Jos mies asian aavistaa/ tietää paras olisi puhua koko sotku auki. Tuollainen salaisuus taakkana syö sinut sisältä raunioksi. Niinkuin sanotan valheella....
Miehesi palasi luoksesi, eikö tällöin voi olettaa , että hän on valmis antamaan anteeksi. Anteeksianto on ainoa , asia joka tuosta tuskasta vapauttaa. Unohtaa sitä ei voi kylläkin muisto siitä vähitellen haalenee.
Parisuhde perustuu luottamukselle, tuollainen valhe taustalla ei hyvää lupaa. Toisaalta, jos miehesi jo tietää/aavistaa asian laidan puhuminen on paras lääke ei se että kumpikin tietää mutta vaikenee. Suhteen edetessä asia väistämättä tulee etee.
Toivottavasti saatte asianne selvitettyä.
ps. Vaikka väärin teitkin osoittaa, että sinulla on moraalia ja selkärankaa kun kadut ja tunnet syyllisyyttä.

Erittäin hyvä että keskustelua aloitetaan myös pettäjän näkökulmasta. Sitä roolia on vaikeampi kuvitella kannettavakseen, ja todella harvoin pettäjä saa minkäänlaista ymmärrystä osakseen.

Itse olen pettäjä, 10-vuotisen avioliiton aikana on ehtinyt tapahtua monenmoista. Parhaat ystäväni tietävät asiasta, mutta hyväksyntää en tietenkään odota heiltäkään. Kukaan muu ei voi ymmärtää tekojani kuin minä itse.

Se, mikä minua auttaa tässä asiassa, on se, että puolisoni tietää asiasta. Siitä ei keskustella, koska valitettavasti hän ei osaa eikä halua keskustella mistään muistakaan asioista. Siksi hyväksyn sen, ettei tätäkään asiaa meidän suhteessa tulla koskaan keskustelemalla selvittämään. En voi toista ihmistä muuttaa, vaikka itse olen sitä mieltä että vain keskustelu on keino käydä tämä murhe läpi. Itse olisin valmis puhumaan asiasta rehellisesti, mutta se ei ole nyt vallassani.

Tapasin elämäni suurimman rakkauden 4 vuotta sitten. Valitettavasti emme koskaan pääse viettämään yhteistä normaalia elämää, koska molemmilla on jo lapsia ja välimatka oli pitkä. Kaikki käytännön seikat vastustivat yhteisen elämän aloittamista, ja myös rohkeutta puuttui. Kadun tuota rohkeuden puutetta lopun elämäni. Koin tässä salasuhteessa niin suurta yhteenkuuluvuutta, ymmärrystä ja lämpöä, etten osaa sitä ikinä katua. Pahoillani olen, mutten kadu minuutinkaan vertaa tekemisiäni. Tämän ihmisen kohtaaminen todisti minulle, että sellaista oikeaa todellista rakkautta on olemassa. Luulin, että menin naimisiin ja perustin perheen sen oikean kanssa, mutta erehdyin. Löysin vielä jotain suurempaa.

Jos kuvittelet, että elämäni on tällä hetkellä jotenkin vaikeata, niin erehdyt. En olekaan eronnut, en ostanut kotini läheltä rivitalokolmiota jotta lapseni olisivat edelleen lähelläni, en muuttanut kauas rakkaani luo. Elän tavallista arkea tutun ja turvallisen puolison kanssa, kasvatamme lapsia hyviksi ihmisiksi, ja olen onnellinen siitä kun sain viettää lyhyen ajan sen oikeankin kanssa.
Kaikkea ei aina voi saada.

Elämä on seikkailu, ja sellaisena aion sen pitää. Uskon siihen, ettei ihmistä ole luotu vain yhteen parisuhteeseen.

Toivon että keskustelu aiheestamme jatkuu.

Ja näin sinä estät vaimoasi saamasta aitoa oikeaa rakkautta. Ajattelet vai itseäsi , omia nautinnontunteitasi. Tyypillistä miehille tuo uskalluksen puute, luuhataan nurkissa kun ei ole kanttia.
Suhdeasiasi vaikuttavat aivan sekopäisiltä, jossei siellä taustalla ole jotai auvan erityistä syytä moiseen menettelyyn. Mutta itseäsi ainakin osaat sääliä.

