Sain tässä pari viikkoa sitten tietää että vaimoni oli käynyt alkoholinhuuruisen illan päätteeksi käynyt yhtymässä kaveriimme aiemmin keväällä. Itse olin mennyt nukkumaan/sammunut jonka jälkeen vaimoni oli jatkanut juhlimista veljensä ja hänen (ja meidän) kaverien kanssa… Jossain vaiheessa aamuyötä vaimo oli ilmeisesti ruvennut flirttailemaan ja tanssimaan tämän kaverin kanssa kun nämä kaksi muuta oli keskittynyt juttelemaan. Jotenkin homma oli siitä jatkunut niin että olivat lähteneet vessaan ja siellä sitten vaimoni ja kaveri oli ruvenneet yrittämään yhtymistä. Kaveri tunnusti kyllä että ”muutaman minuutin” he olivat touhunneet ja sitten ilmeisesti lopettaneet ja kaveri poistui paikalta kavereiden kanssa jatkamaan vissiin?
Vaimon mukaan se oli ollut semmoista kännistä ähräämistä. Kuitenkin vaimo oli kohta lähettänyt kaverille viestejä että ”olen vessassa”, ”tule tänne takas” ja ”odotan…” Nämä kolme viestiä siis parinkymmenen minuutin aikana ja näitä kaveri ei lukenut vasta kuin muutaman tunnin päästä. Eli jatkoa ei silloin ilmeisesti tullut.
Mutta sitten päivällä kun oltiin jo kaikki hereillä ja nää kaverit olivat lähteneet niin vaimo oli lähettänyt viestiä,”Harmi ettei keritty juttelemaan, pysyyhän tämä meidän välillä. Kaikki hyvin?”
Johon kaveri vastasi vain:
”Joo kaikki ok! Oli kyl aika kuumaa!”
V: ”Joo samaa mieltä, 2 kierros? 😛”
K: ”Ok, pitää vaan olla varovaisempi!”
V: ”Jep todellakin. Ei mulla oo kyllä kaikki kotona… Pitäkää hauskaa! 😊”
V: ”Mun pointti on kyllä et ei me voida kyllä tehdä sitä uudestaan, yritän vastustaa kiusausta.. 😂”
Näihin kahteen viimeiseen viestiin kaveri ei oo enää vastannut.
Kumpikin vaikuttaa hyvin katuvaisilta ja vaimo itkee ja vannoo ettei koskaan olis halunnut särkeä mun sydäntä näin. Rakastaa minua yli kaiken ja on aina rakastanut ja haluaa ehdottomasti jatkaa mun kanssa. On miettinyt nää muutaman kuukauden että miten hän saattoi näin tehdä mua kohtaan. Ettei ole koskaan ollut millään tavalla kiinnostunut tästä kaverista, ei aiemmin eikä jälkeenkään. Eikä ole missään yhteydessä ollut tähän kaveriin. Pari kertaa ollaan nähty kaveri mut nekin hetket ollut kyllä aika hiljaista, vaimo ei tervehdi kaveria ja kaveri on hyvin nöyrä ku juttelee mulle.
Itse olen täysin hajalla, en tiedä mitä uskoa, oliko se todellakin vain semmosta kännistä sohimista ja kertaluonteinen keikka vai mitä.
Rakastan vaimoani erittäin paljon, olen aina rakastanut, olemme vajaa 50 pariskunta ja melkein teini-iästä asti olleet yhdessä.
En haluaisi luovuttaa mutten tiedä miten tästä selviän.
Meillä on aiemmin ollut ongelmia terveyteni kanssa joka on johtanut siihen että kivun takia olen tietysti välillä koetellut myös vaimoni hermoja joka on toisinaan johtanut riitoihin ja lisäksi oma alkoholin käyttöni on joskus ollut lääketokkuroissa enempikin itsetuhoista kuin pelkkää hauskapitoa. Nämä asiat luulen vaikuttaneen tapahtuneeseen.
Pääsääntöisesti meillä kuitenkin on siis hauskaa yhdessä. Käymme molemmat töissä täysin normaalisti.
Meillä on kaksi aikuista lasta ja pieni lastenlapsi.
Monet kaverit pitää meitä ”unelmaparina” niin tavallaan me itsekin ja siksi vaimo ei
Ymmärrä itsekään (mukamas) että miksi näin tapahtui…
Virheitä olen itsekin aikanani tehty ja kaikki vastoinkäymiset on meitä aina vahvistanut. Mutta voiko olla että tämä oli viimeinen?
En tiedä mitä tehdä… 😕 Haluan jatkaa mutten tiedä kestänkö tätä tuskaa, kun itsetuhoisen ajatuksetkin ovat taas palanneet mieleeni… En vain haluaisi tuottaa pettymystä läheisilleni
Toivottavasti tästä joku ottaa kopin ja kertoo voiko uskollisella naisille tuommoista ”sattua vahingossa” ja ”vain kerran”
Luulisin, että voi sattua kerran ja se on siinä. Mutta itsekin kirjoittanut tänne kun kaksisuuntaista sairastava mieheni petti minua. Aikaa tapahtumasta kun sain tietää noin kuukausi. Välillä hyvä päivä, välillä huono. En tiedä riittääkö pelkkä rakkaus aina? Itse pystynyt uskoutumaan hyvälle ystävälle eli tukea saan. Ja terapia käynneissä olen jo käynyt aivan kriisin alussa ja 10.8 seuraava. Itse en vain pysty tällä hetkellä juomaan alkoholia, silloin kova sota, raivo, viha päällä. Hetkittäin toivon toisen osapuolen kuolemaa jne...tai kovaa kärsimystä. Oman miehen tilanteen osittain ymmärrän mutten kyllä humalassa sitäkään. Vaikeaa on! Kai tuska joku päivä hellittää sulta niin kuin multakin mutta ovatko puolisomme enää rinnalla. Omani ei tarpeeksi mielestäni ymmärrä, että kärsin. Pitäisi vain katsoa eteenpäin. Ok, sen ymmärrän mutta ei se käy hetkessä!
Mä en haluaisi missään tapauksessa luopua kaikesta yhden hairahduksen takia. Vaimo toivoi että saisin päätettyä syksyyn mennessä haluanko yrittää edelleen, itselle se on sinänsä ihan selvä mitä haluan, en vain tiedä haluanko elää tämmöisen tuskan kanssa mahdollisesti jopa vuosia ja siinä samalla myös kiusata vaimoa joka selkeästi haluaa vain että me ollaan yhdessä.
Ärsyttää sekin että tätä kaveria joudutaan näkemään aina silloin, sitä ei pystytä välttämään. Otin tietoisen riskin paljastumista seuraavana vloppuna ja oltiin samoissa juhlissa tämän kaverin kanssa, istuttiin jopa kaksistaan välillä ja jutut pysyi suht normaalina (pieni jännite tuntui kyllä) Ihmettelin kyllä miten siinä onnistuin vaikka vähän oli jo juomia nautittu.
Jotenkin syytän itseäni tapahtuneesta vaikka varmasti olisi muitakin tapoja ollut osoittaa tyytymättömyytensä kuin tommonen temppu...
Juuri nyt kuitenkin on semmonen tunne että kyllä tää tästä. En halua velloa menneessä vaan katsoa yhteiseen loppuelämään rakkaan vaimoni kanssa. Ja myös kaveri suhteen korjaamiseen, niin hullulta kuin se kuulostaakin...