Olen nyt sellasessa tilanteessa missä mieheni kertoi minulle noin kuukausi sitten pettäneensä minua kännipäissään. Aikaa tässä välillä kerkesi olla melkein kaksi kuukautta, enkä ole huomannut mitään muutosta miehessäni tapahtuman jälkeen. Olemme puhuneet tästä tilanteesta ja molemmat meistä haluaisi jatkaa mutta se tuntuu niin kovin vaikealta. Sitten tätä tilannetta ei helpota yhtään se, että suhteemme alussa minä baari illan päätteksi suutelin toista ja tajusin heti mitä tapahtuu jos kerron. Niinpä ei kukaan tänäpäivänäkään tiedä tapahtuneesta. Voinko ajatella et nyt saan takasi ja vähän rankemmalla kädellä vai voiko näitä verrata toisiinsa? Rakastan miestäni ja hän minua ja todellakin uskon siihen että virheistä oppii. Olen ihan sekaisin enkä tiedä mitä tekisin. Olemme avoliitossa ja seurustelleet viisi vuotta. (Ei lapsia, ei lainaa)
Hei Minnie,
En usko kohtaloon tai siihen, että elämään sisältyy jonkinlaista kosmista säätelyä. Näin ollen en usko, että se että sinä suutelit vierasta miestä ja miehesi myöhemmin petti sinua, on mikään säädetty rangaistus. Näin ollen näiden tekojen keskinäinen paino ei liity asiaan. Voihan olla, että miehesikin on aikaisemmin suudellut toista naista tai jotain muuta.
Tärkeämpää kuin miettiä yksittäisten tekojen vastaavuutta, on keskustella miehesi kanssa perusteellisesti siitä mitä teidän suhde teille merkitsee, miten näette suhteenne tulevaisuuden, haluatteko sitouta suhteeseenne, vaikka juuri nyt tuntuu vaikealta. Parisuhdeterapeutin puheilla käynnistä on todennäköisesti apua. Usein on helpompi nähdä selkeämmin kun tilannetta peilaa asiaa ammattimaisesti jäsentävän henkilön kanssa.
Tärkeää on yrittää miettiä miltä teistä tuntuu, mitä te haluatte ja toivotte ja mihin te voitte sitoutua. Helposti tulee mietittyä ulkoapäin katsoen mikä on oikein ja väärin, miten tässä tilanteessa kuuluu tehdä. Ei ole kuitenkaan olemassa yleisesti oikeita ratkaisuja. Jokainen parisuhde on yksilöllinen ja teidän tulee löytää teille parhaat ratkaisut. Muut voivat auttaa oikean polun löytämisessä mutta eivät voi sitä polkua osoittaa.
Toivotan voimia jaksaa selvittää tilannettanne samalla kun mieltä myllertää.
Kiitos viestistäsi! Niin.. Vaikeaa tämä on. Tuntuu että kaikki vuodet on heitetty pois ja suhteelta kadonnut pohja. Luottamus mitä meidän suhteessa olemme molemmat arvostaneet eniten. Olemme molemmat omaa aikaa tarvitsevia ja välillä minusta on jo tuntunut siltä että olemme vain kämppiksiä. En tiedä itsekkään mitä olen valmis antamaan tähän suhteeseen enempää vai olenko ollenkaan. Usko hiipuu entisestään mitä kauemmin aikaa kuluu. Mutta siltikin rakkaus on niin suurta etten toisaalta voisi kuvitella jättää häntä... Tuntuisi jotenki vaikealta myöntää ettei hän ollutkaan minun elämäni rakkaus.. Mutta sitähän en ainakaan voi saada selville jos en yritä jatkaa. Mieheni sanoo vain että se oli elämäni virhe ja ei ole tehnyt sitä loukatakseen tai satuttaakseen minua ja tajuaa nyt mitä on menettämässä. Minusta tuntuu nyt siltä ettei hän ole ollutkaan minusta varma, koska kaikki puheet suhteen etenemisestä on saanut hänet jotenkin vaikeeksi ja sanonut aina vain, että kaikki aikanaan...