sappe kirjoitti 16.10.2015 0:39

Mies on taas katuvainen, ja tositositosi pahoillaan. Kyllä minä häntä uskonkin. Ja uskon siihen, ettei hän ehkä suunnitelmallisesti halua minua satuttaa. Ehkä hän on vain itsekäs eikä osaa oiken harkita tekojaan? Ja taas minä halusin yrittää vielä!!? 😟 En kuitenkaan tiedä, pystynkö ikinä enää luottamaan, tai haluanko edes luottaa. Kyllä minä miestäni rakastan vielä, mutta silti en tiedä, onko tässä enää mitään järkeä. Ajattelinhan, että yhden kerran voin yrittää antaa anteeksi, mutta toista enää en...

Haluaisinkin lukea muiden kokemuksia siitä, miten toimitte, kun pettämisen jälkeen kaiken piti olla hyvin (tai niin hyvin kuin voi olla siinä tilanteessa), mutta sitten kaikki toistuikin.

Sappe, en tiedä mitä haluat kuulla. Haluatko, että ulkopuolinen sanoo sinulle, että luovuta ja mene. Elä omaa elämääsi ilman henkilöä, joka tietoisesti satuttaa ja loukkaa sinua tavoitellessaan omaa mielihyväänsä.

Vai haluatko ulkopuolisen sanovan, että jää. Kyllä mies tällä kertaa (ehkä?) on oppinut eikä enää (ehkä?) petä.

Minun viestini on, että lähde. Niin kylmältä kuin se kuulostaakin. Teillä ei ole lapsia, joiden vuoksi pitäisi yrittää pitää perhe ja lasten elämä kasassa.

Voit lukea minun tarinani ketjusta 'Millaista elämä on, kun pettämisestä on jo pidempi aika'. Olen samassa tilanteessa kuin sinä. Luulin mieheni oppineen pettämisestään jonka hän itse tunnusti, mutta nyt on paljastunut vielä jotain muuta. En ole kertonut miehelle mitä olen sanaut hänestä selville. Yritän elää omaa elämääni tässä avioliitossa lasten vuoksi. Mutta en aio loppuelämääni tässä olla. Miksikö?

Ymmärrät varmasti itsekin, että kirjoittamasi kohta 'Ja uskon siihen, ettei hän ehkä suunnitelmallisesti halua minua satuttaa. Ehkä hän on vain itsekäs eikä osaa oiken harkita tekojaan?' ei ole totta. Kyllä toistuva pettäminen on täysin tietoista ja suunnitelmallista. Kukaan ei vahingossa ja suunnittelematta viestittele ja soittele vieraille naisille, pane ja suutele niitä. Se on täysin tietoista ja itsekästä toimintaa, oman mielihyvän hakemista. Samalla oma puoliso asetetaan täysin yhdentekeväksi.

Kyllä miehelläsi varmaan on tunteita sinua kohtaan pitkän yhteisen historian takia, mutta eihän se rakkautta ole. Ehkä hän tuntee sinua kohtaan kiintymystä ja on vain tottunut siihen, että on sinun kanssasi.

Sinä itse teet elämäsi päätökset.
Olin joskus anteeksiantoautomaatti ja jopa kuvittelin itsekkin ja että juuh, tässä ollaan hyvä ja hurskas. Silloin oli kymmeniä syitä jatkaa, "kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan".
Mutta, en kuitenkaan pystynyt unohtamaan mitään, vieläkään ei tarvitse, kovin paljoa ajakevettä, kun asiat palautuu mieleen, vaikka aikaa on kulunut vuosikymmenet.
Olen sanonut ennenkin, se joka pettää, on silloin puolensa valinnut, silloin se kotona oleva puoliso ei merkitse, yhtikäs mitään. Sitten, kun järki tavottaa päätä, niin selityksiä löytyy kuin sananlaskuista. Pyydellään anteeksi, luvataan puolisolle, kymmenen hyvää ja yhdeksän kaunista. Mutta, kun makuun on päästy ja anteeksi saatu entiset kolttoset, niin on hyvä jatkaa, niitä on vielä, ne kymmenen hyvää yhdeksän kaunista naista kokeilematta.
Nämä jättää hyvin pahoja, arpeutumattomia haavoja, ihmisen itsetuntoon, mitä vähemmälle ne jää, sen helpompi on elää ja voivat joskus hieman arpeutuakkin.

