Hei! Onko kohtalotovereita, joilla olisi suru iskenyt äitienpäivänä? 

Itselläni tuli äitienpäivänä sellainen olo, että perheeni ei arvosta minua. Lapseni (10v) ei edes toivottanut hyvää äitienpäivää oma-aloitteisesti, ei ollut edes äitienpäiväkorttia minulle häneltä. Olin toivonut, että olisin saanut valmista aamupalaa vaikka lapsen ja miehen laittamana-ei ollut sitäkään. Aloin itkemään siinä, kun tein itse itselleni aamupalaa. Ei ole ollut pitkään aikaan niin aliarvostettu ja paha mieli.

Päivän aikana käytiin äitini haudalla ja anoppini ja mieheni isän luona. He sentään välittivät äitienpäivästä, sain heiltä kukkasen ja tulevalle vauvalle vaatteita yms.