Moi!
Ajattelin kirjotella päätä tyhjäksi ja ajatuksia jaettavaksi.
Olen seurustellu kohta 3 vuotta aivan ihanan naisen kanssa. Suhde alkoi rytinällä, eli ensimmäisen treffien jatkoksi jäin samantien asumaan hänen ja 4 tyttären kanssa heidän kotiinsa. Sen kahden vuoden aikana kun asuin heidän kanssaan saman katon alla oli välillä erittäin myrskyisää. Varsinkin kun melkein kaikki tytöt olivat murrosiässä tai ainakin siinä partaalla että se kohta alkaa.
Vuosi sitten päädyimme erinäisten väliaikaisten ratkaisuiden jälkeen siihen että muutan pois, eli meille tuli asumusero. Tämä oli minulle ainakin vaikea paikka! Taas yksin omien ajatusten kanssa ja talouskaan ei ainakaan helpottunut kun kaikki kulut maksoitkin taas yksin. Tämä aiheutti parisuhteeseen paineita. Minä odotin naistani käymään ja jostain syystä hän ei päässytkään tulemaan nii siitä syntyi riitaa. Nämä riidat pahenivat ajan myötä ja kesällä hän päätti yhden riidan päätteeksi että tämä oli nyt tässä. Olisin halunnut jatkaa hänen kanssaan, mutta viesti oli selkeä, ero.
Sulattelin tietoa yksikseni parisen viikkoa ja yrtin tajuta mitä oli tapahtunut.
Sitten eräänä lauantai iltana työkavereiden kanssa olimme lavatansseissa ja tapasin siellä naisen jonka kanssa tanssimme ja loppujen lopuksi päädyimme hänen luo. Tuntui taas hyvältä kun oli joku kenen kanssa jutella ja ketä osoitti kiinnostusta. Ehdin tapailla tätä naista noin kuukauden päivät ja vietin hänen kanssaan aikaa melko paljon. Asiat mutkistuivat kuitenkin kun nainen jonka kanssa olin aiemmin kesällä eronnut otti yhteyttä. Yllättäen hänkin tuli takaisin elämääni. Nyt olin ns. kahden naisen loukussa. Kun tajusin että tässä on näin käymässä sanoin tansseissa tapaamalleni naiselle, ettei tämä tunnu minusta hyvältä. Yritin katkaista suhdetta häneen mutta en pystynyt riittävän selvästi ilmaisemaan asiaa hänelle. Pelkäsin kokoajan menettäväni rakastamani naiseni kun hän nyt oli tullut takasin. Jostain syystä, jota en ole itselleni pystynyt vielä kertomaan jatkoin suhdetta molempien kanssa. Eli tavallaan petin kumpaakin. Onnekseni / epäonnekseni tilanne paljastui, kun taas kerran olin yrittänyt sanoa jälkimmäiseksi tapaamalleni naiselle etten halua jatkaa hänen kanssaan. Loppujen lopuksi asuntoni ovella seisoivat molemmat naiset.
Tästä lähti tilanne selviämään. Sain riittävän selväksi kumman naisen kanssa haluan jatkaa, eli naisen jonka kanssa olin tuntenut jo 2,5 vuotta. Sen joka sydämeni vei heti ensimmäisenä tapaamiskertanamme. Kun tämä oli selvinnyt alkoi ajanjakso jota nyt käyn läpi ja mikä aiheuttaa runsaasti epävarmuutta.
Olemme keskustelleet paljon asiasta ja hän on sanonut että asiat jotka häntä eniten vaivaavat on se, että valehtelin hänelle ja petin häntä. Luottamus minua kohtaan on kuulemma todella heikko. Toisaalta olen miettinyt myös, että miksi hän jäi elämääni. Eli täytyy siinä tapauksessa olla edes hippusen luottamusta ja rakkautta mukana vielä?
Nykyään elämä hänen kanssaan tuntuu olevan kuin vuoristorataa. Välillä on aivan mielettömän ihanaa, hän hymyilee, puhuu mun kanssa ja osoittaa luottamusta tavalla joka tuottaa mielihyvää 🙂 Toisaalta saattaa kaikki muuttua päälaelleen hetkessä. Täysin kylmää ja negatiivista käyttäytymistä. Viestintä on lähinnä puhelimitse hyvät yöt ja aamulla huomenet, ei muuta. Tätä saattaa kestää 3-4 viikkoa kunnes tilanne saattaa muuttua taas täysin päälaelleen, kuten tänään kävi.
Asioita olen tehnyt väärin ja sen olen myöntänyt hänelle. Nyt en vaan enää tiedä mitä tehdä kun nämä ailahtelut saattavat iskeä koska vaan ja kestää kuinka pitkään tahansa näemmä?