Kaipailen jotain vertaistukea tai omia kokemuksia tai mitä tahansa tähän tilanteeseen! Olen aikaisempia keskusteluja lukenut täältä jo, mutta en ole oikein vastaavaa löytänyt mitä minä olen kokenut.

Taustatietona siis olemme olleet mieheni kanssa rapiat 10v suhteessa ja meillä on kaksi yhteistä lasta. Sain viime syksynä tietää, että mieheni oli minua pettänyt toisen naisen kanssa kun tämä nainen laittoi minulle viestiä. Se viesti oli tosi sekava sisällöltään ja sisälsi myös kuvia, missä suutelee miestäni ja makaa mieheni vieressä aamulla. Nainen sanoo, että on harrastanut seksiä mieheni kanssa useampaan otteeseen ja ovat nähneet usiampaan kertaan kesän/syksyn aikana.

Mieheni myönsi tämän, että on suudellut tätä naista ja mennyt sen luokse yötä. Mutta sanoo, ettei seksiä ole harrastanut hänen kanssaan ja ei ole ollut yhteyksissä häneen kesän jälkeen. Ja että ei ole nähnyt ikinä häntä vapaa-ajalla. Ainoastaan joskus törmännyt häneen illanvietossa. Eli mieheni sanoo ettei ole koskaan sopinut, mitään näkemistä hänen kanssaan. 
Silloin, kun tämä tuli tietoon tämä rikkoi minut ja musersi palan meistä. Mieheni ainakin minun silmissäni katuu asiaa todella ja oli ihan rikki siitä, miten tämä asia vaikutti minuun ja on todella pahoillaan miten on mennyt tekemään. 
Rakastan miestäni todella paljon ja olemme kasvaneet yhteen meidän suhteen aikana. Tottakai luottamus on mennyt ja en tiedä tuleeko se koskaan olemaan samanlainen, kuin ennen. On ajanjaksoja, kun en edes muista tapahtumaa. Mutta sitten tulee välillä tämmöisiä ajatuksia tästä, että jos mieheni valehteleekin minulle tästä tapahtuneesta ja onkin harrastanut seksiä toisen naisen kanssa. 
Minua häiritsee todella paljon se, että mieheni on mennyt toisen naisen luokse yötä ja ei osaa siis itsekkään kertoa miksi teki näin. Kyytiä ei kuulemma silloin ollut kotia illanvietosta, mutta miehen sanojen mukaan hänen olisi vain pitänyt kävellä kotia. Se tässä häiritsee siis todella, että onko muka hän oikiasti vain nukkunut siellä vai onko jotain tapahtunut mitä minulle tästä ei kerro. Rintaa ihan puristaa, kun ajattelenkin tätä asiaa. 
En tiedä, mikä ratkaisu tähän tilanteeseen on. Onko oikein jatkaa suhdetta, missä minut on rikottu vai olisiko vain helpompi lähteä kävelemään lasten kanssa ja aloittaa oma uusi elämä.

Suhteessamme ei siis ole mitään vikaa, mieheni on maailman rakastavaisin ollut aina. Tekee kaikkensa, että minulla ja lapsilla on hyvä olla. Vaikka hän rikkoi minut, en osaa kuvitella elämää ilman häntä. 
Voiko tästä päästä ikinä kokonaan yli?