Haluaisin saada neuvoa ja tukea omaan tilanteeseen. Olen opiskeleva kahden lapsen äiti. Naimisissa oloa tulee täyteen kesällä vuosi. Yhdessä olemme olleet 5vuotta. Parisuhteemme on aina ollut lujaa tekoa. Olemme voineet puhua kaikesta riitelemättä.
Kun aloin odottamaan toista lastamme, samaan aikaan mieheni sai tietää etäpesäkkeistä aivoissa, leukemiasta yms. Olen ollut hänen tukenaan hoidoissa, lääkärissä jne. Nyt lähi kuukausina hän on juonut enemmän ja ollut outo. Tein sen minkä jokainen epäileväinen tekisi. Tutkin hänen kännykänsä ja sydämeni hajosi palasiksi. Sieltä löytyi Tinderi ja sain selville että hänen edellinen poikien reissu toiselle paikkakunnalle olikin vanhemman naisen tapaaminen ja seksin harrastaminen. Ja sen jälkeiset lämpimät viestit ja uudelleen näkemisen toivo.
Elämäni ja luottamus rikkoutui samantien. Pidin asiaa sisälläni pari päivää ennenkuin Lasten ollessa mummolassa räjähdin. 😭. Aluksi hän raivostui kuinka kehtasin tutkia hänen puhelintaan. Ja vastaus pettämiseen on en tiedä miksi.
Minua on aikaisemmin petetty edellisessä suhteessa mutta sekään ei tuntunut näin pahalta. Meidän välinen side sairauksien takia on luja. Mutta nyt turha? Edellisessä pettämisessä mies sentään sanoi että uutuuden viehätys hävisi ja petti. Ymmärsin sen tavallani ja osasin käsitellä asian. Mutta nyt en. Mieheni itku, ja lupaukset että ei enää tee niin ja rakastaa vain minua eikä ymmärrä itseään satuttaa vielä enemmän. Jos meillä oli kaikki niin hyvin niin miksi petti 😭
Oloni on että sydämeni on särjetty pieniksi paloiksi, välillä unohdan mitä on käynyt kun tunnen jotain hyvää mutta sitten palaan hetkeen ja sätin itseäni kun edes kehtaan olla pienen hetken iloinen. Tunnen oloni rumaksi, oksettaa itseäni koska en näe itsessäni mitään hyvää. Yöllä yleensä siirryn sohvalle nukkumaan koska lämmön ja turvan haku juolahtaa mieleen mutta palaan siitäkin maanpinnalle hänen teoistaan.
Tunteeni on ristiriidassa järkeni kanssa. Tunteet muistaa rakkauden mutta järki käskee juosta. Mutta olenko vain naishoitaja hänelle kuka samalla hoitaa kodin, vai lähdenkö, vai annako ehkä joskus anteeksi teot koska on sairas ja se on vaikuttanut häneen. Mieleni on täysin hajalla ja yritän pitää palettia ja arkea kasassa mutta itken itseni uneen kun lapset eivät näe. Jäänkö lasten takia ettei perhe hajoa vai voinko joskus Taas olla onnellinen.. 😑❓
Sinulla on tosi murheellinen tilanne ja ymmärrän kyllä että olet hajalla ja pettynyt miehesi käytökseen ja sitä on vaikea ymmärtää. Onko kyseessä kuitenkin miehesi puolelta joku vastareaktio sairauden aiheuttamaan pelkoon. Ikäänkuin hän haluaisi nyt kokea kaikkea mahdollista,kun sairaus on vaikea ja tulevaisuus epävarma.
Vaikea sairaus saa aikaan kaikenlaista outoa käytöstä,jota ei itsekään aina tajua.
Voitko tältä pohjalta edes jotenkin ymmärtää asiaa ja saada keskustelua aikaan.
Mollyan kirjoitti 5.4.2017 15:3
Sinulla on tosi murheellinen tilanne ja ymmärrän kyllä että olet hajalla ja pettynyt miehesi käytökseen ja sitä on vaikea ymmärtää. Onko kyseessä kuitenkin miehesi puolelta joku vastareaktio sairauden aiheuttamaan pelkoon. Ikäänkuin hän haluaisi nyt kokea kaikkea mahdollista,kun sairaus on vaikea ja tulevaisuus epävarma.
Vaikea sairaus saa aikaan kaikenlaista outoa käytöstä,jota ei itsekään aina tajua.
