Pettämistä, valehtelua - perheeni hajoaa
Heips
Mieli on maassa. Perheeni on hajoamassa ja minä pelkään kuinka jaksan itse ja kuinka kaksi lasta (3v ja 5v) ottavat tiedon ja jaksavat. Kerron tässä tiivistetysti yhden surullisen tarinan.
Avovaimoni jäi viime vuoden vappuna kiinni pettämisestä. Ensin hän vähätteli tapahtunutta ja väitti kestoksi 2-3 kk. Satuin näkemään hänen lähettämän s-postin ja selvisi, että avovaimoillani oli aikaisemminkin ollut suhde. Samalla tavalla työkuvioista tuttuun kaveriin.
Kaikkiin kysymyksiini Cee valehteli, jos minulla ei ollut näyttöä. Esim. hän oli viime helmikuussa työmatkalla Barcelonassa ja väitti olleensa yksin. Löysin sittemin netistä, että myös tuo mies oli siellä luennoimassa kenen kanssa hän petti minua. No, sitten vasta myönnettiin, että joo, ”oli sama huone”.
Kun penkosin ja vänkäsin, niin tuo viimevuotinen suhde olikin kestänty 6 kk ja sitä edellinen 1 v. Edellinen suhde oli 2001-2002, samana aikana kun olemme tehneet ensimmäisen lapsemme.
Avovaimoni, Cee, mietti viime kevänää mitä haluaa tehdä. Uskoakseni hän odotti tuon miehen päätöstä heidän suhteen. Olinhan nähnyt heidän välistä sähköpostivaihtoa ja se oli täynnä rakkauden tunnustuksia sekä Ceen puolelta selvästi ilmaistuja yhdessä asumisen halua. Cee pari kuukautta asiaa ja päätti jäädä. Ehkäpä siksi, että tuo mies halusi jäädä perheensä luo.
Menimme pariterapiaan ja yritimme saada suhteemme kuntoon.Viime vuoden syksyllä Cee rupesi puhumaa toisesta työkaverista ihailevasti. Pee sitä ja pee tätä. Kysyin, että onko tässä käymässä samalla tavalla, kuin edellisten kanssa. Hän vastasi, että ei. Edellisten miesten kanssa oli ollut sama juttu. X on viisaas, ja Y osaa sitä. Mun epäilys heräsi ….
Vuoden alusta on ollut kylmää ja etäistä. Kysyin viime sunnuntaina, että koska merkit on taas samat, niin onko hänellä suhde. ”Ei”, sanoi Cee. Maanantaina ennen töihinlähtöäni vilkaisin hänen puhelinta ja sieltä oli poistettu tekstari- ja puhelinlokit. Mutta puhelimen yhteistä lokia (jossa on siis kaikki tiedot) ei oltu poistettu ja sieltä paljastui useita yhteydenottoja viikonlopulta tuohon mieheen. Mun maailma romahti ja menin säpäleiksi. Cee ei ensin myöntänyt mitään muuta, kuin että he ovat puhuneet ihan niitä näitä. Hän ei suostunut vastaamaan kysymykseeni, että onko hän makanut tämän kanssa.
Nyt tiistaina hän lähti taasen viroon työmatkalle, missä myös tämä mies on. Hän soitti eilen illalla sen jälkeen kun olin laittanut hänelle kirjeen, että mun pitää saada tietää. Hän myönsi, että he olivat maanneet yhdessä. Ja taas mä hajosin pirstaleiksi.
Se oli tapahtunut 2 viikkoa sitten, seuraavana päivänä kun me olimme viimeksi pariterapiassa. On röyhkeätä menoa.😭
Mä olen henkisesti aivan loppu. Mua petetään jatkuvasti ja valehdellaan päin naamaa. Mitä mä olen tehnyt väärin ?? Mäkin olen aikoinani harrastanut syrjähyppyjä, mutta ollut rehellinen, eikä mulla ole tullut mieleenkään lähteä kesken kriisin/terapian mihinkään säätää.
No tästä ei ole enää paluuta. Toistuva pettäminen ja valehtelu on tehnyt tehtävänsä. Mä en voi olla tässä suhteessa.
Lapset ovat ainoa syy jaksaa jotenkin eteenpäin. Lapset ovat ainoa syy elää. Hirveä vastuu sysätä lasten hartoille. Mulla ei ole voimia ja mä hajoan palasiksi. Meillä on parivuotta vanha talo, jonka olen suurelta osin maksanut. Mutta papereissa omistus on puoliksi 🙄 Ahdistaa tulevaisuus, epätietoisuus lapsista, epätietoisuus talosta. Kaikki kaatuu päälle.
