Heippa!
Olen 25-vuotias nuori nainen. Opiskelen opettajaksi ja haluankin avautua identiteettikriisistä, jonka pyörteissä olen tällä hetkellä.
Olen seurustellut 15-vuotiaasta lähtien koko ikäni, yhteensä olen sen jälkeen ollut ehkä 1,5 vuotta sinkkuna. Kerran olen rakastunut aivan palavasti, ja seurustelinkin rakkauden kohteen kanssa kaksi vuotta. Hän oli valehtelija, joten suhde päättyi lopulta totaaliseen luottamuksen menetykseen toistuvista muuttumisyrityksistä huolimatta. Sen jälkeen moraalini parisuhdeasioissa on mennyt aivan metsään. Minulla ei ole ollut sydämessäni tunnetta siitä, että kukaan sen jälkeisistä kumppaneistani olisi herättänyt riittävän syviä tunteita vakavan parisuhteen aloittamiseksi. Minulla oli myös 9 kuukauden on-off-suhde, jossa en varsinaisesti pettänyt, mutta en kyllä käyttäytynyt hyvinkään.
Varsinainen ongelmani on kuitenkin nyt se, että kohtasin vain kuukausi sitten ihmisen, joka todella kolahti. Hän ei ole suomalainen, vaan oli reissussa Euroopassa ja tutustuimme hänen ollessaan Suomessa käymässä. Rakastuin päättömästi ja tunsin, että hänelle voisin olla uskollinen. Hän oli kuitenkin aivan yltiömustasukkainen. Sain jatkuvia syytöksiä menneisyyteni vuoksi (hänen mielestään olin elänyt liian villiä sinkkuelämää enkä arvostanut itseäni maatessani useiden eri miesten kanssa). Mies tutki toisilla treffeillämme puhelimeni ilman lupaani ja suuttui viesteistä, joita oli lähetetty ennen tapaamistamme. Tunsin oloni halvaksi, mutta toisaalta hän sai minut riideltyämme aivan pilviin. Ensimmäisiä kertoja minusta tuntui, että vihdoin joku on kiinnostunut minusta persoonani ja arvojeni, eikä ulkonäköni vuoksi.
Hänen lähdettyään Suomesta kolmen yhdessä vietetyn viikon jälkeen päätimme yrittää olla yhdessä välimatkasta huolimatta. Kuitenkin pian meille tuli puhelimessa riitaa minun menneisyydestäni ja hänen mustasukkaisuutensa veti minut aivan voimattomaksi, sillä en ollut tehnyt mitään väärää. Sinä yönä soitin edelliselle poikaystävälleni kertoakseni, että hän ei saa enää laittaa minulle viestejä uuden poikaystäväni mustasukkaisuuden vuoksi. Seuraavana päivänä teimme sovintoa puhelimessa poikaystäväni kanssa, mutta mainitessani puhelusta eksälleni hän katkaisi puhelun saman tien ja ilmoitti haluavansa lopettaa yhteydenpidon. Olin musertunut ja yritin useiden päivien ajan saada häntä kiinni, mutta hän ei halunnut puhua.
Samalla viikolla hän alkoi lopulta puhua minulle, mutta viestien sisältö oli lähinnä seksuaalinen. Hän sanoi haluavansa rakastella ja muisteli yhteisiä seksikokemuksiamme. Yritin kertoa hänelle, että haluaisin yhä olla hänen kanssaan, mutta hän ohitti kaikki tällaiset viestit ja puhui lähinnä seksuaalisesta yhteydestämme. Se sai minut tuntemaan, että suhteemme oli hänelle lähinnä seksiä. Menin aivan rikki, ja sekavassa tilassa ajauduin nukkumaan vanhan ihastukseni kanssa. Aamulla harrastimme seksiä, jonka aikana jo tunsin oloni aivan paskaksi. Paha olo kasvoi jatkuvasti, kun nyt tämä etäpoikaystäväni sitten olikin vaihtanut ääntä kellossaan ja kutsuikin minua taas rakkaakseen viesteissään. En kyennyt kertomaan hänelle samana päivänä. Hoin vain yhtenään että olemme ystäviä, eikä hän saa puhua minulle enää niin kuin olisimme rakastavaiset. Muistuttelin häntä toistuvasti siitä, että hän ei halunnut enää yrittää.
