Pettäjä-jättäjän tarve kiusata
Onko teistä kukaan törmännyt siihen että pettäjä-jättäjä heittäytyykin uhrin asemaan ja tekee kaikella mahdollisella tavalla kiusaa siinä mitä asioiden loppuun hoitamisessa voi tehdä? Minä haluaisin vain saada loputkin asiat hoidettua ja päästä eroon koko ihmisestä niin toinen hankaloittaa ja pitkittää aivan kaikkea mihin vain kykenee. Esittää minulle kasvotusten ystävällistä ym ja seläntakana touhuaa kaikkea sellaista joita vastaan joudun taas kohta puolustautumaan. Kyseessä siis omaisuuden jakoon liittyvät asiat, kuinkas muutenkaan.
Pettäjä-jättäjä käyttäytyy siten kuin minä petettynä voisin kaikkien oletusten mukaan käyttäytyä. En voi käsittää tätä koko meininkiä ja sitä, kuinka se ihminen voi olla niin mulkku ja julma vielä senkin jälkeen, kun rikkoi minun elämäni täysin pirstaleiksi. Mitä on tapahtunut sille hyvälle ja rakkaalle ihmiselle joka vuosikausia oli paras ystäväni ja rakkaimpani? Kun kerran eroon minusta tahtoi ja minä oman osuuteni kunnialla hoidin ja pois lähdin, niin miksi nyt ei sitten kuitenkaan päästä irti? Miksi ei hoida omaa osuuttaan sovussa ja nopeasti niin minä häviäisin kuin savu ilmaan hänen elämästään pysyvästi. Minkä takia tekee kaikesta niin vaikeaa että kaikki asiat vaan pitkittyy?
Tässä on ihan sellainen tunne että hän kostaa nyt minulle ”elämänsä vääryyksiä ja kärsimyksiä” ja pistää minut maksamaan omasta pahasta olostaan. Eli minä maksan nyt siitä että olimme puolet elämästämme yhdessä onnellisia ! Ei saakeli mene tämä yhtälö minulle jakeluun !
Eikö riitä että rikkoi minut ja vaurioitti henkisesti ? Eikö löytyisi käytöstapoja ja moraalia sen vertaa että kykenisi hoitamaan asiat kunniallisesti loppuun ilman että satuttaa toista yhtään enempää ? Minä olen kuitenkin koittanut hoitaa asiat asiallisesti ja rehdisti loppuun asti. Eikö tämä paskantulo naamalle koskaan lopu? 😭
Moro
se on aina helppo sanoa tämä toiselle, mutta kerran sanon vielä tämän itsellenikin.
Toisen tilanteessa sen näkee, tai sitten heijastaa itsestään siihen, tai tunnistaa sen...
anteeksi lörpöttely.
Ajatukseni on, että se loppuu silloin kun laitat sille itse pisteen.
Kun et enää siedä sitä.
Häirintään on laki, lähestymiskieltoon on määräykset, käytä niitä, jos todella haluat eroon hänestä.
Jos et halua eroon, mene ja kysy mitä asiaa sen rähjäämisen takana on.
Jos pystyt ja haluat.
Torppaa puhelinnumerot estoilla, kaupassa neuvovat miten se tehdään.
Ota vastuu oman elämäsi ongelmista ja jätä toinen kieriskelemään omaan kakkaansa.
Helpommin sanottu kuin tehty mutta kun päätät, niin yhtäkkiä helpottaa eikä olekaan enää totutusti jonkun toisen riepoteltavissa. Se on oppimamme tapa, että altistaa itsensä sille ja hakeutuu sellaiseen.
Syy ei ole sinun, hän osaa käyttää sitä piirrettä sinussa hyväkseen.
Kääntämällä tilanteen toisin päin ja päättämällä olla vedettävissä lokaan, voitat itsesi itsellsi takaisin.
Voimia ja armollisuutta itseäsi kohtaan.
🙂👍
Onpa kyllä aika ilkeän kuuloista touhua...
Mulla ei sentään noin paha tilanne, mutta tiedän tunteen. Mullakin tuntuu siltä niin kuin ukko väkisillä koittais löytää jotain keinoja miten vielä kääntäis veistä haavassa ja pääsis näkemään kuinka mä murrun uudestaan ja uudestaan. Tein sitä melkein kaks viikkoa, mutta nyt riitti. Jokainen päivä on uusi ja mitä kaikkea jääkään kokematta kun jysähtää tuskailemaan vain yhden miehen tekosia.
