Pettämistä, alkoholisoitumista- missä loppuu jaksaminen ja mistä apua
Meillä on ollut pitkä karikkoinen liitto joka alkaa hajota joka nurkasta- oma ajaksaminen ja oman itsen suojelu alkaa olla ainoita asioita mitä voin tehdä.
Miehellä on ollut pitkä suhde toiseen naiseen alk Juhannus 2017, samalla työpaikalla ovat ja yhteydenpito on jatkuvaa, tsättiä, whatsappia, käydään kahvilla ”vahingosa” päädytään samoihin paikkoihin jne. Minulle sanotaan että ei ole mitään ja olen hullu- kuvittelen kaiken.
Mies ei suostu kertomaan mitään, ja kun jää kiinni jostakin (viestittelyä, fb- viestiä jne)- on ihan ku mitään ei olisi tapahtunut. Sanoo vaan että joo, lopetan nyt heti. Tätä nyt heti lopettamisakin on kestänyt kohta yli vuoden. Olen tullut siihen tulokseen että näitä ”Krissejä” on ollut muitakin ja se on hänelle tapa tai harrastus josta ei aio luopua.
Olen ollut yhteydessä useaan kertaan tähän naiseen, olen esittänyt vaatimuksen että pysyy erossa avioliitostamme ja lopettaa yhteydenpidon mieheeni. Mies ilmeisesti on saanut hänetkin toiveikkaaksi ja luvannut jättää minut? Ei kai muuten kukaan nainen roikkuisi varatussa miehessä. Näin ei kuitenkaan tule tapahtumaan, uhkailee lähtemisellä säännöllisesti- mutta ei toteuta sitä koskaan. Minussa on aina syy ja sanelee minulle ehdot joilla saadaan avioliitto kuntoon. Minä olen kuitenkin aina se jonka pitää tehdä muutoksia, hänen ei itse tarvitse koska omasta mielestään on ”kärsivä” osapuoli.
Miehen alkoholinkäyttö on ollut aina runsasta ja nyt selkeästi pahenee koko ajan, on änkyräkännissä useaan kertaan viikossa ja raittiita päiviä on vain koska krapula ja pitää levätä. Siten kun on levätty, jaksaa taas tönätä. Viime viikolla oli 2 päivää jolloin ei vetänyt mittareita. Lähtee aamulla töihin humalassa ja haisee viinalle. Nyt kesän aikana olut on vaihtunut/ saanut lisäksi kirkkaan viinan- ja sitä kuluu. Minä en enää välitä, joskus toivon että joisiitsensä hengiltä.
Mies tiedostaa jollakin tasolla alkoholisoitumisensa ja joskus ollut jopa valmis menemään hoitoon- mutta ei lopulta saa aikaiseksi ja löytää aina syyn juomiseen. Rankkaa töissä, jalkaa särkee jne. Aina löytyy syy, alussa se olin minä mutta sitä korttia en ole kuullut pitkään aikaan.
Itsellä vaativa työ sekä teen myös toista työtä ohessa- olen aina ollut perheen pääelättäjä joka huolehtii kaikesta. Olen unohtanut itseni ja ollut kynnysmattona liian kauan ja nyt haluaisin pois tästä noidankehästä mutta en enää tiedä miten. En kehtaa pyytää apua läheisiltä, siskon kanssa puhun- mutta en voi häntäkään kuormittaa omilla huolillani.
Mistä lähtisin hakemaan apua? Tuntuu että pitäisi saada oma tilanne ensin kuntoon ja tehdä sitten parisuhteen ratkaisut kun on voimaa niihin. Mies on erittäin hyvä verbaalisesti ja sellainen ihminen joka jyrää muut alleen. Hän tietää hyvin että minä alistun aina ja palaan kiltin vaimon rooliin, tapahtui tai teki hän mitä hyvänsä. En aio pariterapiaa ehdottaa, enkä sellaista halua. Mies on tiensä valinnut enkä voi varmaan häntä pelastaa- sitä olen kuvitellut tekeväni aina…mutta sallimalla olen vaan mahdollistanut tilanteen kehittymisen tähän pisteeseen.
Hyvin ajatuksia herättävä elämäntilanne sinulla.
Siis miehesi sekä pettää, tai suunnittelee sitä, ja käyttää paljon alkoholia.
Onko teillä lapsia, siksikö olet vielä hänen kanssaan ?
Näin vaikeista asioista on vaikea puhua läheisille, sukulaisille. Voisitko löytää jonkun ulkopuolisen avuksesi ? Netissäkin on mm. Eroneuvo-palsta.
Et ole edes taloudellisesti riippuvainen hänestä, kun kerroit olevasi pääelättäjä.
Oletko ajatellut että jos et enää paapoisi häntä niin jos hän vihdoin ryhdistäytyisi, hakeutuisi hoitoon alkoholin liikakäytön vuoksi.
Päivikki3 kirjoitti 21.7.2018 15:14
Hyvin ajatuksia herättävä elämäntilanne sinulla.
Siis miehesi sekä pettää, tai suunnittelee sitä, ja käyttää paljon alkoholia.
