Mä olen meidän suhteessa se pettäjä. Olen yrittänyt lueskella tämän palstan kirjoituksia, mutta pettäjien tarinoita ei näe. Itseäkin jännittää tänne kirjoittaa, koska pelkään saavani haukut niskaan. Jäin kiinni puoli vuotta sitten ja suhteemme on nyt jatkunut mitenkuten. Mieheni tuska on suunnaton. Syystäkin, juttuja on minulla ollut useita.
Yritän analysoida ja löytää syitä tekemisilleni. Olen alkanut käydä terapiassa ja käymme siellä välillä myös yhdessä. Elämäni on tavallaan muuttunut aivan toisenlaiseksi, arvoni ja ajatukseni elämästä ovat aivan toisenlaiset kuin silloin kun tein näitä järjettömiä tekoja.
Kaipasin sitä, että voisin vaihtaa ajatuksia toisen samassa tilanteessa olevan kanssa. Mieheni sanoi juuri hetki sitten, että ero on mitä todennäköisimmin edessä, koska hän ei pääse ikävistä asioista eroon. Aina kun näkee minut, muistaa tekoni.
Kadun niin paljon. Toisaalta en olisi voinut välttyä noita teoilta silloisessa mielentilassani. Olen koko elämäni ollut jotenkin hukassa ja minulla on ollut paljon miehiä, mikä sekin kertoo jostain. Epäilen hyväksikäyttöä lapsuudessani, mutta en muista lapsuudesta juuri mitään. Se ei tietenkään oikeuta näihin tekoihin, mutta on monta asiaa, jotka ovat muovanneet minusta tällaisen, joka pystyi nuo teot tekemään.
Jos suhteemme katkeaa, en ikinä anna itselleni anteeksi. Ikinä.
Voi Nennykkä minkä teit!
Aiemmin ilmoittamani mukaan päätin jo olla osallistumatta tähän keskusteluun, mutta sinun kirjoituksesi sai minut kuitenkin pyörtämään päätökseni.
Otan kirjoituksestasi kopion, jota luen aina kun tulee epävarma olo. Ethän pahastu siitä?
Päätös oli jo tehty, mutta välillä askel horjui. Kirjoituksellasi sinä valoit minuun uutta uskoa!
En suostu enää olemaan avustajana näytelmässä nimeltä - Minun elämäni!
Sydämenlämpöinen kiitos sinulle!
Aurinko paistaa (ihan oikeasti) - oikein hyvää alkavaa kevättä kaikille.
🙂🌻
Aries ja Nennykkä,
Ymmärrän kovan halunne käännyttää minua. Nyt onkin vaan kysymys siitä, että tuo konsti ei ainakaan toimi.
Täällä pitäisi saada vertaistukea eikä arvostelua. En minäkään arvostele sitä ja kyseenalaista sitä, mitä te olette tehneet, jotta teidän liittonne on karilla tai ei ole.
Mistä te edes tiedätte toisten elämistä ja niiden kulusta? Arvasin kyllä, että täälläkin alkaa tällainen omituinen hivutus.
Mitä te saatte siitä, että teette omia päätelmiä siitä, miten minä valitsen tai jätän valitsematta? Minä puhun täällä omista asioistani, enkä ole arvostelemassa muiden valintoja tai valitsematta jättämisiä.
Omia näkökulmiaan voi esittää niin kovin monella tavalla. Rakentavalla ja ei-rakentavalla. Ei ihme, että kaikki muut katosivat ja jättivät tämän ketjun.
E.R.
Täällä myös yksi pettäjä. Haluaisin Netta vaihtaa sinun kanssa ajatuksia vaikka s-postitse jos vaikka voisimme auttaa jotenkin toisiamme. Minulla voisi olla vähän samanlainen hullu tarina kuin sinullakin.
Yritämme mieheni kanssa jatkaa parisuhteessa koska emme kumpikaan kuitenkaan halua erota. Terapiaa tarvitaan paljon. Kukaan ei voi ymmärtää tätä syyllisyyden taakkaa jota kannan mutta toivon että se tästä kevenee ja saamme kenties jollain tavalla rikkaamman avioliiton mieheni kanssa. Vaikkakin se tuntuu pahalta että mikään ei tule olemaan enään niin kuin ennen. Elämän on kuitenkin jatkuttava ja ei auta kuin kestää kaikki mitä on nyt kestettävänä. Pakko ajatella että se mikä ei tapa, se vahvistaa.