Tunnustin viimein miehelle tekoni. Hän suhtautui asiaan hyvin rauhallisesti kuten hänen luonteeseensa kuuluu. Hänen puoleltaan asia tuntuu olevan kunnossa, tai ainakaan hän ei sitä näytä vaikka se painaisikin. Ehkä hän tiesikin. Ajattelin että oloni helpottuisi kun saisin kakistettua tekoni ulos, mutta niin ei käynytkään. Paha olo ja syyllisyys tuntuu melkein vahvempana. Toisaalta uskon ja toivon että parisuhteemme voi tulla tämän kautta entistä vahvemmaksi. Aika näyttää.

Toisin kuin Little Bird, minä tahdon uskoa että ihmisen on mahdollista elää (Lue: olla onnellinen) yhdessäkin parisuhteessa. Toisaalta olen tietysti vielä melko nuori (22v) ja yhteisiä vuosia on takana verrattain vähän. Itse en todellakaan uskonut ennen siihen, mutta mieheni on saanut muutettua minut. Olen käynyt hirvittäviä henkisiä taisteluita itseni kanssa ja elämäntapani ovat kokeneet suuren käännöksen. Jonkinlaista murroskautta elän kai vieläkin, itseäni etsien.

Ihmiset ovat kuitenkin erilaisia, mikä sopii toiselle, ei välttämättä sovi toiselle. En tietenkään näe järkeä kituuttaa pieleen mennessä suhteessa vuodesta toiseen ihan vain sen takia että pappi on sanonut edessänne aamenen. Tahdon vain sanoa että vaikka olen tehnyt virheitä, niin silti tahdon uskoa että joidenkin ja toivottavasti myös minun on mahdollista elää yhdessä saman miehen kanssa läpi elämän onnellisena. Hyväkin parisuhde vaatii aina työtä menestyäkseen ja olen päättänyt ottaa riskin ja luottaa sen kestävyyteen, vaika mallit ympärilläni ovat olleet aika huonoja.

Jatketaan keskustelua, koska kuten Little Bird, myös minä uskon keskustelun parantavaan voimaan. Toivon voimia ja kaikille petetyille ja myös pettäneille.🙂🌻

Pettäjän taakka on raskaampi kuin moni tajuaa, mutta hyvä niin!
Jäin vanhoista tekosistani"kiinni" viikko sitten.Olen elänyt avovaimoni kanssa käytännössä yhdessä n.5 vuotta. Näen kuinka hän suree, ja kuinka häntä sattuu. Olen itse aivan voimaton, kun ei pysty auttamaan, ja tietää aiheuttaneensa tuon hirveän tunteen.

Rakastan avovaimoani yli kaiken, ja luultavasti myös hän minua! Se tästä tekeekin niin vaikeaa.
Olen kokenut yhden epäonnistuneen avioliiton, ja sen päätyttyä olin varma, että kaikki liitot päättyvät samoin. Olin katkera ja joinkin liikaa. Elin sinkkuna yli 2 vuotta....jäi tavallaan sellainen poikamiesvaihde päälle.
Olin epävarma uuden suhteen aloituksesta...ja vielä epävarmempi mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Vasta viimeisen vuoden olen voinut panostaa suhteeseemme täysillä, ja olemme olleet tosi onnellisia. En enää epäröi ja tiedän tavanneeni elämäni naisen, kenen kanssa olisin aina onnellinen. Mutta....

Nyt kaikki vanhat luurangot kaatuivat päälle. Avovaimo on lähtökuopissa....itkee....kaipaa ja ei pysty enää minuun luottamaan. Olen varma itsestäni, tahdon vain hänet, ja minun virhe kiintiöni tähän elämään on tehty. Mutta miten saisin hänet uskomaan sen?????? Mistä hän saisi niinpaljon voimia, että jaksaisi jäädä minun luokseni....???

Olen muuttanut elämäni suunnan ja minulle riittää vain HÄN! Mutta kuinka hän voi enää luotta minuun? Rakastan häntä....hän on mua...minun ihoni alla!

