Pettäjän raskas taakka
Tälläkin keskustelupalstalla äänessä ovat enimmäkseen petetyt. Pettäjien kommentteja saa harvemmin lukea. Itse petin poikaystäväni 2½ vuotta sitten, jonka seurauksena myös jätin hänet tunnontuskien vuoksi. Palasimme myöhemmin takaisin yhteen mutta eron syistä ei keskusteltu. Nyt asumme yhdessä ja olemme kihloissa. En tiedä tietääkö hän minun pettäneeni mutta todennäköisesti hän sitä ainakin epäilee.
Tunnen hirvittävää tuskaa jatkuvasti omista teoistani. Ajoittain pystyn ajattelemaan että aika kyllä parantaa haavat mutta toisinaan olo käy sietämättömäksi ja henki lähes salpaantuu. En voi puhua asiasta kenenkään kanssa ja välillä tuntuu etten voi muuta ajatella kuin sitä kuinka hirveän paha ihminen olen ollut ja toivonisin vaan että saisin muutettua kaiken. En tiedä pitäisikö minun puhua asiasta hänelle. Mitä mieltä olette? Haluaako petetty tietää vaikka siitä on ”jo niin kauan aikaa”?😯🗯️
Tiedän sisimmässäni että en enää koskaan voisi pettää häntä, niin pahat jäljet se on minuun jättänyt niin henkisesti kuin fyysisetikin. Eromme aikana kävin todella pohjalla jonka jälkeen muutin elämäni suunnan täysin.
Olen itse rikkinäisestä kodista ja äitini petti isääni silloin kun olin lapsi ja se johti eroon. En tahdo syyttää mitään ympäristön huonoja vaikutuksia tms koska itsehän olen valintani tehnyt. Ajoittain kuitenkin mietin olisinko pettänyt jos perhetaustani olisi ehjä.
Edelleen kommentoisin, ettei minun mielestäni puolison pettäminen ole vain seksin perässä juoksemista. Uskonpa myös, että niistä hekumallisista hetkistä nautitaan niin salaisissa suhteissa kuin avo- ja avioliitoissakin, eiköhän niin ole seksuaalisuuden ja hellyyden tarkoituskin.
Miettisitkö Jänö sitä, mitä muuta parisuhteelta vaaditaan kuin seksiä? Keskustelua, hyväksyntää, yhteenkuuluvuuden tunnetta, rakkautta. Ei papin aamen sitä takaa.
Ehkä sinun miehesi haki sitä seksiä muualta, en tiedä, mutta olisiko voinut kaivata jotain muutakin elämstään puuttuvaa?
Luulenpa ymmärtäväni oikeinkin hyvin Sinua Little Bird.
Minäkin tunsin valtavaa yhteenkuuluvuutta nettikaverini kanssa kunnes sitten tiemme pääsiäisenä hänen toimestaan erosivat. Olen katkera ja surullinen, mutta joka tapauksessa, olen kohdannut ihmisen jota oikeasti rakastan. Sitten kun eromme ei enää satu niin voin kai käyttää muistoa hänestä rakentavana ja kannustavana elementtinä elämässäni.
Monet ovat sitä mieltä, että pettäjät ovat kamalia seksin perässä juoksijoita. Ei se niin ole, moni hakee ystävyyttä, lämpöä ja keskustelukaveria. En ymmärrä sitä, että kun ihmiset menevät naimisiin niin heidän oletetaan ilman muuta viettävän lopun elämäänsä yhdessä. Hyvänen aika, jokainen ihminenhän muuttuu koko ajan eivätkä kaikki voi kasvaa yhteen. Monilla ei ole oikeastaan mitään yhteistä, ei sitä parjattua seksiä saatikka muita tunteita. Yhdessä pysytään kuitenkin ympäristön ym. painostuksesta.
Monet tuntemani avioliitossa elävät ovat mustasukkaisia puolisonsa jalkovälistä. Se sitten tuntuu edustavan suurimmalle osalle rakkauden suurinta ja ylevintä kohdetta. Nyt kun olen 99 %:lla todennäköisyydellä menettänyt sen ainoan ja oikean miehen jota olen koskaan rakastanut niin en häntä ajatellessani mieti hänen mahdollisia sänkyhommiaan vaimonsa (tai jonkun muun) kanssa vaan tunnen tuskaa lähinnä siitä, että joku muu kuulee hänen äänensä, joku muu saa kuunnella mitä asioita hän kertoo, joku muu saa hipaista hänen leukakuoppaansa, joku muu saa katsoa häntä silmiin...
Tällaisia mietteitä ja kiitos Sinulle Little Bird, kirjoituksesi lämmitti enemmän kuin arvaatkaan. Vaikka olen menettänyt suurimman rakkauteni eri tavalla kuin Sinä niin ymmärrän miltä Sinusta täytyy tuntua.
Langennut
Tervehdys!
Olen jo muutamana päivänä etsinyt lohtua, ymmärrystä ja tukea jostakin,
kunnes löysin tämän sivuston. Oloni on sekainen ja tuskainen.
Oli mukavaa löytää keskustelu, jossa puhutaan pettäjän raskaasta taakasta
sillä lähes kaikki keskustelut mitä löysin vain netistä aiheeseen liittyen, koskivat petetyksi tulemista.
On minulla tässä asiassa omakin lehmä ojassa. Muutama viikko sitten petin
miesystävääni 5 seurustelu vuoden jälkeen.😞 Vietin illan toisen miehen kanssa...suutelimme, juttelimme. Olemme myös pitäneet yhteyttä tämän illan jälkeenkin soittelemalla. Luulin ettei niin tulisi koskaan käymään...niin varmasti kaikki ovat joskus ajatelleet. Nyt en tiedä mitä ajatella/tehdä. Taakkani on raskas. ☹️
Olen jo pitkään ajatellut, että olemme yhdessä loppuun asti. Nyt olen muuttunut, kasvanut ja ajattelen elämästä eri tavalla kuin ennen. Minulla ei ole kiire mihinkään.