Itse kerroin pettämisestä oma-aloitteisesti. Ammattiauttajat ovat arvostaneet sitä, mieheni myös. Parempi kertoa itse ennen kuin kärähtää. Paremmat mahdollisuudet selviytyä jos molemmat sitä haluavat. Tulin siihen pisteeseen että kerron miehelleni ja yritämme olla rehellisesti onnellisia kuin että en kerro ja salaan rakkaimmaltani pettämisen lopun elämääni. En olisi voinut olla oikeasti aito ja onnellinen sen salaisuuden kanssa. Edessä on siis erilainen avioliitto tai ero. Eroa emme pidä vaihtoehtona onneksi kumpikaan. Mielestäni aviopuolisolta ei voi salata noin isoja asioita jos aikoo olla aito. Itse salasin aika kauankin koska häpeähän on äärettömän suuri kun on tuollaista mennyt tekemään! 😭 Elämä on tällä hetkellä vuoristorataa, tunteet heittelee. Kuitenkin tiedän että tänään rakastan miestäni enemmän kuin koskaan. Kaikkeni yritän ennen kuin toivoni menetän.
Toivon voimia kaikille tällaisen asian kanssa taisteleville!
Hei yksuneton,
toivoinkin että löytyisi joku, jonka kanssa voisi jakaa ajatuksia ilman ulkopuolisten arvostelua. Laitatko sähköpostia osoitteeseen etta.100@hotmail.com. Voidaan jutella lisää.
Kiitos kaikille rohkeista kirjoituksista. Toivon todella, että jollekin on ollut ehkä hyötyä näistä kirjoituksista. Tosin aika rankkaa palautetta todella saa, minkä toisaalta myös ymmärrän.
Nämä ovat erittäin kipeitä asioita -mutta myös pettäjälle. Ei kukaan (tietääkseni) halua tietoisesti ainakaan satuttaa rakasta kumppaniaan. Tuo tarve/halu pettää lähtee yleensä omista tunteista, omista ajatuksista, omasta elämästä ja tilanteesta. Totta kai joskus kumppanin käytös vaikuttaa tähän, mutta silloin pitäisikin miettiä, mitä palautetta kumppanille voisi antaa, jotta hän muuttaisi käytöstään. Ellei halua erota. Ja jos haluaa erota, pettäminen ei todellakaan ole se keino.
Hetken hairahdus, joka ei itselle merkitse, mutta jota suree ja katuu.
"En minä tarkoittanut sitä, että pitäisi mennä yksityiskohtiin, mutta on hyvä kertoa kenen kanssa on pettänyt ja miten kauan sitä on kestänyt. Siitä sitten päätelköön petetty miten hän haluaa jatkaa". Vastaus: eikös petetty halua tietää tarkemmin ja aina tarkemmin mitä tapahtui. Teon tehnyt kokee että virhe on tehty, mutta jatketaan eteenpäin ja pyytää anteeksi, mutta petetty ei unohda koskaan, asiaa voidaan vatvoa vuodesta toiseen, ja perheessä sen kuulemiselta ei välty lapsetkaan. Kaikki menee petetyn ehdoilla. Tiedän ystävästäni, 20 vuotta sitten tapahtunut tarina, jo ennen aviolittoa, ja sitä mies jaksaa kelata vuosikymmeniä - kaiken lisäksi selvinpäin.
Lainaus: Mietipä myös sitä, että pettäessäsi puolisoasi petät myös omat lapsesi.
Hehän luottavat vanhempiinsa!" Vastaus : höpö höpö, on liian dramattista ajattelua, ja syyllistävää.
Lainaus: No, nämä ovat vain yhden ihmisen mielipiteitä - voihan se hyvinkin olla, että olen sittenkin väärässä. Vastaus: siinä olet oikeassa, ovat vain yhden mielipiteitä. On lempeää ajatella toisten tunteita, ja raakaa kertoa kaikkea sellaista millä ei ole merkitystä itselle, hetken virhettä, mutta joka pilaisi lähimmäisten elämän vuosiksi.
nennykkä kirjoitti 30.1.2009 12:17
Valinta. Minun valintani.
