Myös minun puoliso petti. En ole nostanut vielä kytkintä. Mutta jos niin käy, että tiemme joskus eroavat lopullisesti, uutta miestä en huoli riesakseni. Minulle riittää tämä vuodesta 96 alkanut kokeilu.

Ihanaa kesää ja kaikkea hyvää sinulle uuden puolisosi kanssa 🙂🌻

Ilmeisesti nämä pettämistarinat ovat aika tavallisia, näistä saa lukea netistä ja kuulla puskaradion kautta. Miettii vain, että kuinka arvot voivat olla niin vinksallaan...se perussääntö "tee muille niinkuin toivoisit itsellesi tehtävän" olisi monesti paikallaan muistaa. Tai jos tekee mieli muille laitumille, on edelliseltä laitumelta syöminen lopetettava ensin.

Omassa tilanteessani olisin odottanut mieheltä rehellisyyttä. Hän olisi voinut pistää eron jo ennen pettämistä. Rehellistä olisi ollut myös tunnustus: "hei, tein väärin, anteeksi". Myös jälkeenpäin tunnustaminen ja tekojensa takana seisominen helpottaisivat tässä prosessissa. Väkisinkin alkaa miettiä toisen omaatuntoa, onko sitä edes olemassa? Joskus oli rakkautta, mutta siitä huolimatta omatunto ei kolkuta syrjähypynkään jälkeen. Ehkä tämä on peritty taipumus ja geenien mukana siirtynyt. Entisen mieheni isällä oli myös vaimonsa selän takana toinen nainen jopa vuosikymmenten ajan. Puolison on täytynyt olla todella sisukas kestääkseen tuon kaiken ja pitääkseen ns. kulissiavioliiton kasassa ja lapsilla ns. perheen. Olen myös rivien välistä ymmärtänyt, että eksäni aiempi pitkä suhde kariutui vastaavan oloiseen tilanteeseen.

Suuria asioita pienessä päässä selvitettävänä..yrittää vain keksiä itselleen syitä "hyväksyä" tapahtunut, jotta voi selvittää asian päässään ja jatkaa elämäänsä. Ainakaan huonoon suhteeseen ei kannata jäädä, vaikka suhteessa joskus olisi ollutkin hyviä aikoja. Itseään pitää arvostaa ja kunnioittaa. Katkeruus puolestaan ei johda mihinkään, se on nopeasti selvitettävä tunteista ja etsittävä tilalle jotakin, joka eheyttää minää.

Jos edellisestä viestistä jäi kuva, että minulla olisi jo uusi mies, niin korjataaan ettei ole. Tuntuu, että oma sydän on selvitettävä ensin ennenkuin sen voi avata uudelleen. Sitten kun on valmis siihen, voi alkaa toteuttaa unelmiaan.

Hei!
Voimia elämääsi!Tuttu tarina minullekin. Oma mieheni löysi naisen, itseään kymmenen vuotta vanhemman, minun opiskelujeni aikana.
Mieheni ei sulattanut opiskeluani amk;ssa ikinä. Hän teki vastaliikkeen ja iski itselleen naisen tansseista.
En tiennyt asiasta vasta, kun pari kuuukautta myöhemmin, kun tiukkasin häneltä asiaa.
Häne käytöksestään jotenkin aavistin, ettei kaikki ollut kunnossa. Oli saunailtaa ja käytiin "kaverin kanssa kaljoilla".
Asian selviäminen oli minulle shokki, yö meni valvoessa. Ja lisäksi monta muuta yötä. Keskeytin opiskelut ja menin työhön.
Joka käänteessä mies ylisti rakastettuaan. Kertoi, että minä en ole ikinä merkinnyt hänelle yhtä paljon, kuin tuo nainen, jonka tunnistin myöhemmin.