Älä ala maksamaan enää mistään. Jos kerran sun kärsimyksen näkeminen saa toisen innostumaan vaan lisää, niin älä näytä sitä - ihan vaikka vaan kiusallaan. Koita jostain löytää joku keino näyttää vahvalta vaikkei vahvalta tuntuiskaan. Kyllä se sen tajuaa jossain vaiheessa että tämä juna meni jo.
Ethän menetä itseäsi toisen vuoksi? Sinä olet edelleen olemassa ja täydellinen juuri sellaisena. Kukaan ei sitä voi viedä pois 🙂
Joo siis ei minua kukaan häiriköi eikä ahdistele eikä huuda tai raivoa tai kyykytä tai riepottele. En ole missään yhteydessä koko ihmiseen, elän nykyään ihan omaa elämääni. Asioita hoitaa lakimies mutta kun asiallista sopimista tai edes sovun yrittämistä ei toiselta voi näköjään odottaa...se kun olisi kaikkien etu, varsinkin hänen. Ahdistaa tässä se kun jatkuvasti joutuu puolustautumaan vääryyksiä kohtaan !! Asiat on hyvin selkeitä mutta kun toisesta on tullut ahne niin hänen mielestään hän ei saa kärsiä tässä erossa yhtään...kaikki pitäisi pysyä hänen elämässään kuten ennen - nainen vain on eri 🤨 . Toinen ei vaan kykene käyttäytymään kuten vastuutaan kantava asiallinen aikuinen käyttäytyisi, niin se vituttaa ja rasittaa.
Juu se ahneus nostaa päätään aika piankin eron jälkeen...
Meillä taitaa tulla aika mielenkiintoinen käynti lastenvalvojan luona kun mies oli ainakin yhdessä vaiheessa sitä mieltä että hän ei ala rahojaan mulle antamaan... No enpä ala ite asiasta stressaamaan, selittäkööt viranomaiset että kenen elämiseen ne elatusmaksut on ja kenen ei.
Kyllä kait ne teidän asiat sentään eteenpäin menee vaikka ukko pistääkin parhaansa mukaan vastaan? Hyvä että sulla on apua ihan asianajajilta saakka, ei tarvi sun yksin taistella. Olis vaan niin mukava kun ei tarvis taistella kenenkään... :/
Oi Pöllöhuuhkis on tullut takaisin! 😍 Vai oletko koko ajan ollutkin taustoilla?
Aloittajalle sanoisin, että eikö ole mielenkiintoista on nähdä kuinka se ihminen jonka olet kuvitellut tuntevasi perin juurin, muuttuukin erossa aivan hirviöksi. Sellaiseksi, jolle ei mikään käy, kelpaa eikä sovi ja kaikki asiat pitää tehdä vaikeimman kautta. Minä jäin erossani aluksi asumaan yhteiseen kotiimme. Ex-mieheni ravasi siellä siellä silti kuin kotonaan. Hän oli se, joka lähti. Minä olin se, joka jätettiin yksin selviämään helmikuun paukkupakkasiin ja lumitöihin 200 neliön omakotitalon kanssa rikottu sydän palasina rinnassa. Hän tiesi mitä teki ja silti palasi säännöllisesti raunioille tarkistamaan kuinka kidun. Kun yritin käskeä pysymään poissa, ilkkui soittamaan poliisit. Väitti voivansa tulla koska halusi ja kenen kanssa halusi, koska omisti puolet talosta. Totta se olikin. Onneksi talo saatiin nopeasti myytyä, mutta se 3 kk oli pisin ja kamalin aika elämässäni.
Uskon, että kiusaaminen on pettäjän tarvetta yrittää vielä vaikuttaa. Kuin pikkukakara, joka potkii vastaan vääjäämättä edessä olevaa tilannetta. On itse aiheuttanut tilanteen, mutta vastuunotto puuttuu. Kiusaamisella ja asioiden hankaloittamisella yrittää mitätöidä oman osuutensa suhteen hajoamisesta. Sen sijaan, että kanavoisi energiansa itsensä tutkiskeluun ja koittaisi löytää syitä käytökselleen, hajoittaa enemmän. Pettäjän on helpompi olla kun vierittää paskan sinun niskaasi.
Omasta erostani on siis jo yli 2 vuotta. Nyt vasta alan olla jaloillani. Luottamusta miehiin tai elämään yleensä ei enää ole. Mutta erosta puhuminen ei enää satu niin paljon. Exää en silti pysty kohdata. Onneksi ei tarvitse.