Kiitos Kallan tuoksu ja helemi. 🙂 Eipä tietenkään kukaan ulkopuolinen voi sanoa, mitä minun pitäisi tehdä. Mutta ajattelin, että toisten tarinoista voisi saada näkökulmia, joko uusia tai sitten omia ajatuksia vahvistavia. Jarruna omassa päässäni taitaa olla se, että toivoin ihan kovin kovasti meidän vielä onnistuvan... Pitäisi pystyä päästämään siitä ajatuksesta ja hyväksyä, ettei mennyt niin kuin Strömsössä. 😞

Ensimmäisellä kerralla meille oli kasaantunut ongelmia, joista emme olleet pystyneet puhumaan vuosikausiin. Mies sitten lähti hakemaan "onneaan" muualta.. Ja jollain lailla pystyn ymmärtämään niitä syitä. Mutta tämä toinen kerta sitten taas... Syynä taitaa olla vain, että hetken huvi on tärkeämpää kuin mikään muu?

Pariterapiassa käydään nyt ja puhutaan ja selvitellään. Mutta on minulla kyllä sellainen olo, että kolmatta kertaa odottelen, jossain vaiheessa... Uskon, että mies on oikeasti pahoillaan nyt, mutta vaikuttaako se sitten tulevaisuuteen millään lailla...

Tämä tunne on raastava, kun haluaisin edelleen pitää kiinni siitä kaikesta hyvästä, mitä meillä on tai on ollut... Mutta takerrunko vain menneeseen. Hitsi kun se ihminen on minulle vieläkin rakas, kaiken tämän jälkeen. Olisi helpompaa, jos osaisin vaikka pääsääntöisesti vihata. 😭

Hei 🙂🌻
Tuntuu todella pahalta kuulla, ettei mies oppinut virheistään mitään.
Minulla on jotenkin samankaltainen tilanne; miehen käytöksessä on jotain, mikä on herkistänyt tuntosarveni: esim. peilailu jonnekkin lähtiessä. Pieni juttu mutta sitä oli myös aiemman pettämisen aikana.
Nyt vielä sattui sellainen juttu, että jouduimme fyysisen terveydentilani (sairastan parantumatonta sairautta) vuoksi jouduimme olemaan tekemisissä pelastustoimen kanssa.
Huomasin sitten, kun miehen luvalla katsoin hänen puhelintaan, että ao. nainen oli viestitellyt miehelle; tarjonnut keskustelutukea, jos tilanteemme menee vaikeaksi.
Eihän tämä muuten satuttaisi mutta, kun edellinen sivusuhde alkoi juurikin samanlaisen tuen tarjoamisesta meidän perheellemme tutun naisen kanssa.
Riitahan siitä tuli, kun mielestäni avuntarjoaja ylitti valtuutensa.
Mies ei pystynyt yhtään ymmärtämään asiaa minun kannalta. Hyvin kylmästi hän sanoi, että itse valitsee auttajansa, jos siihen tarvetta tulee. Ja hän jatkoi vielä, että voin olla huoleti: hän kuulemma ilmoittaa hyvissä ajoin, mikäli on tästä lähtemässä.
Tukea tai empatiaa en häneltä ole saanut.
Mietinkin sitä, että yrittääkö hän tehdä oloni niin sietämättömäksi, etten enää voi muuta, kuin lähteä 😳
Aiemman uskottomuuden aikana, ennen sen julkituloa, mies sanoi, että elämämme on yhtä helvettiä mutta ero on mahdoton, koska ihmiset kuulemma leimaavat hänet hulluksi, mikäli hän jättää sairastuneen vaimonsa. Tuolloin olin paremmassa kunnossa ja elimme aikalailla normaalia elämää.
Eli; en voi olla ajattelematta, että vain velvollisuudentunne pitää hänen puoleltaan tätä liittoa yllä.
Hän on kylläkin pyytänyt anteeksi aikaisempia puheitaan mutta tämän tuoreemman keskustelun tilanne on vielä avoin.
Tunteiden (positiivisten) ilmaisu minua kohtaan on hiipunut. Viime talvi oli vaikea: tuntui siltä, että lähes jokaisesta tekemisestäni tuli kuraa niskaan. Myös lemmikkieläimiäni hän kohteli huonosti.
On hankalaa, kun sairaus ja kaikki nämä vaikeudet suhteessa häneen, ovat vieneet voimani.
Ja tässä samalla tiedostan sen, että eroon tarvitsisin lisävoimia.
Onneksi on olemassa kipupsykiatri, jonka luona saan avautua.
Sinulle paljon voimia ☺️❤️
Uskomatonta, miten jotkut ihmiset voivat satuttaa kerta toisensa jälkeen ☹️

Hei mariella! Onpa sinullakin todella kurja tilanne, ja on todella epäreilua, että miehesi kohtelee sinua kylmästi. ☹️ En osaa oikein muuta kuin toivoa voimia! Kyllä me tästä jotenkin vielä selvitään.🙂

Vihakin on tunne. Viha ei ole rakkauden vastakohta, vaan välinpitämättömyys.

