Minun täytyy saada avautua tästä jollekin, joten täältä tulee:
Viime viikolla tapahtui jotain, joka tuntuu nyt painajaismaiselta. Petin kovassa humalassa tyttöystävääni baarissa tuttavuutta tehneen tuntemattoman naisen kanssa. En osaa sanoa miksi niin kävi mutta jälkeenpäin tajuan kuinka kammottavan vihreen tein. En ole pystynyt kunnolla syömään enkä nukkumaan tapahtuneen jälkeen. Vasta tämän tehtyäni ymmärrän kuinka todella paljon oikeasti rakastan tyttöystävääni. Olen myöskin varma, että en koskaan enää petä häntä. En kestäisi sitä. 😞
En tajua miksi tein sen. Enhän minä ole pettäjä…olen suhteessa huolehtiva ja rakastava kumppani.
Jos tälle pitää löytää joku syy niin sanoisin, että se tapahtui siksi koska minulla ei ole ollut koskaan yhden yön suhteita ja alitajuisesti halusin kokea sen. Minua ei myöskään koskaan ole lähestytty baarissa tai missään muuallakaan. Huomio ja halun kohteeksi tuleminen tuntui hyvältä ja humalainen himo valtasi minut. Sillä kuitenkaan ei ole mitään väliä. Tiedän tehneeni todella väärin ja syyllisyys on musertavaa.
Tyttöystäväni rakastaa minua todella paljon ja satuttaisin häntä sanoinkuvaamattoman pahasti jos kerron mitä olen tehnyt. Tuhoanko kukoistavan parisuhteen ja satutan rakastamaani naista tämän kännisen virheen takia vai kannanko syyllisyyden taakan itse. Olemme aikeissa muuttaa yhteen ja olemme onnellisia. Elämässä tuskin saan enää yhtä hyvää mahdollisuutta onneen. Kuten jo alussa kirjoitin, tiedän nyt varmasti etten koskaan enää petä ja kadun syvästi.
Yritän varmaankin olla kertomatta, oppia virheestäni ja olla hänelle niin hyvä ja rakastava mies kuin vain kykenen. Mitä mieltä te olette?
Vielä, jos joku on joskus kokenut samaa tahdon kysyä: helpottaako tämä tuska koskaan?
Mies 25v.
Helppoahan tämä elämä olisi, kun voisi tietää oikeat polut aina etukäteen...Toivon sinulle hyvää elämää, onnen hetkiäkin jopa. Olen silti surullinen kaikkien petettyjen puolesta, itseni siis myös. Vastaan on varmaan otettava se mitä annetaan, olipa se miten vaikeaa tahansa. Itse valintasi teet, sokkona kuitenkin. Ja toisaalta niin me kaikki. Ei kukaan tiedä, miten elämä jatkuu vuosien päästä, edes hetken päästä. Ja silti minuun kolahti tuo lainaus tekstisi lopussa; niin totta varmaan...ja vaikeaa...
" The essence of true forgiveness is the giving up of all hope of having a better past." - Gerald Jampolsky
Rakasta lujasti, elä hyvin.
eheytynyt kirjoitti 19.7.2011 10:56
Kuinka kauan olette olleet yhdessä ja mitä kaikkea olette puhuneet pettämisestä kun olet niin varma, että tyttöystäväsi antaisi anteeksi tai ei haluaisi tietää?
Olemme olleet yhdessä noin kaksi vuotta. Emme ole puhuneet pettämisestä omana puheenaiheenaan, korkeintaan joskus ohimennen. Pettäminen on ollut puheenaihe, josta kumpikaan tuskin on tuntenut tarvetta puhua. Minäkään, pettäjä, en koskaan edes ajatellut tekeväni kuten tein. Muistan kerran sanoneeni hänelle, että jos joskus hairahdut yhdesti ja se on pelkkää seksiä niin en tahdo tietää siitä mitään. En muista mitä hän vastasi siihen tai vastasiko mitään.
Varmuudella en tiedä antaisiko hän anteeksi mutta luulen niin. Sen pohjalta mitä häntä tunnen en usko, että hän olisi halukas luopumaan yhden merkityksettömän hölmöilyn takia suhteesta, jossa ei ole mitään ongelmia. Emme myöskään ole kumpikaan kovin konservatiivisia elämänasenteeltamme.
SLiisa: Uskon, että tuossa lainauksessa on huimasti totuutta. Helppoa sen noudattaminen ei kuitenkaan ole. Rakastan lujasti ja pyrin elämään tulevaisuudessa niin hyvin kuin suinkin pystyn.