Siinäpä se. Sinun valintasi. Asiassa joka koskee parisuhteen molempia osapuolia, vain toinen saa oikeuden valita. Eikö puoliso ole yhtä oikeutettu valitsemaan?
Valinnoistahan elämässä ylipäätään on kyse, teemme päivittäin valintoja, useimmiten pieniä, toisinaan suurempiakin. Pettäminen alunperinkin on ollut valinta. Tottakai on valinta myös jättää kertomatta.Tämä Nennykän ajatus puolison oikeudesta omaan valintaansa pisti minut miettimään omaa kantaani. Olen joskus aikaisemmin ajatellut, että en halua tietää ja sotkea ihmissuhdettani turhalla painolastilla, mikäli toinen on hairahtunut yhdenyön-juttuun. Toisaalta puolisoni ei luonteensa vuoksi pelkkään sellaiseen pysty ja viime keväänä alkoi tapailla yhteistä ystävätärtämme romanttisävytteisissä merkeissä lounaalla ja kävelyillä. Sain siitä tietää asteittain puristamalla tiedon miehestä. Olivat pohtineet yhteistä tulevaisuutta, joten varsin pitkällä oltiin.
Olisinko mieluummin ollut tietämättä tuosta episodista, mikäli se olisi päättynyt tähän nykyiseen valintaan (mies halusi jatkaa liittoamme)? Parisuhteemme kannalta oli tosi tärkeää, että asia selvitettiin, tuo ihminen merkitsi (merkitsee?) miehelleni kuitenkin paljon. Mikäli hän olisi tuon kaiken pitänyt sisällään, jatkaisi hän salailua tunteistaan (vaikka suhde olisikin lopunut) ja itse en olisi voinut tehdä valintaa, haluanko minä jatkaa hänen kanssaan. Jos hän eläisi nyt menetetyn rakkauden tuskassa ja minä en tietäisi siitä mitään, piilottaisi hän ison osan itseään.
Tietenkin tuo tuska on jollain tavalla koko ajan olemassa - täällä puhuttiin aiemmin kunniantunnosta ja sitä luulin miehellänikin olevan, mutta houkutus/mielihyvä oli liian suuri. Tuon asian prosessointi kestää ja tietynlaisen pettymyksen (oman ihannekuvan romahtaminen) hyväksyminen - toisen oikeus olla sellainen, kun on - ei sellainen, kun luulin. Tuo pettäminen on isku jonnekin niin syvälle, että se kumpuaa aina välillä esiin, vaikka ei tahtoisi. Pettäjät eivät sitä kohteeseensa tarkoita, ovat vain pilvilinnoissaan kenties hieman syyllisyydentuntoisina, mutta ovat kuitenkin - petetyn tuska on harmillinen sivutuote onnen huumassa.
"Elämän tavanomaiset karikot, kuten sairaudet tai vastoinkäymiset töissä eivät tunkeudu niin syvälle alitajuntaan kuin avioero. Se ammentaa ahdistuksen alkulähteestä saaden sen liikkeeseen ja uppoaa yhdellä iskulla elämän syvimpään olemukseen." - Botho Strauss
E. R. oli kyllä mielestäni oikeassa siinä, että tilanteet vaihtelevat ja mikä sopii yhdelle ei välttämättä sovi toiselle (puolison itsetunto esim. voi olla niin heikko, että tieto pettämisestä romahduttaa sen kokonaan). Asiaa kannattanee harkita todella ja oman puolison tuntien pohtia hänen reagointiaan.🙂🌻
Hei,
Nostan tämän ketjun hetkeksi, jolla voin uutisoida ja ilahduttaa kaikkia niitä jotka yrittivät valaista minulle sitä, että puolison on saatava tietää pettämisestä:
Minä kerroin. Ja mitä hän vastasi: kysyi, jatkuuko se vielä? Vastasin rehellisesti, että ei jatku, mutta tunnen asiasta syyllisyyttä ja aloitan terapian. Hän sanoi, että asia on ok ja voimme jatkaa kuten ennenkin.
En tiedä, oletteko pettyneitä. Ei suurta draamaa.. Ei tullut turpaan... Olisi kai pitänyt.
