Rökäle kirjoitti 17.12.2016 0:25
Tuleeko pettäjä koskaan havahtumaan toimintaansa. Siihen mitä meni tekemään, tuleeko hän koskaan aidosti katumaan?

Ainahan pettäminen satuttaa petetyksi tullutta. Varsinkin silloin kun on itse yrittänyt olla toiselle aina mahdollisimman hyvä ja tahtonut vain hyvää, mutta se ei ole jostain syystä kuitenkaan riittänyt. Mutta löytääkö pettäjä sen jossain vaiheessa edestään?

Tilanteita on varmasti paljon erilaisia, eikä siksi mitään yhtä vastausta voi antaa. Uskon että osa pettäjistä ns. löytää sen edestään menettämällä useamman ihmisen luottamuksen. Eli esimerkiksi uusi rakaskaan ei välttämättä voi luottaa pettäjään juuri sillä perusteella, että tämä on aiemmin ollut petollinen. Joskus pettäjälle syntyy jopa pettäjän maine, mikä voi kiiriä suurenkin joukon korviin. Monissa tavallisissa pettämistapauksissa pettäjälle ei kuitenkaan tule tällaisia seurauksia. Jollain saattaa omatunto kolkutella pitkäänkin.

Rökäle kirjoitti 17.12.2016 0:25
Vaikka ero tässä tulikin (pettäneen itsensä tahdosta, itse olisin ollut valmis vielä yrittämään), kyllä se helpottaisi kummasti oloa jos pettäjä ilmaisisi aidosti olevansa pahoillaan.

Sekin tuntuu todella raskaalta kun olen sanonut olevani valmis antamaan anteeksi, enkä minkäänlaista vastakaikua siihen saanut. Ero oli hänestä ainoa ratkaisu.

Tiedä sitten kumpi on itsekästä; haluta antaa anteeksi ja yrittää vielä vai kieltää sivusuhde ja haluta erota tunteiden kuolemisen ja vuosien ahdistuksen perusteella?

En tunne tapausta, mutta minulle tuli yksi vaihtoehto mieleen. Nimittäin - ehkä kyseinen henkilö ei osannut erota muulla tavalla. Pettämällä henkilö ottaa omalla tavallaan paskiaisen roolin. Sinulla on syy vihata häntä loppuelämän ajan. Viha voi auttaa sinua pääsemään tunnetasolla irti puolisosta. Hän otti ns. syyt erosta niskoilleen ja samalla tavallaan pelastaa sinut sellaisilta tunteilta. Hän saattoi tehdä mielestään parhaan mahdollisen eron tai sitten ainoanlaisen mihin hän pystyi. Voi olla, että todellinen selitys olisi jokin toinen.

Kiitos vastauksestasi 🙂

Myös riittämättömyyden tunne tulee väistämättä esille; enkö ollutkaan pettäneelle loppujen lopuksi sellainen kuin olisi pitänyt, miksi en riittänytkään vaikka aiemmin oli täysin toisin?

Mutta toisaalta sitä sitten tulee kyllä ajatelleeksi, että jos en tällaisena kuin olen, riittänyt, niin eihän siitä tietenkään itseään varmaan voi syyttää. Ei toista voi pyytää muuttumaan eri ihmiseksi (siis jos kyseessä aivan normaali kunnon ihminen). Parhaani kuitenkin yritin, niin puolisona kuin vanhempana.

Mutta ehkä joku joskus osaa minua arvostaa juuri tällaisena kuin olen. Ehkä pettänytkin sitä tulee vielä ajattelemaan, ehkä ei. Mutta tuotakin mietin, jos joskus johonkin havahtuu ja tulee takaisin pyytämään, on luottamusta varmaankin vaikea palauttaa?

Eipä kai se harvinaista ole,että pettäjä katuu,kun petos paljastuu. On halunnut pitää molemmat suhteensa. Nyt sitten pitäisi valita jompikumpi ja monelle se on vaikeaa. Vaaka-kupissa vaimo,lapset ja perhe-elämä painaa aika paljon,kun valinta täytyy tehdä. Joskus valintaa ei edes täydy tehdä,kun petetty puoliso antaa lähtöpassit. Ei se pettäjänkään osa niin helppo ole,vaikka on itse valinnut sen. Ero etenkin lapsista on kipeä paikka ja se syyllisyys heidän edessä,kun on toiminnallaan hajottanut perheen.