Toivoisin saavani tähän ketjuun mukaan jonkun, joka on pystyy auttamaan minut läpi tämän helvetin. Pitkä prosessi tästä varmasti tulee.
Voimia jussi71
Mä en tiedä miten sua lohduttaisin, sen voin sanoa että parempi erota kuin olla ihmisen kanssa mikä pettää!! Tiedän että kuulostaa kylmältä mutta pettäminen on vaan niin perseestä kuin olla ja voi..
Kertomasi perusteella kuulostaa siltä että luottamusta tuskin tulet koskaan saamaan takaisin puolisosi suhteen..
Oletko hakenut itsellesi ulkopuolista apua? Käynyt lääkärissä? Se voisi alkuun auttaa kun rupeat käymään läpi tätä tilannettasi. Onko sulla ketään ihmistä kenelle pystyt puhumaan omista asioista? Aikaa tämä tilanteeesi tulee tarvitsemaan paljon ja myös paljon puhetta ja oman mielen tutkiskelua. Tilanteesi on nyt vaikea mutta muista että täällä on paljon kohtalotovereita!! Täällä kirjoittaminen on ainakin omalla kohdallani auttanut paljon.
Tsemppiä ja muista että et ole yksin🙂👍
Kiitos kommentista "yksin taas"
Mä asetin asumuseron ehdoksi myös yksityisterapian ceelle. Muuten tehdään heti ero. Mun mielestä sillä on isossa pyörässä heittoa ja se pitäisi saada kuntoon.
Toisaalta minäkin haluan välimatkaa ja mietiskellä yksin asioita. Mä koen olevani sen velkaa pelkästään lapsilleni.
Mutta ehkäpä tämä tästä.
Hei J ja jaksamista!
Omalta kohdaltani on asia vuoden kuluessa kääntynyt hieman toisin asioiden edetessä.
Ensin=en henkilökohtaisesti anna minkäänlaista arvoa ihmiselle joka tilaisuuden tullen ns-puukottaa selkään,mutta annan kyllä toisen mahdollisuuden tilanteen selvittämiseksi jossa sitten ratkaistaan jäädäänkö yhteen vai erotaan.En tosin ole itsekkään varma vielä asioista mutta itse olen tuntenut ainakin kasvaneeni ihmisenä kun näin teen,vähän aikaisemmin olisin heittänyt miehen samantien ulos ja rikotut kamat perään.Tosin täytyy nytkin ihmetellä kun toinen on sitkeästi jäänyt vaikka olen lähes sylkenyt silmille ja jopa suoraan toivonut miehen "häviämistä"ym,ym..Eli olen käyttäytynyt kuin raivotar mutta onneksi hän on antanut raivota loppuun..
Suhteen lopahtaessa kun mies tuli takaisin ei hänkään aluksi edes itse halunnut myöntää tekoaan ja suoranaisesti vähätteli tilannetta ja yritti hukuttaa itsensä viinaan kunnes hänen oli myönnettävä itselleen tekonsa,hän ei myöskään käynyt kanssani terapeutilla vaan kävin yksin,mutta jos jotain suhteesta kysyin,hän kertoi sen kaikkia likaisia yksityiskohtia myöten,tietysti ensin yritti siloitella mutta painostin kunnes asia kuulosti korvaani oikealta ja senhän tietää jos on asunut toisen kanssa tarpeeksi kauan..
En sano sitä etteikö mielessäni pyöri ajatus"milloin tulee seuraava kerta?"ja kun kerran pettää niin aina,mutta olen henk.koht asennoitunut niin etten itse voi siihen vaikuttaa kuin miten käyttäydyn toista kohtaan enkä suinkaan tarkoita että rupeaisin matelemaan tai hakemaan hyväksyntää vaan ihan huomioimista ja sanon myös hänelle jos tuntuu että nyt on ku puhuis seinälle..En tiedä minne tie vie mutta aion tehdä parhaani sillä muuhun en kykene ja jos se ei riitä niin olkoon niin..Kaikkea hyvää kuitenkin sinulle,asiat vie aikansa mutta niillä on myös taipumus järjestyä joko suuntaan tai toiseen🙂🌻
Hei J taas..