Jossain vaiheessa laitoin tuolle naiselle viestiä ja tiedustelin, missä mennään ? Hän vastasi ja kertoi, ettei hyväksy sitä, että mies ei osaa valita meidän kahden välillä. Jompi kumpi on valittava. Minulla oli jo asunto valmiina, mutten ottanut sitä vastaan.
Typerä kun olin. Lopulta sanoin suoraan miehelleni, että mene sen naisen luo, minä lähden ja lähdin huvittelemaan.
Tultuani kotiin mies nukkui sängyssä ja kertoi, että nyt se ihana nainen ei enää huoli hänestä. Niinpä tämä armas naissankari jäi kotiin.
Alkoholin käyttö on lisääntynyt näiden lähes kymmenen vuoden aikana, kun olemme olleet yhdessä. Nyt olen saanut tarpeekseni, olen menossa katsomaan itselleni asuntoa ja muutan sinne, jos se vaan rahoituksen puolelta onnistuu.
Kuitenkin pelkään, että mies tekee itselleen jotain. Hän kun väittää, että ei voi elää ilman minua. Katsellaan tässä eteenpäin.
Joten meitä kohtalotovereita on paljon, voimia ja jaksamista sinun elämääsi. Päivä päivältä tuntuu vähän helpommalta!!

🌻🙂🌻

Hei ystävät!

Todellakin teidänkin kokemusten perusteella alkaa tuntua, ettei parisuhteessa puolison kunnioitus merkitse mitään. Ainakin näiden kokemusten miehet ovat narsistisesti ajatelleet vain omaa itseään. Lihanhimo tai mikälie on mennyt toisen kunnioituksen ohi. Aina kun kulee mitä tahansa pettämiseen liittyvää, tulee oksettava olo. Omat kokemukset puppuavat pintaan ja jonkinmoinen viha sisällä kasvaa.

Kirjoittelin tänne aiemmin nimimerkillä Ulvova susi. Luulin jo selvinneeni prosessin käsittelystä ja salasanat unohtuivat..joten nyt uudella nimimerkillä jatkan. Edellisissä viesteissäni toivoin, että eksäni edes jotenkin katuisi ja pyytäisi anteeksi. Nimenomaan anteeksipyynnön koin tärkeäksi. Olin kuitenkin laittanut koko elämäni likoon hänen kanssaan. Uskoin yhteiseen loppuelämään, joka minulta sitten raa'asti kumminkin vietiin kuin matto jalkojen alta. Olemme jutelleet spostitse, olen kokenut sen väylän parhaimmaksi hänen kanssaan. Livenä jutustelusta ei tullut mitään, kun minä vain itkin ja hän ei puhunut mitään. Hän on tunnustanut, ettei ikinä ole edes rakastanut minua...ettei ole ikinä rakastanut ketään! Mietin, millaisen miehen kanssa olin oikein kuvitellut perustaa perhettä. Hän kyllä käyttäytyi ennen alamäkiaikoja kuin rakastaisi minua..sanoi sen ääneenkin. Kuinka hän sitten osti asunnon kanssani, jollei rakastanut minua..? Vai olinko tosiaan vain pelinappulana, jotta saimme tarpeeksi suuren lainan ja hän sen asunnon, jonka oli halunnut aina. No ainakin hän onnistui tuhoamaan unelmani, ja saa nyt asua uuden tyttönsä kanssa siinä asunnossa.

Hän myös eräällä tavalla tunnusti pettämisensä. Syytteli kovasti alkoholia ja sitä, ettei siinä sitten tarpeeksi otettuaan enää kerennyt stoppaamaan mitään. Hän ei itse mieltänyt touhujaan pettämiseksi, vaikka arveli että itse niin ajattelen. Hänen mielestään suhteessa olevilla miehillä ja joskus naisillakin on tapana käydä hoitelemassa vieraita naisia/miehiä kyseisessä paikassa, ja hänen mielestään se oli aivan normaalia..Mies tunnusti vain suudelleensa ja sittemmin olleensa naiseen yhteydessä tekstiviesteillä. No, itse olen toista kautta saanut tietää, että kyse on ollut muustakin kuin pussailusta. En tiedä mitä ajatella. Miksi tällainen "tunnustuksen poikanen" reilu vuosi pettämisen jälkeen? Onko omatunto hahmottumassa? Kysyin häneltä myös, että mikä sai hänet kertomaan asiasta. En ole saanut vastapostia kolmeen viikkoon. Välillä hän jo pohti, että olisiko meillä jopa vielä tulevaisuutta. Itselleni olisi tärkeää saada asiat hänen kanssaan selviksi. Näitä jää muuten liikaa miettimään.