Neuvokaa mua, mitä voin tehdä???😯🗯️

Nyt ehdin heittää kehiin vain lyhyen kommentin, mutta palaan keskusteluun lähipäivinä.
Jänö, aika rohkeasti päättelet että minulla on vaimo. Ei suinkaan, olen naimisissa miehen kanssa, ja tästä varmaan osaatkin päätellä että olen nainen.
En pidä 3 lapsen äitinä olemista ja työssä käymistä lainkaan nurkissa luuhaamisena.
Tässä hyvä esimerkki miten väärin viestejä osataan tulkita jos niin halutaan.😝
Mutta mikä parasta, keskustelu jatkuu ja juuri sitä minä elämääni kaipaankin, kiitos siitä teille.🙂👍

jänö kirjoitti 26.04.2006 klo 12:03:

Ja näin sinä estät vaimoasi saamasta aitoa oikeaa rakkautta. Ajattelet vai itseäsi , omia nautinnontunteitasi. Tyypillistä miehille tuo uskalluksen puute, luuhataan nurkissa kun ei ole kanttia.
Suhdeasiasi vaikuttavat aivan sekopäisiltä, jossei siellä taustalla ole jotai auvan erityistä syytä moiseen menettelyyn. Mutta itseäsi ainakin osaat sääliä.

mistä päättelit Little Birdin olevan mies? En näe mitään eroa tässä asiassa naisten ja miesten toimintatavoissa. Miehet ja naiset ovat aivan yhtä heikkoja.

Minusta tuntuu, että usein ns. pettäjällä eli tällä aktiivisella osapuolella voi olla kovinkin hankalaa. (Aivan kuin petetyksi tulleellakin. ) Toista saatta vaivata kamalat omantunnontuskat ja toisen sydän voi olla murtumaisillaan. Se mitä koetaan pettämiseksi tai petetyksi joutumiseksi on yksilöllistä. Jollekkin parille on ns. syrjähyppy kamala petos, toisille se saattaa kuulua melkein kuin normaalin menoon.
Jos sitten jompikumpi puoliso rakastuukin toiseen oikein vakavasti, niin silloin on tosi vaikeaa kaikille. Mutta siltikään kukaan ei voi mitään tunteilleen. Se on rakastamisen riski, että voi menettää toisen rakkauden. Ja se tekee kipeää. Sellaista saatta sattua kenelle vain, eikä välttämättä pettävä osapuoli halua tahallaan loukata tai ole välttämättä itsekäs, vain omaahyväähakeva ihminen. Syitä voi olla paljon.
Tärkeää mulle ainakin on, että pystytään silti puhumaan aidosti toistensa kanssa kunnioittaen toinen toisiaan, vaikka joskus huudettaisiin toisilleen tuskan huutoa.

Liile Bird se on aivan samantekevää oletko mies vai nainen, puoliso kuitenkin olet.
Siitähän tässä on kysymys ja sanon, että jos taustalla ei ole mitään erityistä , teidän suhteenne on todella omituinen. Kysyppä siltä ukkokullalta onko hän onnellinen rakkaudettomassa avioliitossaan?

Pettäjät kertokaa minulle petetylle kun kadutte ym, nautitteko yhä niistä pettämisenaikaisista hetkistä. Niin kuin eräs katuva ja kärsivä sanoi ,ettei kuitenkaan antaisi niistä pettämisen tuottmista nautinnoista mitään pois?

Ainakin omasta kokemuksestani voin sanoa sen verran, että olen petetty osapuoli ja mieheni on sanonut viime "teostaan" näin: "tehty mikä tehty, ei sitä tekemättömäksikään saa", "kipinät lenteli, oli niin intohimoista", "seksi oli hyvää", "ei ehditty sänkyyn asti kun vaatteita lenteli jo välille", Ja voin kertoa että ei tuntunut kivalta kuulla tuollaista rakastamansa ihmisen suusta. Kun kysyin kadutko asiaa? hän sanoo katuvansa, mutta muistelee kuitenkin hymyillen,ja sanoo että oli siinä hyvääkin (juuri se intohimon tunne) onhan se todella masentavaa kuunneltavaa minulle, mutta pakko vaan yrittää unohtaa ja jaksaa eteenpäin. Onko muilla vastaavia kokemuksia? ja olisi kiva tietää muistelevatko muut suhteessa toista pettäneet tilannetta myöhemmin ns. hyvällä?

