Petetyksi tuleminen laukaisi masennuksen
En odota enkä usko saavani täältä mitään ratkaisua ongelmiini, mutta haluan kirjoittaa johonkin näkyville ajatuksia, jotka pyörivät päässäni. Muutenkin tuntuu typerältä miettiä petetyksi tulemista koko ajan, kun ihmisillä on oikeitakin kriisejä olemassa.
Olen 25-vuotias linja-autonkuljettajana työskentelevä mies. Vaimoni petti minua hieman reilu puoli vuotta sitten, syntymäpäivänään, kuulemma selvin päin, ulkomaalaisen työkaverinsa kanssa. Meillä on 2 päiväkoti-ikäistä lasta. Kimpassa olemme olleet sellaisen 8 vuotta ja naimisissa 2 vuotta.
Vaimo haluaa jäädä yhteen, ja olenkin nyt viimeiset puoli vuotta yrittänyt opetella rakastamaan häntä uudelleen. Tuntuu vain siltä, etten pysty häntä enää ikinä rakastamaan samoin kuin ennen. Tapahtuneen jälkeen olemme harrastaneet seksiäkin useammin kuin ennen, mutta en vaan nauti siitäkään enää samalla tavalla. Aiemmin harrastin seksiä vaimoni kanssa mielelläni, ja ei ollut edes ajatusta siitä, että tekisin niin jonkun muun kanssa. Nykyään harrastan seksiä vaimoni kanssa vain pitääkseni hänet tyytyväisenä.
Pyörittelin mielessäni pitkään asioita, ja mietin, miten voisin antaa anteeksi. Ainoa tapa, millä voin niin tehdä, on ajatella, että meillä on avoin suhde – siinä tapauksessahan tuollainen toiminta on ihan hyväksyttävää.
Olenkin siis viimeiset pari kuukautta yrittänyt löytää myös itselleni seksikumppania tai -kumppaneita. Tinderissä olen joka päivä 1-2 kertaa päivässä käyttänyt 100 ilmaista likeä likettämällä kaikkia naisia testatakseni ”markkina-arvoani”. Olen siis swaipannut tuhansia naisia. Matchejä on tullut noista vain 5, ja niistäkään yksikään ei vastaa minun kriteerejäni. Kriteerini eivät ole sikäli nirsot, että minulle on melko lailla ihan sama, minkä kokoinen nainen on. Pääasia on kauniit kasvot ja ikä korkeintaan sama kuin minulla. Suomi24:llä olen saanut vastauksen vain yhdeltä naiselta, ja sekin oli ehdotus maksullisesta seksistä. En siis ilmeisesti kelpaa kenellekään ilmaiseksi.
Tämä taas sai minut masentuneeksi. Tajusin, ettei minulla ole muuta mahdollisuutta, kuin pysyä vaimoni kanssa. En halua olla yksin. Vaimoni on kaunis, ja hän saa varmasti seksiä keneltä vain, koska vain.
Olen lisäksi kääntynyt rasistiksi. Ottaa päähän, että ulkomaalainen voi saada keneltä vain, koska hän on suomalaisten mielestä vain niin eksoottinen, ja itse en saa keneltäkään, ainakaan siis ilmaiseksi. Tavallaan vaimonikin on maksullinen nainen, sillä minähän hänet elätän käymällä töissä, ja vieläpä työpaikassa, jossa on töissä lähinnä maahanmuuttajia.
Olenko vain nössö, kun en lähde pois? Vaimoni on nyt meistä se, jolla on itsetunto ja itsevarmuus kohdallaan. Minulta ne on murskattu. Jos jään vaimoni kanssa yhteen, minulla ei ole muuta mahdollisuutta kuin myötäillä kaikkea, mitä hän sanoo.