Hei 🙂🌻
Täytynee vielä tarkentaa, että tuo keskusteluavun tarjoaja oli nyt terv.huollon ensihoitaja eli eri nainen, kuin ensimmäisessä tapauksessamme.
Mutta: minusta hänenkään ei kuulu tarjota apuaan yksityisajalla, vaan sitä varten on olemassa muut kanavat.
Ja miehelleni on tarjottu mahdollisuutta tähän, hän ei vaan ole ottanut sitä vastaan ☹️

Mariella: En tiedä mitä sanoa... onko nainen tarjonnut siis tukeaan työnsä puolesta vai ihan vapaa-ajallaa ? Ymmärsin että vapaa-ajallaan ja mun mielestä se kuulostaa aivan käsittämättömältä... ja mulla nousis ainakin karvat pystyyn tuollaisesta, varsinkin teidän taustalla...

Ja siis mun pahin pelkoni on juurikin tuo että pettäminen toistuu. Tavallaan odotan niin tapahtuvan... koska en osaa ajatella että mies olisi lopettanut... vaikka mitään todisteita pettämiselle ei olekaan....

Hei,
Voimia tosiaankin tarvitaan, että jaksaa pettämisen. Itse olen kokenut jo useampaan kertaan seurustelusuhteessa saman. Mies kertoo miten onnellinen on kanssani, mutta sitten selviääkin, että hänellä on sivusuhteita...ei yksi vaan useampi. Nykyinen miesystäväni pitää yhteyttä ex-naisystäväänsä vaikka väittää kivenkovaan ettei mitään mielenkiintoa moiseen ole.
Tiedän kuitenkin, että viestittelyä ja soittelua on. Nainen ei miehen nykytilanteesta eli minusta tiedä mitään. En tiedä missä vaiheessa suhde on, mutta kaikenlainen salailu inhottaa. Olen asiasta kysynyt useampaan kertaan, mutta vastaus on aina sama. Ei minua haittaisi yhteydenpito ystävänä, mutta miksi sitä pitää salata.
Minulla on naisen kaikki tiedot ja sanoin miehelle, että voin kysyä naiselta miten asian laita on, mutta en uskalla sitä tehdä, koska tiedän että sillä menettäisin tämän miehen. Eli löysässä hirressä siis olen tässä asiassa.☹️. Olisipa edes joku yhteinen tuttu, joka voisi asian lipsauttaa vaan kun ei. Nainen asuu Porvoossa.. välimatkaa siis liikaa.

Hei 🙂🌻
Pikku-Myy: kyllä tää nainen tarjosi "apuaan" työajalla ja sitten myös vapaa-ajalla. Eli antoi ymmärtää, että mies voisi ottaa häneen yhteyttä aina, kun tarvii...Eli on outoa kyllä.
Mielestäni keskusteluapua on miehelleni jo tarjottu riittävästi, myös virallista tietä pitkin mutta hän ei ole ollut halukas sitä virallista ( psykiatri ) tietä käyttämään.
Nytkin mies totesi minulle, että hän sitten ilmoittaa hyvissä ajoin, kun haluaa lopettaa meidän suhteemme.
Tämän lisäksi: viime kuun puhelinlasku oli hänellä iso. Huomautin siitä ja nyt lasku oli puolta pienempi. Varmaan ymmärrätte, kun sanon, että joitain epäilyksiä minulla heräsi. Tämä lisättynä siihen, ettei seurani vaikuta enää häntä kiinnostavan, tekee minusta vielä epäilevämmän.
Tätä nykyä mies pysyttelee omissa hommissaan siihen asti, kun tulee ilta ja nukkumaan menon aika. Silloinkin hän valmiiksi haukottelee väsymystään 😭

Hei Cereza! Ymmärsinkö oikein, että nykyisellä miesystävälläsi on ollut useampia sivusuhteita? Pelkäät menettäväsi miehen, jos kysyt tämän exältä, onko heillä edelleen suhde? Mutta olisiko sitten niin suuri vahinko menettää sellainen mies, jolla on sivusuhde, ja joka siis valehtelee ja pettää? (Jos asia siis on näin.) Jos mies ei myönnä mitään, miten ajattelit saavasi selkoa tilanteesta? Jonkun sattuman kautta? Voimia! Toivottavasti saat tilanteen jotenkin selvitettyä ja pääset epätietoisuudesta.