Minusta kuulostaa kyllä turhan julmalta, että pettäjä hehkuttaa petetylle, kuinka mahtavaa seksi toisen kanssa oli. Miksi kääntää veistä turhaan haavassa? Varsinkin jos pyytää anteeksi samalla ja toivoo toisen anteeksiantoa. Eikö ne mahtavat seksikokemukset voisi pitää ihan omassa mielessään? Vai mihin sen kertomisella oikein pyrkii?

Vahvoja ihmisiä olette te, jotka olette tuollaiset jäljeen jaksaneet jatkaa eteenpäin!🙂👍

Itselläni se toinen suhde oli hyvin paljon muutakin kuin seksiä, eli kaikkea sitä yhdessäolemista ja jakamista mitä normaaliin suhteeseen kuuluu. Enpä usko että teillä muillakaan avioliitto tai parisuhde perustuu pelkkään seksiin. Ja jos niin on, uskon että sitä kaikkea muutakin voi kaivata ja lähteä etsimään muualta.
Itse en etsinyt, vaan sattumalta tapasin ihmisen, jonka kanssa oli helppo keskustella ja olla. Sitä minun avioliitostani on puuttunut jo pitkän aikaa. Nyt asiat on jo paremmin, mutta kuten tiedätte, pitemmän kaavan mukaan tätä asiaa on opittu.

Petettyjen kommenteista oikein uhkuu itsesääli ja kärsimys. Toivottavasti saatte puolisonne kanssa keskustelemalla oloanne helpotettua, ja tarjollahan on myös monenmoista ammattiapua. Käyttäkää jos on tarvista.

Jotkut ihmiset uskovat, että elämä on yksinkertaista ja onnellista. Minun mielestäni elämä on paljon rikkaampaa, kun siihen kuuluu kaikki elämään kuuluvat tunteet, kuten ilo ja onni, riemu, suru, epätoivo, sääli, jne. Niitä vain pitää osata käsitellä, niin surukin muuttuu jälleen onnellisuudeksi.
Toivottavasti kevätaurinko antaa teille muillekin voimia!🙂🌻

Omalta osaltani voin kertoa, että meidän suhde on kestänyt monta vuotta, yleisesti ottaen olemme onnellisia yhdessä, harrastamme ja teemme erilaisia asioita yhdessä, pystymme keskustelemaan yhdessä, mutta on yksi aihe josta ei saa varmuutta ja se on uskollisuus! Eli kaikki on periaatteessa ihan hyvin, mutta tottakai intohimo ei ole enää niin hekumoivaa mitä alkuaikoinamme, silti sänkykamarielämääkin meillä on..Ainoa vaan, pelkään tuleeko seuraavakin pettämiskerta, ja seuraava..Yritän kuitenkin nyt uskoa siihen että tämä oli viimeinen hairahdus ja jatkaa eteenpäin. Ei se ole helppoa, jokapäivä mielen valtaa ajatus siitä mitä jos se taas toistuu tai mielessä kiertää lauseita siitä millaista seksi oli toisen kanssa ollut, se ahdistaa. Uskon että aika tulee selvittämään pystynkö vielä luottamaan ja miten suhteemme käy. Muuten miehessäni ei ole mitään moittimista, mutta tämä uskollisuus-kysymys.. ☹️ (haluaisin vielä huomauttaa etten ole silti kamalan etova, vaan itsestäni huoltapitävä, perusnätti aikuinen nainen, joten miksi en riitä hänelle), Miksi mieheni kaipaa ulkopuolista intohimoa ja tilaisuuden tullessa hänestä on aina tullut varas.. ☹️ kertokaa minulle mitä se tarkoittaa, jos tilaisuus tekee varkaan aina? voiko siitä muuttua?

Paljon Voimia ja Jaksamista kaikille kohtalotovereille!

Mutta eikö pettäjä elä onnessaan hekumalliset hetket ja kielletynhedelmän nautinnot. Miksi hän muuten olisi pettämässä juossut. Tämä on ristiriitaista sen tuskan kanssa ,josta kerrotte vai oletteko kuollettaneet ne nautinnontunteet? Eivätkö ne elä teidän muistoissanne? Aika ristiriitaista.