Minusta olisi ihanaa, jos vaimoni sukulaiset tietäisivät tapahtuneesta. He ovat lestadiolaisia ja minä en, ja he ovat aina ajatelleet, että koska en ole lestadiolainen, olen epäluotettava ja siten myös petän jossain vaiheessa. Vaan kuinkas kävikään… Muistan elävästi, kuinka ensimmäisinä kuukausina ollessamme yhdessä nykyinen vaimoni pyysi minulta, että en koskaan pettäisi häntä. Lupasin, mutta unohdin pyytää samaa häneltä.
Heippa,
Voi vitsit, onpa kurja tilanne. Onneksi kuitenkin kumpikin teistä näyttää olevan jokseenkin selväjärkinen ihminen? Joskin kovinkaan järkeväksi en pettämistä laskisi. Mutta jos luonnehäiriöitä ei vaimoltasi löydy niin tilannetta voi lähteä selvittämään. Oletko kertonut, miltä sinusta tuntuu? Ilmeisesti arvottomalta, hyväksikäytetyltä ja petetyltä? Että et luota vaimoosi?
Tunne voi varmasti parantua, mutta minusta kaipaatte kunnon keskusteluja ja parisuhdeterapiaa. Vaimon olisi pakko siihen suostua, jos haluaa kanssasi taivaltaa vielä. Älä rupea rasistiksi, emme me naiset yleisesti ottaen näe ulkomaalaisia mitenkään herkullisempana. Ihan se on yksilöstä kiinni.
Älä myöskään lähde tinderiin ym. ennen kuin olet selvittänyt itsellesi tilanteesi vaimoon. Kyllä sinulle uusi nainen löytyy, mutta ei varmasti tällä sekunnilla, juuri nyt kuin haluat. Ja haluatko sinä toimia moraaliasi vastaan? Itse ainakin olen ylpeä siitä, etten ikinä ole lähtenyt pettämään pettäjää. Tunnen itseni myös tämän vuoksi paremmaksi.
Puhu vaimollesi, muuta ratkaisua ei ole. Kysy miksi hän lähti pettämään, tapahtuuko niin uudestaan ja haluaako hän kanssasi vielä jatkaa. Kauppaanhan kuuluu sitten se, että asiat selvitellään, kunnes sinulla on hyvä olo. Tule kertomaan tänne, miten olet edistynyt. Voimia ja tsemppiä!
No, onpa todella hmm
Itseään petetyn kannattaa ajatella rakastaen, katsoa rakastaen ja ymmärtäen. Mitkään korvaavat pettämiset tai riippuvuuksie hakemiset tuskin helpottaa.
Omaa riittämättömyyttään pettäjä niin on toiminut....?
Juuri äskettäin luin jostain ettei pettämistä voi unohtaa eikä antaa anteeksi hmm..
Ei niin, siitäkin huolimatta vaikka niin moni asiantuntijakin siihen kehoittaa vain siksikin, koska pettäminen synnyttää niin monenlaisia tunteita petetyssä mm.vihaa.
Ei, ilman että omia tunteita petetty "ei saisi" huomioida....joskus se valitettavasti vaan tuntui siltä ... Petettyä ei mielestäni saa syyllistää ja vaatia anteeksiantoon.
Omien tunteiden käsittely oli omakohtaisessa tilanteessani ensimmäinen ja tärkein voima, - ammattilaisen kanssa. Ok - tiedän, tässä minäkin ajattelin omaa "syyttömyyttäni", ihan epistä! - että minäkö tässä olenkin syypää kaikkeen..- mutta asiaa ei tarvitsekaan käsitellä toisen puolesta, vaan omaan petetyksi tulemiseen katsoen;).
Vasta sen jälkeen voi katsoa pettäjää, jos ei nyt rakastaen niin ainakin ehkä hieman ymmärtäväisemmin🙂
Anteeksianto on tärkeä voimavara, päätöksen antaa anteeksi voi tehdä , ja se onkin jo eteenpäin;)
🙂👍
Kyllä riipaisi sydämestä lukea tota tarinaa 😞
Ymmärrän tuskan tuosta markkina arvosta. Itse kokeillut samaa, ei taida olla markkina arvoa mullakaan ☹️
Meillä tilanne vaan meni niin, että hän petti, syytti minua ja teki valinnan, että minä saan lähteä.