Kerroin hänelle seuraavana päivänä, ja hän tietenkin katkaisi kaikki yhteydet.
Olen rikki, väsynyt ja haluaisin kuolla. Vaikeinta tässä on se, että minäkuvani on mennyt täysin uusiksi.
Haluaisin kuulla vertaiskokemuksia.
Selviääkö tästä itseinhosta mitenkään?
Jo suhteen asetelma on keikahtanut. Se, ettei asioita voi selvittää naamatusten, altistaa väärinkäsityksille, mutta kyllä tuo nyt aivan selkeästi vaikuttaa siltä, että poikaystäväsi katsoo oikeudekseen kontrolloida sinua, jopa menneisyyttäsi. Se ei ole koskaan tervettä. Se ei ole välittämisen merkki. Hän haluaa määritellä sinut, ja ehkä hän mieltää itsensä pelastajaksi, jolle sinun pitäisi olla kiitollinen. Hänen silmissään et ikinä ole kaunis, jollet tee ja ajattele niin kuin hän haluaa. Hänen käytöksensä sinua kohtaan, poukkoilu, ei ole rakastavan ihmisen käytöstä.
Sitten sinuun. Mitä itsessäsi inhoat? Seksi on pohjimmiltaan iloinen asia ja sitä voi harrastaa vähemmänkin vakavissa suhteissa, jos molemmat osapuolet tietävät, missä mennään. Jos sitten olet tehnyt väärin, käsittele asia ja anna itsellesi anteeksi.
Identiteettisi ei tarvitse olla muista kiinni. Mitä haet seksistä tai yleisemmin suhteista? Hyväksyntää? Läheisyyttä? Tämä saattaa mennä aivan metsään, mutta haetko ehkä samaa palavaa rakkauden tunnetta kuin mönkään menneessä suhteessa? Olisiko mahdollista, että olet idealisoinut rakkauden/parisuhteen ja etsit sitä yhtä tai oikeastaan ihannetta kaikista muista? Ehkä kukaan muu ei tunnu miltään, koska heijastat muihin omia odotuksiasi ja unelmiasi ja petyt, koska oikeasti kukaan ihminen ei voi niitä täyttää? Pysytteletkö ehkä vähän etäisenä, suljettuna, koska et halua muiden kiintyvän sinuun ja huomaavan, että epäilet omaa kykyäsi rakastaa ja sitoutua?
Älä lannistu. Ota aikaa ja ajattele asioita, kirjoita vaikka päiväkirjaa. Älä ole itsellesi turhan ankara. Voit yrittää asettua itsesi ulkopuolelle ja tarkastella tekojasi ilman tuomitsemista. Miten ajattelisit ja neuvoisit, jos kyseessä olisi ystäväsi? Haukkuisitko, inhoisitko? Meissä kaikissa on negatiivisia puolia, meillä kaikilla on huonoja muistoja tilanteista, joissa olisi pitänyt toimia toisin. Niistä voi ottaa opikseen, kun ymmärtää, mitä on ollut vailla ja mikä on ollut valintojen taustalla.
Monia mielipiteitä on esitetty siitä, miten "tilaisuus tekee varkaan" pettämisen suhteen. Mielestäni kyse on itsehillinnästä. Itsehillintää pitää olla monella elämän alueella. Niin myös parisuhteessa. Itse ole pitänyt koko pitkän avioliiton ajan omat kaverit. Olen käynyt ulkona, tanssimassa. Jopa lapissa kevättalvella🙂, mutta kertaakaan en ole pettänyt. Tilaiusuuksia kyllä on ollut ja olisi jos niin haluaisin. Olen ylpeä, että en ole lähtenyt tänän leikkiin mukaan. En usko sanaakaan miesten ruikutuksista, miten kotona menee huonosti. Jos mies vonkaa seksiä ja seuraa ulkopuolisilta, niin en yhtään ihmettele että kotona menee huonosti. Olkaa aikuiset ihmiset järkeviä. Kuten olen jo aikaisemminkin sanonut, jos menee huonosti, niin erotkaa, mutta älkää valehdelko ja pettäkö ihmisiä.