Luettuani ton viestin on pakko nostaa sulle hattua(olematonta)! Sillä siitähän on juuri kyse jos joku pettää ja kähmäilee,toivottavasti onnistuu..Tuosta huomaa myös sen että sulla on suuri sydän jos pysäytät kumppanisi itsetuhon tai saat edes havahtumaan..
Itse juuri aiemmin toivoin että omani olisi jäänyt aiemmin kiinni niin asiat olisivat voineet nyt olla toisin,mutta tällä asenteella ja näillä rajoilla nyt mennään🙄🙂👍
Enpä voi kuin todella ihmetellä mihin tää maailma menee, miks ei kunnioiteta enää perheitä lainkaan. Niitä ihmisiä, joiden kanssa on lapset tehty ja kenelle jopa se avioliittolupaus annettu...
Voimia sä tarvitset että jaksat storysi kunnialla. Ja kuten tuhannesti olen täällä palstalla monelle sanonut, hae itsellesi apua että jaksat, ihan vaikka lastesi tähden. Lapsilla on oltava se luotettava vanhempi, joka ei jätä, vaikka toinen lähtisi. Ja ilmeisesti sinä olet teillä se.
itse olen eronnut pari vuotta sitten. Kävin läpi samantapaisen erohelvetin kuin sinä, syyt samat, mukaan luettuna vielä pahoinpitelyt ja lopulta vääryydet asioiden hoidossa. Eli ero oli kaikin tavoin sairas.
Selvisin mm. tämän palstan avulla, purin täällä itseäni, sain monta kannustavaa neuvoa.
Minä olin myös se joka jäi lasten luo. Pidä sylissä vanhemman perään itkevää lasta ja kerro miksi hän lähti. Ja ettet itse itke. Voin sanoa että siinä oli tekemistä. Ja varsinkin kun olet itse juuri saanut tietää eroavasi. ( senhän voi vaan toiselle ilmoittaa, ilman että kertoo syitä???)
Pura itseäsi niin paljon kuin jaksat ja pystyt. Käytä hyväksesi tuttavat ja mummolat, kummit, jotka voivat hoitaa lapsia sillä välin kun itse kokoat itseäsi ( itse itkin sen ajan, etten itke lasten nähden )
Soittelin palvelevaan puhelimeen kun oli tosi tiukka paikka pysyä tässä maailmassa. Ehkä se kannatti, olen tässä??
Itse jäin lasten kanssa meidän kotiin velkojen kanssa, että edes joku asia säilyy lasten elämässä samana.
Kyllä maailma kantaa sinua, usko itseesi. Sulla on maailman suurimmat kaksi syytä selvitä, ne 3- ja 5-vuotiaat!!!!
Mutta pidä itsestäs huolta, fyysisesti että psyykkisesti.
Yhtenä päivänä vain huomaat että sulla on parempi päivä.
Kun itse olin itkenyt monta kuukautta, istuin lasteni kanssa keittiössä kuulemassa päivän tapahtumia, säikähdin jopa itse kun nauroin. Eli hel...n rankka urakka. Mutta mulla on lapset ja koti! Mitä muuta mä tarvitsen!
Jaksa ja jaksathan sä!
Voimia.
Jotenkin se on vaan jaksettava mennä läpi. Itse en tiedä, miten se onnistuu, kun on niin rikki ja tiedän, että maailmassa on niin paljon ihmisiä, joille ei merkitse yhtään perhe. 😭
Heips! Onpa kypsymätöntä käytöstä vaimoltasi. Pettämistä on vaikea ymmärtää etenkin silloin kun on oma asunto ja lapsia. Vaimosi tarvisisi muutakin kuin parisuhdeterapiaa. Hän jatkaisi luultavasti samaa meinikiä toisen miehen kanssa, vaikka eroaisitte. Takana on huono itsetunto tms., jota hän pönkittää suhteillaan. Olen itse pettänyt miestäni kerran kostona hänen välinpitämättömästä käytöksestä ja ryyppyreissuista. Oli lopulta tosi huono veto ja jäi paskaa suuhun, oltiin hetki erossA JNE. Ajattelisin asiaa lasten kannalta. Miten teidän kiristynyt suhde vaikuttaa heihin? Pystyttekö antamaan yhdessä turvallisen ja tasapainoisen pohjan näin heille tulevaisuudessa? Olisitko tasapainoisempi ilman naistasi lähietäisyydellä?