Selvä. Eihän siinä mitään, sit mennään.
Kaipuu takaisin on kova, sanoisinko jopa kauhea. En tiedä miksi. Tiedän ettei hän välitä minusta tippaakaan. Päinvastoin, varmaan halveksii kun tuon teki 10vuoden jälkeen ja vielä valitsi mieluummin toisen, ja vain some kaverikseen.
Pistin nyt kaikki välit poikki sen kanssa. Mun mielestä tommosta ei tarvitse kenenkään sietää.
Sun pitää itse miettiä nyt, rikotko itsesi henkisesti jos et pysty antamaan anteeksi ja jatkat suhteessa vai ltatko ja lähdetkö.
Itse menen nyt ensi viikolla lääkäriin hakemaan apua ajatuksiin. Toivon pääseväni jonkun terapeutin juttusille.
Ehkä sunkin kannattais käydä? Ehkä jopa yhdessä naisen kanssa?
Toivon kaikkee hyvää sulle, pysy vahvana. 🙂
Tinder on lihamarkkinat vain parhaimman näköiset pärjää. Unohda se. Normaalissa elämässä naiset arvostaa uskollisuutta stabiilia elämää. Kaikki vanhana rumenee ja sen kanssa pitää elää. Miksi siis valita kaunis päältä mutta ruma sisältä.
Oho, onko tästä jo pari kuukautta kun tänne kirjoitin. En ole aiemmin uskaltanut tulla katsomaan, onko tähän vastattu ja millä lailla, koska pelkäsin tulevani vain lynkatuksi lisää.
Vaimon kanssa on toki puhuttu heti tapahtuneen jälkeen paljon ja toki myös sen jälkeen välillä. Tosin minusta vain sisälläni tuntuu, etten edes halua puhua hänen kanssaan koko aiheesta, koska tuntuu, ettei hän ansaitse tietää tunteistani, vaikka niistä haluaisinkin puhua. Ja tuntuu, ettei häntäkään kiinnosta asiasta puhua. Mm. kun heti tapahtuneen jälkeen tilanteesta puhuttiin, puhe kääntyi hänen puoleltaan yhdessä päivässä anteeksipyynnöstä minun syyttelemiseeni.
Terveysasemalla kävin jokin aika sitten puhumassa (en muista, oliko se ennen vai jälkeen tuon kirjoitukseni), mutta en saanut lähetettä mihinkään, vaikka heti penkille istuttuani aloin itkemään valtoimenaan.
Löysin pari mahdollista henkilöä, joiden kanssa olisin voinut kostaa ns. "kostaa", mutta molemmissa tapauksissa en h-hetkellä pystynytkään tekemään sitä. Mieleni ei vaan pysty siihen. Vaimon kanssa seksin harrastaminen tosin tuntuu myös melko lailla samalta, mutta vaimo onkin niissä tilanteissa se, kuka tilannetta vie eteenpäin, eikä minun auta kuin mennä mukana. Noissa "kostoyrityksissä" minun olisi pitänyt olla aloitteen tekevä osapuoli, ja lähinnä sen takia mitään ei siis ole tapahtunut.
Töissäolo on oikeastaan ainoa asia, mikä on pitänyt minut edes jotenkin järjissäni. Ylitöitä olen tehnyt enemmän kuin koskaan, ja kesälomalleni sovin myös meneväni toiselle työnantajalle töihin. Vaimolleni sanoin syyksi sen, että voidaan säästää tulevaisuutta varten.
Lisäksi olen havahtunut siihen, että jos eroamme, työtön opiskelijavaimoni saisi minusta melkoiset elatusmaksut, joihin minulla taas todennäköisesti ei olisi varaa.
Tuntuu tällä hetkellä tosiaan vaan siltä, että pitää lasten vuoksi koittaa jatkaa kimpassa. Sitten kun he joskus muuttaa pois, pitää ajatella tilannetta uudelleen.