Pettäjän tie, minun tie,,
Hei
Minun tarinani.
Minä olen se pettäjä, joka hukkasi perheensä pettämiseen. Kaikki alkoi jo 4 vuotta sitten kun tapasin työpaikkani juhlissa henkilön, johon ihastuin suoraan. Olimme molemmat naimisissa tahoillamme, molemmilla myös pieniä lapsia. Aloimme tapailla, jutella ja tietysti aloimme suhteen. Suhde oli aluta alkaen yhtä rakkautta molemmille. molempien tunteet olivat hyvin vahvat ja tuntui, ettei se ollut ihastusta vaan sen oikean löytämistä.
Syitä omaan käyttäytymiseeni en yritäkään etsiä kliseista, vaimoni oli jo useita kertoja maininnut asumuserosta ja ajauduin puhumattomuuttani toisen syliin. Siinä sylissä me toisen kanssa olimme aina kun mahdollisuus tuli. Työreissuja, vkloppuja, iltoja, aamuja milloin vain onnistui. Väliin erosimme, erosimme useastikin, mutta aina palasimme yhteen. Lopulta toinen osapuoli erosi miehestään ja aloimme tapailla useammin. minä vielä naimisissa.
3 ja puolen vuoden jälkeen muutin yksin asumaan. Minulla kait oli jokin kuningas idea, että annan vaimoni tunteiden viiletä, että erotaan ystävinä ja minä löydän sitten uuden. Toisin kävi, jäin kiinni pettämisestä sen jälkeen kun olin jo asumassa yksin. Siitä alkoi sota. En kuitenkaan eronnut suhteestani siinä vaiheessa. PIdin kiinni suhteesta, koska rakastimme toisiamme. Teimme sitä kaikista vastustuksista huolimatta, myös suhteeni ex-mies tiesi suhteestamme ja siitä toinen toki sai kuulla. kovastikin. vaikeuksia siis oli.
Nyt olen asustellut yksin kesästä ja avioeroni astuu voimaan maaliskuussa. Rakastan edelleen suhteessani olevaa naista, mutta erosin hänestä uuden vuoden aikaan koska koin yhtä-äkkiä paniikkia miten minun lapseni selviää. Kun katsoin lapsiani silmiin ja he kertoivat ikävöivänsä äitiä, minulla tuli niin puristava tunne että mitä minä oikien olen tehnyt.
En kaipaa takaisin vielä nykyisen vaimoniluo, en toisaalta tiedä haluanko suhteeseeni takaisin, vaikka siitäkin on jo ollut taas puhetta. Rakastan kyllä suhteeni aikaista naista kovasti edelleen, mutta tuleva ex vaimoni ei halua, että lapseni tulee koskaan ikinä tapaamaan tätä naista. Ja koska olen ilmeisesti ohjattavissa, minulla on tarve yrittää olla hyvä sekä tulevaan exään, että toisaalta suhteeni naiseen, jonka tunnen olevani se oikea minulle. olemmehan olleet jo kohta 4 vuotta suhteessa enemmän tai vähemmän. Lapset ovat luonani kaksiviikkoa kuukaudesta ja heidän hyvinvointi on tärkeintä.
Voino saada tukea, vaikka se pettäjä olenkin..
Niin no ethän sinä enää ole pettäjä... asut jo erillään ja ero on tosiasia .
Exäsi on varmasti ihan perustellusti "raivoissaan" ja pyrkii lastenne kautta vielä ohjaamaan tilannetta. Kyllä tiedät itsekin että aikamoinen tilanne hänelläkin on.
En kyllä ymmärrä miksi luopuisit "tosirakkaudesta" jos kerran sellaisen olet löytänyt. Kummallakaan teillä ei ole enää sitoumuksia toisia aikuisia kohtaan.
Anna vaimollesi aikaa sopeutua ensin eroon ja sitten hän varmaan hyväksyy uuden kumppanin - eli hyväksyy että lapsesi myös tutustuvat uuteen ystävään.
Älä luovu rakkaudesta!
Niin et todellakaan ole enää pettäjä, mutta olet ollut ja pahemman kerran, itse olen aina ollut sitä mieltä, että ensin päätetään edellinen suhde, sitten vasta aletaan harkita uutta, muuten tehdään liikaa tuhoa lähipiirille.
Intohimo ja sokea rakkaus on joskus tuhon tie, jos ei itselle, niin todennäköisesti lähimmilleen, perheelleen, lapsilleen.
Eli mielestäni olet menetellyt todella väärin perhettäsi ja vaimoasi kohtaan.
Nyt eroat reilusti ja vasta sitten jatkat suhdettasi.
Niin eikä uusi kummppanisikaan ole enää pettäjä, koska ero on jo otettu, mutta on ollut pettäjä.
Ja ilmaan jää riippumaan kysymys, kun törmätään avioliiton arkeen ja pitäisi panostaa suhteeseen, miksi on niin tavallista, että silloin ryhdytäänkin pettäjiksi?
No vastaan itse, koska se on helpompaa, on helpompaa aloittaa uusi intohimoinen suhde kuin satsata vanhaan, lisäksi se on huokuttelevampaa koska siinä on uutuuden viehätys.
Mutta onko kuitenkaan, kun arkeen tullaan, asiat paremmin, epäilempä suuresti.
Niin aivan helppoahan teidän - uuden kumppanisi ja sinun - arki ei tule olemaan. Ennen kaikki on perustunut "jänniin" juttuihin, mutta sanot rakastavasi häntä, ja miksipä minä sitä epäilisin.
Niinkuin Mara sanoi, olet velkaa reiluutta entistä vaimoasi kohtaan. Olet ajatellut vain itseäsi ja hekumaasi muutaman vuoden ja viilannut linssiin ihmistä jolle lupasit kaikkea muuta - siinä onkin vähäksi aikaa hänelle hyväksymistä ja itsetunnon kuromista.
En missään tapauksessa usko että silti taaksepäin katsominen olisi joku ratkaisu - etene vaan ja rakkauden löytäminen on todella arvokasta. Katuminen, häpeä ja sääliminen eivät asioita edistä. Miestä sinusta pitää löytyä asioiden korjaamiseen eteenpäin mennen ja lapsia ajatellen ja tietysti pettämääsi naista eli exvaimoasi auttaen. Sinulla on ollut vuosia selvitä asiasta hänellä ja lapsillasi asia on tuore ja raskas.
Silti rakkaudentäyteistä elämää sinulle.🌻🙂🌻