Avioliitto on sitoutumista. Täytyy sanoa, että miehen pikku hairahduksen jälkeenkin avioliittomme on hyvää. Seksi on hyvää ja sitä on edelleen useita kertoja viikossa eli riittävästi.
No, etäpoikaystäväsi syytökset villistä sinkkuelämästä eivät näköjään ole perusteettomia. Seksuaalinen käyttäytymisesi on kontrolloimatonta, viikon, parin sisällä jo petät häntä. Oletko miettinyt että sinulla voisi olla seksiaddiktio? Nämä ovat niitä kysymyksiä, joita sinun pitää pohtia.
Cheap, et ole pettäjä. Ainakaan minun mielestäni.
Miksi tämä tapaamasi mies halusin alkaa suhteeseen kanssasi, jos menneisyytesi oli niin suuri takkaa hänelle? Jos olit hänen mielestään "halpa"? Teidän suhteenne alkaa tapaamisenne hetkestä, eikä minun mielestäni siinä vaiheessa ole syytä olla mustasukkainen entisistä puolisoista noin radikaaleissa mittasuhteissa. Tietysti sitä voi vähän olla ja ymmärrän, että entiset suhteet voivat mietityttää, mutta mielestäni tämän kohtaamasi miehen käytös oli kontrolloivaa ja epäasiallista. Toisilla treffeillä tutkimassa toisen puhelinta? Kun hädin tuskin edes tunnette?
Mitäpä jos olisit mies, cheap? Jos olisit mies ja sinulla olisi kaikki nämä seksikokemukset? Olisitko silloin paha ja halpa? Tuskin. Miehelle tämä kaikki on sallitumpaa kuin naiselle, jopa nykymaailmassa. Minusta nainen saa olla ihan yhtä lailla seksuaalisesti aktiivinen kuin mieskin, eikä siinä ole mitään pahaa.
Sanoit, ettet ole kohdannut muita ihmisiä, jotka olisivat todella sytyttäneet halusi sitoutua. Et siis ole varsinaisesti seurustellut, paitsi mainitsemasi 9 kuukauden suhteen (jonka nimeät suhteeksi, et seurusteluksi). Et siis ole pettänytkään ketään.
Etäpoikaystäväsi kutsuu sinua ensin rakkaakseen, sitten sanoo ettei halua olla missään tekemisissä, oletat siis suhteenne olevan ohi. Sitten hän vaihtaa taas mielipidettään. Tuossakaan tilanteessa ei voi selvästi sanoa, milloin on suhteessa ja milloin ei. Voisiko syynä olla miehen oma kulttuuri tai perhetausta? Onko hän kovin konservatiivisesta perheestä tai kulttuurista, jossa naisen paikka on häveliäästi kotona ja mies on perheen pää?
Minun mielestäni olet nyt pelastunut täpärästi huonolta parisuhteelta, cheap. Suhteelta jossa epäillään, syytellään, haukutaan, pyydellään anteeksi ja itketään miten rakastetaan, kunnes taas haukutaan ja alistetaan.
Eteenpäin elämässä, cheap. Sinussa ei ole mitään vikaa. 🙂 Löydät varmasti ihanan miehen elämääsi vielä.
Hafiza kirjoitti 12.1.2017 11:3
Mitäpä jos olisit mies, cheap? Jos olisit mies ja sinulla olisi kaikki nämä seksikokemukset? Olisitko silloin paha ja halpa? Tuskin. Miehelle tämä kaikki on sallitumpaa kuin naiselle, jopa nykymaailmassa. Minusta nainen saa olla ihan yhtä lailla seksuaalisesti aktiivinen kuin mieskin, eikä siinä ole mitään pahaa.
Miehen ja naisen välillä on eroja joten joistain asioista on oikeutettua syyttää vaan toista osapuolta. Naisille on puolestaan helpompaa löytää seksiä ja suhteita. Tai yksi juttu mitä kuulin tänään, nuoria miehiä jotka ovat jääneet kotimaahan on syyllistetty lähtemään sotaan kuolemaan (se oli nimeltään höyhenkampanja tjsp.) muttei naisia. Syyllistäminen seksikokemuksista on aika naurettavan pieni juttu kun tajuaa mitä kaikkia etuja naisilla on.