Onko teillä lapsia, siksikö olet vielä hänen kanssaan ?Näin vaikeista asioista on vaikea puhua läheisille, sukulaisille. Voisitko löytää jonkun ulkopuolisen avuksesi ? Netissäkin on mm. Eroneuvo-palsta.
Et ole edes taloudellisesti riippuvainen hänestä, kun kerroit olevasi pääelättäjä.
Oletko ajatellut että jos et enää paapoisi häntä niin jos hän vihdoin ryhdistäytyisi, hakeutuisi hoitoon alkoholin liikakäytön vuoksi.Kiitti Päivikki ajatuksistasi.
Mies siis juo (on aina juonut reippaasti), ja nyt pettää- ja olen pikkuhiljaa ymmärtänyt että on pettänyt jo pitkän aikaa/ aina ollut sellainen "tapa". Minä toope en ole ollut koskaan mustasukkainen ja mun maailmassa on on ollut ihan tarpeeksi tekemistä kun olen hoitanut duunit, perheen ja kaiken muunkin. Nyt kun alkaa lapset olla isompia niin huomaa paremmin mitä toinen puuhailee, ja toki miehen juominen on kiihtynyt ja on paljon huolimattomampi monessakin asiassa- ei peittele ehkä niin hyvin pettämistään kun joskus aikaisemmin. Nykypäivänä myös kaikki mahdolliset kanavat joiden kanssa voi viestiä jatkuvasti. Itse tajusin vasta kun mies sängyssä tsättäilee pitkin yötä, puhelin luokossa ja aina kädessä jne.Sainkin vinkkiä jo matalan kynnyksen paikoista ja hankin nyt apua itselle tosiaan- mies saa ja osaa hoitaa omat apunsa liiankin hyvin. En kyllä missään kohtaa ole "paaponut"- mutta olen elänyt omaa elämää lasten kanssa ja mies hoitanut omaansa ikäänkuin erillisenä meistä. Vaikea kuvailla edes miten- varmasti monelle perheelliselle täysin tuntematon käsite että toinen vapaamatkustaa kaikesta...mutta niin se nyt vaan on. Minä kannan huolet ja huolehdin kaikesta käytännön asioista. Mies tekee kun pyytää- ei omasta aloitteesta.
Varmaan on minussakin vikaa mutta...
Susanna123 kirjoitti 21.7.2018 2:50
...
Mistä lähtisin hakemaan apua? Tuntuu että pitäisi saada oma tilanne ensin kuntoon ja tehdä sitten parisuhteen ratkaisut kun on voimaa niihin. Mies on erittäin hyvä verbaalisesti ja sellainen ihminen joka jyrää muut alleen. Hän tietää hyvin että minä alistun aina ja palaan kiltin vaimon rooliin, tapahtui tai teki hän mitä hyvänsä. En aio pariterapiaa ehdottaa, enkä sellaista halua. Mies on tiensä valinnut enkä voi varmaan häntä pelastaa- sitä olen kuvitellut tekeväni aina...mutta sallimalla olen vaan mahdollistanut tilanteen kehittymisen tähän pisteeseen.
Älä alistu; miksi teet niin? Työterveyden psykologipalvelut, seurakuntien parisuhdeneuvojat - niistä voisit saada itsellesi ulkopuolista apua. Tuolla viimeksi mainitussa kävin itsekin yksin aikanaan.
Ulkopuolisesta tilanteesi kuulostaa siltä, että kerää voimasi ja ota etäisyyttä. Mieti miksi elätte yhdessä? Mitä sanoisit parhaalle ystävällesi, jos hän kertoisi sinulle tarinasi?
Voimia! Olet arvokas ja pärjäät varmaan ilman miestäsikin. Hän tekee omat valintansa (juominen, sivusuhteet...) ja jos parisuhde kulkee hänen valintojensa mukaisesti, eihän se ole tasa-arvoinen? Ja "sairastin" itsekin tuota "parantamista" mieheni suhteen aikanaan. Eihän se niin mene. En ollut etkä ole sinäkään hänen äitinsä, hoitajansa, palvelijansa tai mikä nyt milloinkin. Meni vain jokunen aika tajuta se...
☺️❤️
Ei tuon matkan varrelle, ole seis-tolppia laitettu ja se matka on loputon, jos jatkat.
Juova löytää 11111 syytä juoda, mutta yksikin riittäisi lopettamaan, jos nimittäin itse haluaa, eikä vielä näytä haluavan.
Tämäkään mies ei ole, ainoa viinan uskollinen orja, heitä on ollut paljon ja eivät näytä sukupuuttoon kuolevan vieläkään, eikä heitä voi toinen ihminen "parantaa", se halu on lähdettävä itsestä.
Sitten ihan samoja lieveilmiöitä, kuten kaikilla muillakin, kaitpa he tuntevat olevansa taivaan lahjoja, maailman naisille, kun ovat nousuhumalassa, mutta laskuhumalassa ja krapulassa, ovat sitten niin kurjana, kyllähän siinä säälipistetiä saa kerättyä.
Jaksamisen loppua sinun ei kannata odottaa, vaan keräät voimasi rippeet, painat oven selkäsi takana kiinni ja jätät tuon miehen oman onnensa nojaan, hän joko nousee tai putoaa. Kylmä kyyti herättää joskus alkoholistin, etsimään apua.