Ei olla mitenkään erityisen onnellisia. Liekö koskaan rakastettu toisiamme. Yhdessä kuitenkin edelleen. On nähty ja koettu kaikenlaista yhdessä, joten kai tämäkin vielä loppuun asti. 😑❓
Hmm... Onse tosielämä kyll karua. Emme useinkaan pysty tekemään niinkuin pitäs, tekemään "oikeita valintoja" ja sitten joudumme korjaamaan "huonojen ja väärien valintojen" seurauksia ja kärsii useimmiten enemmän kuin yksi, joka on valinnan tehnyt.
Hei E.R.
Miksi pitäisi olla pettynyt siitä, ettei tullut draamaa?
Miltä itsestäsi tuntuu ja se, miksi päädyit kertomaan lienee tärkeintä....
Klassinen kysymys: mIltä nyt tuntuu, kadutko, että kerroit?
En kadu, vaikka se ei muuttanut mitään että kerroin.
En tiedä, ymmärrättekö. Se mikä johti tähän on yhä olemassa ja olen yksin sen kanssa. Yritän selvittää sitä yksin. Millainen parisuhde tämä on, jossa ihminen kokee olevansa yksin kaikesta yhteisestä huolimatta.
Uskoisin, että tämä kyllä tyydytti joitain henkilöitä, sijaiskärsijöitä tarvitaan. Aivan kuten vertaistukeakin.
ER:
Voiko ajatella niin, että jos kokee itsensä ymmärretyksi, kokee itsensä ja tekonsa tavallaan oikeutetuiksi? Jos on paljon väärässä olevia, tekeekö se niitä oikeassa oleviksi? Mitä tässä mieluummin halutaan: sitäkö että vain tullaan ymmärretyiksi ja puolustellaan itseään vaiko sitä että tullaan ymmärretyiksi ja pyritään siihen, mikä "oikein" on?
Ajattelen, että jos koit olevasi yksin suhteessa kaikista yhteisistä asioista huolimatta, ei tässä pitäisi suhdetta kirota, vaan miettiä, että onko kenties itse rikkinäinen. "Rikkinäinen" ei tarkoita sitä, että olisi "huono", vaan sitä lähinnä, että omassa itsessään on mennyt jossakin vaiheessa omasta tai jonkun toisen syystä jokin pieleen sillä tavalla, että seuraukset siitä estävät elämästä täysipainoista elämää ja olemasta onnellinen. Toisin sanoen sitä "jotakin" olisi hyvä korjata ja sitten jatkaa matkaa.
Olithan sä joskus kokenut sitä rakastumisen huumaa sun kumppaniisi kuin siihen sivukumppaniisikin? Kyllä, nämä ihastumisen ja rakastumisen tunteet antavat jotakin väriä elämään, koska ne eroaa niin paljon siitä tavanomaisuudesta. Mutta ikävä kyllä ne ei tarkoita yhtään sitä, että niiden takana olisi elämää. Sä voit tietysti valita sen, että ihastut itsesi aina pois suhteesta ja sillä tavalla kokea koko ajan uutta. Kuulostaa tämä kyllä hienolta, mutta kolikolla on aina toinen puoli: sillä tavalla tekee itsestään ja läheisistään koko ajan yhä rikkinäisempiä.
En yhtään ihmettele, vaikka sinun miehelläsikin olisi joitakin "rikkinäisyyksiä". Kaikilla ihmisillä on jotakin. Mutta niistähän voi päästä eroon! Kuten omistasikin! Toisin sanoen jos et halua, että kierre jatkuu, rupea toimiin. Jos olet siihen ihan tyytyväinen ja ajattelet, ettei elämässä muutenkaan voi toimia, mitäs sä sitten haet "tukea"? Luulisin, ettei se olisi enää tuki, jos se tukisi sinua väärässä. Sekään ei rakenna ketään eikä mitään, jos pysähtyy itsesäälipisteeseen.
Tiedän olevani rikkinäinen. Masennustestit näyttävät vaikeasti masentunutta. Jos on hyväksikäytetty, se ei todellakaan ihmistä tee ehjäksi. Jos sitä et aiemmin huomannut, kerroin jo käyväni terapiassa.
En minä ole täällä enää mitään hyväksyntää hakemassa. Jossain vaiheessa yritin löytää vertaistukea ihmisiltä, jotka ovat olleet täsmälleen samassa tilanteessa. En sitä löytänyt. Kaikenlaista muuta on kyllä tullut, enkä jaksa edes puolustautua ja selitellä enää.
