Oli surullista luettavaa ☹️ jokainen on yksilö joten on vaikea antaa oikeanlaisia vastauksia miten tuosta selviää. Olisi hyvä jos on joku ystävä kenen kanssa voi asiasta puhua, joka kuuntelee ja on tukena. Varmasti viha, pettymys ja epätietoisuus tulevasta ovat pinnalla, sitten kun aikaa kuluu ja tunteet tasoittuvat, asian käsittely on vähän helpompaa. Mitä ei ehkä ainakaan kannata tehdä on niin sanotusti lähteä kostamaan ja lähteä radalle etsimään pikalohduttajaa josta voi sitten seurata morkkis ja alkuperäisen asian käsittely vain vaikeutuu.

Et ole itseäsi kuitenkaan syyllistänyt tai pitänyt syyllisenä millään lailla mikä on hyvä asia. Petetyksi tullutta ei voi eikä pitäisi syyllistääkään, olivatpa pettämisen syyt mitkä tahansa.

Todella surullista 😭 Minulle kävi n. 3 vuotta sitten sama asia 10v kestäneessä suhteessa. Muistan vielä ne tunteet mitä kävin läpi ja olin tosissani pohjalla😭 ikuiset arvet se tulee sinuun jättämään ja jatkossakin vaikka olet päässyt miehestäsi yli, niin ne tunteet satuttaa edelleen (laimenee ajan kanssa kylläkin).

Prosessista selviäminen vie kauan, mutta siitä selviää!!! Nyt turvaverkko ympärille, kenen kanssa voit keskustella, itkeä... tai vaan olla. Mieheltäsi et luultavasti koskaan tule saamaan vastauksia mihinkään, eli tivaaminen on täysin turhaa.
Minäkin aikoinani mietin että olisinko voinut jatkaa suhteessa, mutta onneksi näin ei käynyt, koska ei sitä luottamusta toiseen saa enää takaisin. Ja myös tämä luottamuspula tulee olemaan sinulla seuraavissakin suhteissa, joten se on asia mistä kannattaa puhua paljon uuden kumppanin kanssa (mikä ei tietenkään vielä ole mitenkään ajankohtaista).

Minulla käytännön asioiden hoito selkeytti tilannetta ja kun olin päässyt miehestä lopullisesti irti (asunnot, muutot, yms) niin pääsi alkamaan vasta minun paranemisprosessi. Minulle kirjoittaminen oli paras keino selkiyttää ajatuksia, koska miettien asiat menevät vaan ympyrää mutta paperille ne laitettuna auttaa eteenpäin. Ja itselle pitää pystyä olemaan kirjoittaen rehellinen, se on välillä raakaa mutta auttaa.

Eli voimia sinulle 🙂🌻 tulet käymään raskaan tien, mutta elämä kantaa

Vihainen2 kirjoitti 17.9.2017 18:9

Nyt tunnen itseni äärimmäisen vihaiseksi ja pettyneeksi, ja tämä suhde on nyt päättynyt. Sanoin miehelleni, että hän saa muuttaa pois siksi aikaa kun talo saadaan myydyksi, itse en ole tätä soppaa keittänyt, joten hän muuttakoon ja minä jään toistaiseksi tänne. En halua edes nähdä häntä.

Miten tällaisesta selviää?

Ajan kanssa selviää - mutta yksilöstä riippuu miten ja kuinka nopeasti. Meillä on näiden asioiden suhteen erilaiset taidot ja/tai olosuhteet. Oleellista lienee, että pystyy päästämään irti ja olemaan katkeroitumatta asiasta - muuten vain oma elämäsi myrkyttyy. Kutakin näin sanotaan kirjallisuudessa jne., itse en tiedä miten nuo kaikki tehdään. Sen toki olen huomannut, että ainakin aika auttaa: paha olo vähenee itsekseenkin.

Mutta juuri viime yönä oli valtava huuto puolison pettämisen vuoksi: kysyin jotain yksityiskohtaa ja puoliso kieltäytyi (ikävällä tavalla) vastaamasta (ensimmäistä kertaa). En kestänyt tätä ja sitten huudettiin puolin ja toisin pitkästä aikaa, minä toki aloitin.

Jotenkin haluaisin kasvaa ihmisenä ja oppia kommunikoimaan väkivallattomasti, myötäeläen tms. mutta se on kovin vaikeaa - tuntuu mahdottomalta. Siihen kai silti pyrin.

No, ei pitänyt kirjoittaa itsestäni, mutta olkoon yo. esimerkki siitä, miten voi käydä, jos ei osaa päästää irti tai antaa anteeksi vaan viha ja katkeruus eivät ole täysin poistuneet. Vaikka ei haluaisi (riittävästi?). Meillä siis reilu 1,5 vuotta 2 vuotta kestäneen pettämisen paljastumisesta...

Kiitos lohduttavista sanoista, uskon kyllä että tästä joskus pääsee yli. Minua harmittaa, että tätä luottamuspulaa ym. epäilyksiä on ollut vuosia, mutta en vain jotenkin ole uskaltanut itse lähteä, vaikka viime aikoina en edes ole uskonut siihen, että asiat voisivat parantua.

Ihan hiljattain mietin, että seuraava "vastoinkäyminen", isompi epäilys tai paljastuminen on viimeinen niitti tälle suhteelle. En ole ollut tässä onnellinen aikoihin jatkuvan epävarmuuden tunteen takia. Nyt tosiaan harmittaa, että piti kokea tämä suunnaton loukatuksi ja valehdelluksi tulemisen tunne. Arrggh!

Noiden käytännön asioiden hoitaminen varmasti auttaa, mutta juuri nyt en niistä tuon pettäjän kanssa halua edes keskustella, en mistään. Kaksi tuntia tuli nukuttua viime yönä, joten ehkä kunnon yöunikin helpottaisi tätä oloa (tuntuu kuin vatsassa olisi iso kivi). No, tästä on suunta kuitenkin vain eteenpäin, kohti uutta ja toivottavasti onnellista elämää.