Really kirjoitti 23.10.2011 11:11

Livenä jutustelusta ei tullut mitään, kun minä vain itkin ja hän ei puhunut mitään. Hän on tunnustanut, ettei ikinä ole edes rakastanut minua...ettei ole ikinä rakastanut ketään! Mietin, millaisen miehen kanssa olin oikein kuvitellut perustaa perhettä. Hän kyllä käyttäytyi ennen alamäkiaikoja kuin rakastaisi minua..sanoi sen ääneenkin. Kuinka hän sitten osti asunnon kanssani, jollei rakastanut minua..? Vai olinko tosiaan vain pelinappulana, jotta saimme tarpeeksi suuren lainan ja hän sen asunnon, jonka oli halunnut aina. Näitä jää muuten liikaa miettimään.

Luulen, että olit tekemisissä pesukestävän narsun kanssa. Narsu sanoo rakastavansa, koska sillä keinolla saavutetaan parhain hyötysuhde. Kylmää kyytiä, tietävät etteivät edes ymmärrä mitä rakkaus on.

Toinen vaihtoehto on, että hän haluaa yhä loukata sanomalla, ettei rakastanutkaan koskaan. Sehän loukkaa rakastavaa osapuolta. Hylätään toinen täydellisesti, kaikki sekin mitä on koskaan ollut. Hylätään toisen tunteet. Tehdään toisesta täysin merkityksetön, koska hän on pilannut parhaimman kotileikin, mitä koskaan olisi voinut kuvitella. Pääsit katsomaan kulissien taakse.☹️

Oli varmasti karkeaa kuultavaa, mutta jos olit parisuhteessa narsun kanssa, se on mitä suurimmassa määrin totta.

Toivon sinulle voimia, toivon sinulle voimia surutyöhön, jolla voit haudata elämäsi rakkauden. Uusi elämä koittaa surutyön päätyttyä.🙂👍

Kiitos Lempeät tuulet! Ajatuksesi olivat toki karkeaa luettavaa, enkä lukenut tekstiäsi täällä kuivin silmin..sanasi koskettivat. Puhuit aivan kuin minun sydämestäni, täyttä asiaa!

Omassa ajatusmylläkässäni olen myös versioinut toisen käytökseen erinäisiä vaihtoehtoja. Narsismiin ole itsekin monesti päätynyt, sekä omissa pohdinnoissani että ystävien kanssa jutustellessa. Toki vain itse olen kokenut tilanteet parisuhteessa, muut ihmiset siinä ovat olleet enempi tai vähempi ulkopuolisia eikä heillä siten voi olla ihan koko kuvaa eksästäni. En haluaisi uskoa, että hän oli narsu, mutta monet merkit siihen viittaavat. Ehkä tuo rakkauden kieltäminen voi olla myös defenssimekanismi, jolla selviydytään kun itselle tulee vaikea tilanne. Ehkä hänen oli helppo itselleen selittää, että pettämisessä ei ollut mitään väärää, kun eihän hän edes rakastanut minua.. Kun selittää asian itselleen parhain päin ja vielä uskoo siihen, niin asiahan on sitten oikeastikin muka niin. Tämä eikä mikään muukaan tee mielestäni pettämistä millään tavalla hyväksyttäväksi. Mutta yritän vain mennä toisen ajatuksiin. Etsiä vastauksia kysymyksiin.

Tunteet ovat välillä niin sekavia, joskus ajattelee eksästä kovinkin positiivisesti - etenkin silloin kun kaipaa niitä hyviä hetkiä. No, itsensä on helppo palauttaa maanpinnalle, kun miettii kaikkia petetyksi tulemista ja muuta kohtelua mitä häneltä koin. Olo siinä suhteessa oli tosiaankin arvoton. Olinko muuta kuin kodinkone? Vastarakkautta en lopulta enää saanut, ja oli oikea päätös lähteä. Vahvempi teki päätöksen, hänestä ei ollut edes käytännönasioiden selvittäjäksi tai asioiden puhujaksi. Melkoisen nyhverön kanssa taisin sittenkin olla. Totuus paljastui ajanmittaan. Jos jotain kaipaan puolisolta, niin selkärankaa. On asioita jotka satuttavat ja jotka ovat vaikeita. Niitä tulee kaikille elämän aikana. Rehellisyys, toisen kunnioittaminen ja puhumisen taito ovat perustana hyvälle parisuhteelle ja ovat puolisoiden "selkärankana".

