enää kotona tehdä tilannetta ahdistavammaksi kuin se jo muutenkin on. Tarkoitat varmasti hyvää kun yrität kasvattaa häntä kovaan maailmaan, mutta silloin hänellä ei ole edes kotona hyvä olla. Koti on paikka jossa pitää olla semmoinen olo, että vaikka mitä pahaa muualla tapahtuu, kotiin on aina hyvä mennä ja siellä on hyvä olla. Kotona on saatava tuntea olevansa arvokas juuri sellaisena kuin on, ei muokattuna versiona tai kovana luuna.
Mutta haluaisin kovasti tietää mitä tämän kiusaamisen lopettamiseksi on tehty? Lapsen täytyy kokea, että hänet otetaan tosissaan ja kiusaamiselle laitetaan piste. Lapselle ei voi laittaa vastuuta kiusaamisen lopettamisesta koska hän ei voi sille mitään, kiusaamiselle ei ole koskaan mitään oikeita syitä. Vaikka hän kuinka olisi erilainen (mihin ei saa kannustaa vaan korostaa ettei hänessä ole mitään vikaa), kiusaaminen ei siihen lopu. Minulla on ystäviä joita on kiusattu lapsena koulussa. He puhuvat yhä siitä kuinka voisivat lähes tappaa nämä ihmiset. Eivät pysty antamaan anteeksi. Heidän elämänsä on mennyt jotenkin ihan väärille urille.. Kiusaaminen jättää niin hurjat jäljet että siihen pitäisi puuttua heti ja vaikeaahan se on, tiedän sen. Koulullakaan ei ole aina resursseja/kiinnostusta/edes tietoa mitä siellä tapahtuu. Nyt voisit siis kerätä naarasleijonan kovuutesi tätä asiaa kohtaan, ei lapsesi komentamiseen. Eli suuntaa energia oikeaan kohteeseen!

Eli nyt kun olet hakenut apua, muista kertoa tästä asiasta. Kaikki mitä äiti lapselle sanoo, se muokkaa lasta koko loppuelämän. Kyllä minäkin muistan ihan muutamia (niitä ainoita älyttömiä sanoja) mitä äitini minulle joskus väsyneenä laukoi lapsena. Ne jää ihan oikeasti ikuisesti sinne pääkoppaan. Ja jos niitä tulee paljon, mitä siitä seuraa? Ei mitään hyvää.

Noniin, tule kertomaan kuulumisia ja miten perheterapiassa alkaa sujua. 🙂👍