Hafiza kirjoitti 12.1.2017 11:3
Sanoit, ettet ole kohdannut muita ihmisiä, jotka olisivat todella sytyttäneet halusi sitoutua. Et siis ole varsinaisesti seurustellut, paitsi mainitsemasi 9 kuukauden suhteen (jonka nimeät suhteeksi, et seurusteluksi).
Luit tämän osan väärin, hän kertoi seurustelleensa joku 8 vuotta.
synteesi kirjoitti 12.1.2017 14:57
Hafiza kirjoitti 12.1.2017 11:3
Sanoit, ettet ole kohdannut muita ihmisiä, jotka olisivat todella sytyttäneet halusi sitoutua. Et siis ole varsinaisesti seurustellut, paitsi mainitsemasi 9 kuukauden suhteen (jonka nimeät suhteeksi, et seurusteluksi).
Luit tämän osan väärin, hän kertoi seurustelleensa joku 8 vuotta.
Synteesi, aloittaja kertoo seurustelleensa kaksi vuotta miehen kanssa, jota rakasti ja joka valehteli ja särki hänen sydämensä. Sitten kokeneensa yhden 9 kuukauden suhteen. Sen jälkeen aloittaja sanoo, ettei ole kohdannut ketään jota kohtaan olisi tuntenut yhtä suuria tunteita.
Lähtökohtahan olisi se, ettei ketään tarvitsisi syytellä mistään sukupuolen perusteella. Tähän sivistynyt yhteiskunta pyrkii, ei ole oikeutettua syyttää vain toista sukupuolta mistään. Naiseudessa on etuja, mutta niin on myös miehuudessa. Ei lähdetä tähän sen enempää. On kuitenkin aika jo jättää taakse naisten nöyryyttäminen seksuaaliasioissa, se hyödyttää molempia sukupuolia.
Hafiza, hän sanoo että yksi noista 8 vuoden ajan suhteista oli erityisen huumaava. Ehkä se hämää kun hän puhuu seurustelusta ja vakavista parisuhteista erikseen.
Itse olen kyllä jyrkästi eri mieltä siitä, että Cheapin olisi syytä kokea tästä jotain syyllisyyttä. Eittämättä seksi entisen ihastuksen kanssa harrastettu seksi ei ollut paras keino lääkitä surkeaa olotilaa, mutta en kyllä näe, miten se olisi ollut pettämistä tuossa tilanteessa. Se seurustelukumppanihan oli laittanut suhteen poikki! Millä logiikalla ihmisen pitäisi ymmärtää, että toinen nyt vaan kiukuttelee ja jossain vaiheessa palaa linjoille? Jos ihminen sanoisi minulle, että ei halua olla MISSÄÄN tekemisissä kanssani, kyllä minä olettaisin, että kaikki meidän välillämme on ohi ja millään, mitä siitä lähtien teen, ei ole mitään tekoa hänen kanssaan.
Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että on parempikin, että suhde jäi noin lyhyeksi. Jos se jo nyt aiheutti noin vakavat henkiset vammat, mitä olisikaan tapahtunut, jos suhde olisi kestänyt kauemmin? Mustasukkaisuus oli miehen ongelma, Cheap, ei sinun. Ei menneisyytesi oikeuta toista olekaan tolvana. Eikä menneisyydessäsi ole muutenkaan mitään anteeksipyydeltävää - sinulla on oikeus maata vaikka koko kylän kanssa ilman, että uusi mies nostaa siitä hirveän metelin.
Se, mitä kannattaa toki miettiä, on, että oletko itse sinut menneisyytesi ja tekojesi kanssa. Vaikuttaa siltä, että et. Menneille ei voi mitään, ne täytyy vain hyväksyä ja antaa itselleen anteeksi, mutta tulevaisuudelle voi. Jos olet hakenut seksillä hyväksyntää, kannattaa opetella pikkuhiljaa hyväksymään itse itsensä. Terapiakin voi toki auttaa tai esim. kirjallisuus.
Mutta ole kuitenkin armollinen itsellesi. Syy eksäsi käytökseen on vain hänessä itsessään. Piste.