Ajattelin vain ilahduttaa niitä, jotka niin kovasti toivoivat, että kertoisin. Minähän olen miellyttämisen ammattilainen. Toivon, että jos teen sitä ja tuota, niin minusta pidetään. Mutta ei pidetä. Sitten provosoin heidät hylkäämään minut ja siinä onnistunkin jo paremmin.
Kiitos ja näkemiin. Tästä aiheesta minun ei kannata enää jatkaa muualla kuin terapeutin penkillä.
Jos sitä et aiemmin huomannut, kerroin jo käyväni terapiassa.
Tuosta edellisestä lauseesta, jossa mainitsit sen, että olet menossa terapiaan, annoit ymmärtää syyn olevan syyllisyys. Sen jälkeen totesit teidän liitostanne, että mikä se sellainen liitto on, jossa kokee itsensä yksinäiseksi kaikesta yhteisestä huolimatta. Tästä ymmärsin, että hait terapiaa siksi, että voit itse pahoin ja tavallaan pidät osasyynä siihen liittoanne. Minä taas halusin sanoa, ettei rikkinäisyytesi koko syy ole liitto, vaan liiton tila on tavallaan seuraus rikkinäisyydestäsi/rikkinäisyydestänne.
En minä ole täällä enää mitään hyväksyntää hakemassa. Jossain vaiheessa yritin löytää vertaistukea ihmisiltä, jotka ovat olleet täsmälleen samassa tilanteessa. En sitä löytänyt. Kaikenlaista muuta on kyllä tullut, enkä jaksa edes puolustautua ja selitellä enää.
[lainaus/]Olet siis jo löytänyt ainakin yhden ihmisen, joka on tismalleen samassa tilanteessa. Nimittäin minäkään en ole löytänyt ihmistä, joka olisi tismalleen samassa tilanteessa kuin minä. Enkä ikinä löydäkään. On jotakin yhteistä kaikille, mutta on liikaa erilaisuuksia. On ainakin se tosiasia, että olemme kaikki hyvin erilaisia persoonia ja reagoimme asioihin eri tavalla, ajattelemme niistä eri tavalla, koemme niitä eri tavalla ja olemme taipuvaisia toimimaan samoissa tilanteissa eri tavalla.
Sinun ei tarvitse puolustautua tai selitellä. Kukaan ihminen ei kuitenkaan sinua täysin ymmärrä. Toiset ymmärtää paremmin, toiset huonommin ja jotkut luulee ymmärtävänsä, mutta eivät itseasiassa ymmärrä yhtään. Jos ollaan kerta todettu tilanne, emme voi enää muuta kuin opetella elämään siinä, elämään tosiasioiden kanssa, eikä aina vain taistelemaan niitä vastaan.
Ajattelin vain ilahduttaa niitä, jotka niin kovasti toivoivat, että kertoisin. Minähän olen miellyttämisen ammattilainen. Toivon, että jos teen sitä ja tuota, niin minusta pidetään. Mutta ei pidetä. Sitten provosoin heidät hylkäämään minut ja siinä onnistunkin jo paremmin.
[lainaus/]Älä ny! Silloin ku kertoo oman tilanteensa on oletettavasti valmis kuulemaan toisten mielipiteitä siitä. Se on aina riski. Jos toiset sanoo jotakin sellaista, mikä sinua ei miellytä, se ei tarkoita sitä, ettäkö he olisivat hylänneet sinut. Kaksi ihmistä voi olla tavallaan samassa tilanteessa: he eivät ole samaa mieltä ja luulevat olevansa kumpikin oikeassa, joten he voivat mm keskustella itsensä sopusointuun, hyväksyä toistensa erilaisuuden tai yrittää ymmärtää, miksi toinen ajattelee ja puhuu juuri niin kuin puhuu. Esim. se, joka on tosi kova pettäjää kohtaan, on ehkä joutunut kärsimään paljon elämässään jonkun pettämisen vuoksi tai omaa joitakin tosi vahvoja arvoja ja luulee olevansa vahva.
Kiitos ja näkemiin. Tästä aiheesta minun ei kannata enää jatkaa muualla kuin terapeutin penkillä.