Merkkejä tosin oli ilmassa ollut jo hyvän aikaa, mutta vasta pois muuttamiseni jälkeen myönsi minulle kolmannen osapuolen. Ja jos katuu miksi silti jatkaa tämän tapailua?

Meillä pettäjän katumus tuli niin voimallisesti, että menikin saman tien suoraan masennuslääkityksille ja on nyt miettinyt viimeiset puolitoista vuotta syitä pettämiselleen ja, vähemmän yllättäen, pettäminen ei varsinaisesti ollutkaan vaimoni syytä, vaan olen omalla käytökselläni ajanut hänet keskustelemaan ja kohtaamaan toisen miehen jonka kanssa sitten seksi oli vain luonnollista jatkumoa kaikelle muulle olemiselle.

Eli otti ensi alkuun vastuuta omasta toiminnasta, mutta pystyi kuitenkin omaa psyykettään suojelemaan syyllisyydentunnolta ja kääntämään asian minun syykseni. Well played, well played.

Tällä hetkellä olen sitä, tätä ja tuota enkä osaa olla enää ollenkaan sellainen ihminen jota voisi haluta ja rakastaa. Kunhan olen vain sukupuoleton taloudenhoitaja jolla on enemmän velvollisuuksia kuin thaimaalaisella kotiapulaisella ikinä olisi. Vitsi että on kivaa.

Eli pettäjällä voi olla katumus, mutta riippuen ihmisestä hän joko aidosti hyväksyy tekonsa ja ottaa vastuun tai sitten hän suojelee itseään ja pyörittää sen oman päänsä sisällä siten, että syy onkin muualla.

Eli pettäjällä voi olla katumus, mutta riippuen ihmisestä hän joko aidosti hyväksyy tekonsa ja ottaa vastuun tai sitten hän suojelee itseään ja pyörittää sen oman päänsä sisällä siten, että syy onkin muualla.

Kovasti minusta alkoi löytyä huonoja puolia ja asioita mitkä olivat yhtäkkiä jo vuosia vaivanneet ja häirinneet.
Kuitenkin melkein kymmenen vuoden parisuhde takana ja viime vuonna naimisiin...

Ja lopulta oikeaan osuneista epäilyksistäni sain vain syytöksiä, että itse vain kaivamalla kaivelen tuollaisia merkkejä ja että olen vainoharhainen.

Hieno ominaisuus on myös se, että aivan kuin minä en saisi olla pettäneen toiminnasta lainkaan vihainen tai katkera. Kyllä minulla on mielestäni oikeus koska on syytäkin. Helppohan se hänen on sanoa, että ahdistaisi kovasti, mutta pääsisi pian asiasta yli ja jatkaisi elämäänsä jos olisi samassa tilanteessa.

Keato, mielenkiintoista kuulla. Etenkin sen vuoksi, että meillä tilanne oli täysin sama. Ensimmäiset viikot pettämisen tultua julki nainen oli sitä mieltä, että hän on epäonnistunut täysin ja huono ihminen. Tämän jälkeen alkoikin syiden etsiminen minusta. Pariterapiassakin terapia lähinnä keskittyi siihen miten minun olisi tullut olla erilainen, että hän ei olisi "joutunut" toisen kanssa lakanoihin.

Pitäisi välttää stereotypioita ja yleistyksiä loppuun saakka, mutta oma empiirinen havaintoni on:

Jos mies pettää, niin vika on miehessä ja hänen valinnoissaan.
Jos nainen pettää, niin vika on miehessä ja siinä millainen hän on, tai ennemminkin millainen hän ei ole.

Vikahan ei ole koskaan naisessa, vaan mies omalla toiminnallaan ajaa naisen pettämiseen ja nainen on vain kuin lastu lainehilla jolla ei ole vastuuta omasta tekemisestään.

Jos loppukevennykseksi näin joulun alla voi vielä suositella Naisen kanssa -sarjakuvaa, niin täyttää asiaa jokainen strippi. Naisilta yleensä tulee hieman ylimielisiä tuhahduksia että "eihän tämä näin ole", mutta totuus on satua karumpaa ja se koira älähtää johon kalikka kalahtaa.