Kirjoittamani poukkoilee ajatuksesta ja tunteesta toiseen. Kirjoittaminen tekee kuitenkin hyvää. Ehkä vielä joskus saan ajatukset ja tunteet järjestykseen. 🙂🌻

Ketjusta löytyy niin paljon omia tuntemuksiani muistuttavia asioita.

Sain eilen tietää, että mieheni on pettänyt minua kahden kuukauden ajan. Hän on etsinyt netistä vieraita, varattuja naisia ja tavannut yhtä heistä. Oman kertomuksensa mukaan tapaamisiin liittyi vain suutelua.

Toisen naisen kanssa hän oli sopinut yökyläilyn toiseen kaupunkiin lähipäivinä. Sitä tapaamista ei todennäköisesti koskaan tule - tai näin hän ainakin minulle on sanonut.

Sain selville asiasta luettuani miehen viestejä puhelimesta. En ole koskaan hyväksynyt toisen yksityisyyden rikkomista, ja tunnen huonoa omatuntoa teostani. Minulle tuli valtavan vahva tunne siitä, että kaikki ei ole kunnossa ja että minun on saatava tietää, mistä on kysymys.

Kävi ilmi, että mies on näiden kahden kuukauden aikana punonut valheiden verkkoa ja peitellyt jälkiään taitavasti. Lähipäivinä suunnitellun pettämisreissunkin hän oli minulle naamioinut työmatkaksi, ja aiemmat tapaamiset sen toisen naisen kanssa illanvietoiksi ystävien kanssa.

En osaa sanoin kuvailla, miltä tuntuu tulla petetyksi tällä tavalla. Minulle ei ole merkitystä sillä, että mitään pientä pussailua kummempaa ei todennäköisesti ole tapahtunut. Minulle sen sijaan on merkitystä sillä, että pettäminen oli erittäin suunnitelmallista ja taitavasti naamioitua. Lisäksi satuttaa se, että yhden naisen tapaaminen ei riittänyt.

Olemme olleet pian viisi vuotta yhdessä ja kolme vuotta naimisissa. Meillä on mielestäni ollut hyvä, tasapainoinen ja rehellisyyteen perustuva suhde. Vielä eilen tiesin rakastavani miestäni enemmän kuin mitään muuta ja haluavani suunnitella tulevaisuutta hänen kanssaan.

Mille voi rakentaa tulevaisuutta, jos se kaikkein tärkein, eli luottamus, on rikottu näin perusteellisesti? Miten tästä voi selvitä?

Mies on valtavan katuvainen ja vakuuttaa, ettei toivo mitään muuta kuin sitä, että saisi palattua aikaan ennen yhteydenottoa ensimmäiseen naiseen. Mutta miten voin luottaa enää mihinkään, mitä hän sanoo? Mies myöntää, että syy on hänen ja pelkästään hänen. Hän sanoo kaivanneensa jännitystä, piristystä ja tunnetta alkuhuumasta. Minun kanssani hän kertoo olleensa koko ajan tyytyväinen ja tuntenut olevansa rakastettu ja arvostettu. Arjen kestäminen on hänelle vain ollut liikaa.

Mies on kärsinyt mielenterveysongelmista ja masennuksesta yhdessäolovuosiemme aikana ja lupasi, että hankkii viimein kunnollista apua ongelmiinsa. Mitä muuta me voimme tehdä? Miten minä jaksan opiskella, käydä töissä ja rakentaa luottamusta uudelleen? En voi kuvitellakaan, että kertoisin tapahtuneesta kenellekään läheiselleni. Häpeän tapahtunutta valtavasti ja vihaan sitä, miten kaikki voi murtua niin pienessä hetkessä.

Hei vahva!
Tarinamme todella sisältävät yhteneväisyyksiä. Ymmärrän hyvin, miltä sinusta nyt tuntuu..Ymmärrän myös tuon tunteesi, siinä vaiheessa kun vielä epäilit, että jotain olisi vialla. Vaikka rikoit toisen yksityisyyttä, niin voisi sanoa, että onneksi sen kuitenkin teit. Ellet olisi selvittänyt miehesi pettämisvyyhtiä, niin olisiko hän sitä itse kertonut? Etenkin kun toiminta oli noin kieroutunutta ja järjestelmällistä.