Meillä on ollut taas hyviäkin hetkiä, ollaan tehty yhdessä kaikenlaista mikä on saanut muistamaan yhteiset hyvät ajat. Mutta edelleen mietin, olenko sellainen, jonka yli voi juosta useamman kuin yhden kerran.
😟

Kuinkakohan kauan jaksan roikkua tässä löysässä hirressä.. Toisaalta tekisi mieli luovuttaa, mutten vieläkään (!) osaa. Jään kiinni ajatuksista, että jospa olisi ollut niin ja näin (eli jospa mieheni olisi arvostanut kaikkea meidän yhteistä yhtä paljon kuin minä, jne.), mutta kun ei se jossittelu auta. Ei ollut niin kuin kuvittelin. Mutta silti roikun omassa kuvitelmassani kiinni. 😟

Mies on kyllä ollut nyt hyvin mukana asioiden selvittämisessä, ollut huomaavainen ja mukava. Mutta eipä se enää mitään korjaa?

Hei 🙂🌻
Sappe: tunnustiko miehesi viimeisimmän syrjähyppynsä, vai osasitko sinä aavistella hänen pettäneen?
Itsestä tuntuu, että tuo teidän tilanne vaatii sinulta paljon voimia. Miten rakentaa uudelleen rikottu luottamus?
Meillä miehellä oli myös vuosia sitten sivusuhde, jonka syvyys/kesto ei ole tänäkään päivänä vielä tiedossani. Sen suhteen mies kuittasi sanoin, ettei asia kuulu minulle??? Ja, että mitään ihmeempää ei olisi kuulemma tapahtunut? Kuitenkin oli soittelua ja tapaamisia. Mies oli tuolloin reissuhommissa.
Tämä toinen oli isompi järkytys. Olenhan tavallaan heikoimmilla sairastumiseni vuoksi. Ja jutun toinen osapuoli on minulle tuttu ihminen ☹️
En tiedä, miksi jotkut eivät opi virheistään?
Miehen käytös muuttui heti uskottomuuden jälkeen: hän oli rakastava ja huomioi minua enemmän.
Kun aikaa on kulunut, on käytös muuttunut. Viime vuoden hän etsi vikoja minusta koko ajan. Keskusteltuamme siitä, hän pystyi muuttamaan käytöstään mutta nyt taas ollaan menossa huonompaan suuntaan. Arvostelua on ja aiheetonta sellaista.
En tiedä, miten kauan tätä jaksan. Yrittääkö hän saada minut lähtemään tästä? Silloin minä olisin mm. lasten edessä se, joka rikkoo perheen, vaikka lapset tosin jo omillaan ja tietoisia myös isänsä viimeisimmästä pettämisestä.
Voimat tässä hiipuvat, sille ei voi mitään. Olen väsyneempi ja itkuisempi, kuin ennen.
Onko elämällä enää minulle mitään parempaa annettavanaan. Myönnän, että pelkään sitäkin, että mies jälleen pettää. Tosin merkit siitä puuttuvat mutta voihan toisen kerran oppia salaamaan paremmin...😐

Kiitos viestistä mariella! 🙂 Ja kovasti paljon voimia omaan tilanteeseesi!

Kyllä mieheni tunnusti viimeisimmän syrjähyppynsä ihan itse. Minä en olisi taaskaan osannut epäillä... tai luultavasti jos hän ei olisi tunnustanut, olisin kyllä nähnyt, että jokin on vialla ja joku epäilys olisi herännyt.
Kieroa kyllä, nyt välillä melkein toivon, että pettäisipä vielä kerran... Sitten olisi tämä suo kahlattu. Nyt tuntuu siltä, että vastuu parisuhteen jatkumisesta ja kaikesta on minulla. Ja että minun tarpeeni puhua ja selvittää asioita onkin se, mikä tekee tästä yhdessäolemisesta vaikeaa. 😝

Olen niin hemmetin poikki, väsynyt ja uupunut. Tekisi mieli vaan mennä peiton alle eikä koskaan enää nousta.

Kiitoksia vaan, mieheni, tästä tunteesta. Ja onneksi olkoon siitä, että osoitit välittämistäsi ja arvostustasi tällä tavalla...😭