Kaikki ikävät kohtaamiset ja asiat, jotka saavat pyörteitä aikaan, ovat hyväksi terapiasuhteen aikana. Parempi on, että ongelma tulee käsiteltyä terapiasuhteen aikana, kuin se, että kaikki on tyyntä, eikä ole edes mitään konkreettista pohdittavaa terapiassa.
Mutta olen silti tosi pahoillani. Ei ole ollut tarkoitus aiheuttaa sinulle pahaa oloa tai saada sinut tuntemaan itsesi hylätyksi. Eikä todellakaan loukata tai masentaa. Se on taidottomuutta... Mieleen tuli se, että ennenvanhaan mestattiin huonojen uutisten tuojia. Joskus on hyvä erottaa viestin kantajaa viestistä. Viesti saattaa aiheuttaa tosi negatiivisia tunteita, vaikka viestin kantaja ei toivo pahaa.
Hei!
Itse olen se !petetty! ja vaimoni se !pettäjä!.
Vaimollani on ollut myös hyvin vaikea lapsuus ja aloimme varmaankin seurustelemaan liian nuorina.
Vaimoni on !pettänyt! hyvin monesti ja pitkäkestoisesti, mutta yhdessä ollaan ja nyt menee paremmin kuin koskaan.
Minun mielestä et saisi olla itsellesi liian ankara, tuskinpa olet tehnyt juttujasi tahallaan miestäsi vahingoittaaksesi.
Elämä on monesti vaikeaa ja lapsuus vaikuttaa meihin aina, vaikka emme sitä hoksaisi.
Itse olen oppinut anteeksiannon ja ymmärtämisen näinä vaikeina aikoina.
Ja olen oppinut rakastamaan siten, mitä en ole ennen edes tajunnut.
Rakastamme toisiamme hurjasti ja vapautuneesti nykyisin.
Elämä näyttää mitä vielä tapahtuu...
Vaikeissa hetkissä me kasvamme.
Rakasta itseäsi ja anna itsellesi anteeksi.
Voimia teille molemmille!
ja mukavaa kevättä🙂🙂🙂👍
Hei,
Pahoittelen käytöstäni Natskid. Ymmärrän, ettet tarkoittanut mitään pahaa. Juuri siinä vaiheessa omien syyllisyys-lasieni lävitse luin kaikki vastaukset painolastina reppuuni.
Ihmiselle annetaan tunteet ja järki, joita on äärimmäisen vaikea pitää tasapainossa. Törmäsin oman parisuhteeni vaikeassa vaiheessa narsistiin, joka vei jalat altani. Siitä alkoi 3 vuoden suhde, jossa minua rääkättiin mennen tullen. Otan-jätän leikki oli alkanut ja olin menettää henkeni siinä.
Koska tiedän myös sen, mitä on kun satutetaan, en mässäile yksityiskohdilla suhteestani. Tämä on mieheni ja minun sopimus, jota olemme pitkän parisuhteemme aikana noudattaneet. Se sopimus omalla kohdallani on ollut vain kerran käytössä eli nyt. Tiedän sen kuitenkin olleen käytössä jo aiemmin hänen puoleltaan.
Voin sanoa oppineeni viimeisten kolmen vuoden aikana elämästä enemmän kuin sitä ennen 50 vuoden aikana yhteensä. Olin elänyt niin suojattua ja rajattua elämää, etten tiennyt mitä pahuutta maailma kätkee sisäänsä ja että jonain päivän olen osa sitä, vaikka kuinka taistelen vastaan. Ja miten se voidaan kuorruttaa näyteltyyn rakkauteen tarkoituksena hyväksikäyttö.
Aiemmin en osannut vihata, en huolehtia omista tarpeistani. Nyt tiedän, mitä haluan. Tiedän missä onni on. Tiedän, kuka ei satuta minua ja seisoo rinnallani kaikesta huolimatta. Se on oma mieheni, jonka arvo on noussut arvoon arvaamattomaan. Kumppanuus välillämme on edelleen olemassa ja siltä pohjalta rakennetaan uusi elämä. Entistä ei voi pyyhkiä pois. Se on vain hyväksyttävä. Olemme antaneet toisillemme anteeksi. Olemme uudessa alussa.
Terapiani jatkuu. Voin taas hengittää. Hetkittäin tunnen iloa.
Kiitos Auringonpilkku. Olet vahva ihminen.
🙂🌻