Luottamus on parisuhteen perusta. Omassa kokemuksessani se meni pettämisen myötä. Hankala olisi ollut parisuhdetta jatkaa luottamuksen menetyksen jälkeen, tai ainakin se olisi vaatinut kovasti työtä. Positiivista silti, että mies on katuvainen. Kai se todistaa, että hänellä on silti oma-tunto sekä ajatuksia ja tunteita sinua kohtaan. Rankkaa aikaa silti teille molemmille. Jos teillä molemmilla on tahtoa ja tunnetta jatkaa suhdetta, niin luulisin että parisuhdeterapiasta ja kriisiavusta siihen olisi apua. Se auttaa teitä puhumaan ja hiljalleen rakentamaan luottamusta takaisin. Mielestäni sinun ei tule hävetä tapahtunutta, ethän itse ole antanut pettämiseen mitään aihetta eikä pettäminen muutenkaan olisi hyväksyttävää missään tilanteessa. Itse olen puhunut avoimesti läheisten ystävien kanssa. Jo puhuminenkin auttaa, mutta heiltä saa myös uusia näkökulmia aiheeseen sekä tukea arjessa selviytymisessä. Toisaalta neutraali ja ulkopuolinen puhekumppani voisi olla paras vaihtoehto, tällöin jutustelu ei mene pelkästään asiasta avautumiseen ja kumppanin ”syyttelyyn” vaan avuksi saa itselle tärkeitä ajatusmaailmaa eheyttäviä rakennusaineita. Toivotan vahvuutta ja voimia sinulle!

Itsellänikin oli oikein koettelemusten viikko takana. Vihdoin ja viimein pitkän odottelun jälkeen sain eksältäni vastauksen spostiini. Kuukauden taukoon oli kuulemma syynä se, että mokkula oli ollut huollossa..niinpä. Jotenkin tuntui, että tässä matkalla ajatus ehti jo katketa. Hyvin alkanut keskustelu ehti velloa molempien mielessä ja hän hyvin lyhyellä vastauksella ohitti kaikki ne kysymykset, joihin olin toivonut vastausta. Hän kirjoittaa silti hyvin kauniisti minusta. En tiedä miten siitä ajattelisi: onko se vain keino hyvitellä tapahtunutta, ajatteleeko hän oikeasti niin, vai pitääkö hän minua ns. varasijalla seurustelunsa taustalla..hänellä on kuulemma aina paikka sydämessään minulle. Hän kirjoittaa tarvitsevansa mietiskelyaikaa noin 2kk – puoli vuotta. Tällainen tarkka mietiskelyajan määrittelykin oudoksuttaa. Ja mihin hän sitä tarvisee? Omat tunteeni ovat eksää kohti edelleen sekavat. Huomaan, että osa minusta kaipaa edelleen hänen luokseen, huolimatta kaikesta pahasta. Kuinka näistä tunteista on niin vaikea päästä eroon? Mietin myös, että kaipaanko häntä enemmän kuin edes uskallan myöntää. Jokatapauksessa olo on ahdistava, on ponnisteltava, jotta arkielämän askareet saa suoritettua. Tämä kai kuvaa ahdistukseni suuruutta.

Kohtasin viikolla myös eksäni tyttöystävänsä kanssa kadulla nyt ensimmäistä kertaa. Tuijotin varmaan heitä kuin mikäkin mielipuoli, mutta he näyttivät siltä, etteivät huomanneet. Kohtaaminen sattui syvälle sydämeen. Sain kuitenkin illalla sitten viestin eksältä, ettei hänellä ollut tarkoitus tuottaa minulle pahaa mieltä ja että hän tiesi kohtaamisen olleen minulle vaikea. Jopa sanoi, että ottaisi osan pahasta olostani kärsittäväkseen, jos vain se olisi mahdollista. Ajatukset taas sekaisin. Niiden jäljellä olevien tunteiden takiako minulle tuli paha mieli? Vai siksikö, että paikkani oli vienyt uusi tyttö? Ikävöin entistä kotiani, ja nythän se tyttö touhuaa siellä niitä asioita, jotka olivat minun unelmaani. Unelmani hajosi vain eksän uskottomuuteen ja siihen kuinka hän minua tuossa unelmieni kodissa kohteli, ja millainen meidän parisuhde oli. Aikamoinen ajatusten oravanpyörä enkä tunnu pääsevän niissä eteenpäin ☹️