Voitko tältä pohjalta edes jotenkin ymmärtää asiaa ja saada keskustelua aikaan.
Sitä olen yrittänyt miettiä.. Ja yrittänyt ymmärtää. Mutta pelko siitä että kuvitteleeko hän että voi käyttää sitä valttikorttina. Hän nimenomaan on itkenyt minulle että kunhan vaan et pettäisi häntä kun on sairas mutta sitten kun käy ilmi että hän petti niin... En enää tiedä mitä ajatella.. Itselläni ei tulisi mieleenkään pettää ja satuttaa ihmistä ketä rakastan yli kaiken ja kun tämä rakkaus Ja luotto kokee tämmöisen kolauksen niin vaikeaa on.. Suutuksissani sanoin että kuolkoot sitten joskus yksin jos minä en ole muukuin kodinhoitaja ja kuski jne. Vastaus "en tiedä" ei anna minulle minkään näköistä tyydytystä. Helpompi olisi jos sanoisi että minun naamani kyllästytti. Vihan avulla pääsee hyvin yli asioista... Ja nytkun pitäisi (ehkä) antaa sympatiaa enkä saisi tuntea tunnetta että minulle on tehty väärin niin sattuu.. Että tämä evää minulta sen ns surutyön.
Olen ihan samaa mieltä siitä,että sairaus ei oikeuta tällaiseen käyttäytymiseen ja pitää ottaa vastuuta tekemisistään aina olipa tilanne mikä hyvänsä.
En osaa muuta sanoa kuin että ota asia esille ja kerro rehellisesti mitä koet ja tunnet nyt. Oma jaksamisesi on tärkeintä nyt ja jos et jaksa,et voi olla tukena miehellekään. Tämä ehkä panee hänetkin ajattelemaan sitä,missä nyt mennään.
Kaikkea ei ihmisen pidä sietää ja kestää kuitenkaan. Voimia sinulle!
Meillä kävi toisin päin: minä sairastuin vakavasti ja nelisen vuotta oltuani sairastunut mies meni ja petti. Tämä suhde meitä vanhempaan tuttavaamme oli alkanut siitä, kun nainen oli kysellyt, miten mies jaksaa, kun minä olen sairastunut.
Olihan se melkoinen pommi ja eron partaalla käytiin. Kun tapahtumat kaikkinensa selvisivät kaiken valehtelun jälkeen tuli miehelle vielä vaikea masennustila. Hän koki niin pahaa itseinhoa ja häpeää, ettei voinut liikkua kodistamme mihinkään.
Olin tavallaan helpottunut, kun suhde, jonka olemassaoloa olin epäillytkin, paljastui, sillä pelkäsin jo mielenterveyteni puolesta miehen koko ajan valehdellessa asiasta.
Minä jouduin hakeutumaan terapiaan n. puolen vuoden kuluttua paljastumisen jälkeen.
Minäkin koin arvottomuutta mutta se oli kyllä ihan perusteetonta. Nainen, mummoikäinen oli jo valmiiksi rakastunut mieheeni. Sattui vaan sopiva hetki, miehen ollessa heikoilla tilanteeni vuoksi ja hänen olikin sitten helppo toteuttaa unelmansa.
Olin yhteydessä naisen aviomieheen, eikä tämä ollut ensimmäinen pettämiskerta kuulemma.
Sinulle toivotan kovasti voimia ja sairaus ei todellakaan oikeuta tuollaiseen toimintaan. Luulen, että miehesi psyykkinen tilanne voi olla yksi syy tapahtuneeseen. Mutta se ei kuitenkaan oikeuta häntä tekemään tuolla tavoin.
Olisiko pariterapia teidän juttunne? Siellä asiantuntija pystyy avaamaan tunne-elämän solmuja ja auttaa teitä tilanteen käsittelyssä. Meillä mies ei lähtenyt terapiaan ja siitä jäi kieltämättä tunne, että hän salaa vielä muutakin 😑❓
Toivon Tuutikki,että jotakin on jo auennut tilanteestanne,sillä tuntuuhan se melkein liian raskaalta kestää. Sinulla on huoli miehestäsi,lapsista ja opiskelukin vielä lisäämässä painolastia,sillä vaatiihan sekin panostusta.
Kyllä ammattiapu olisi tässä tilanteessa varmaan paras apu. Miehesi sairauden huomioiden tällaista apua tulisi saada nyt välittömästi ja ehkä miehesi hoitotaho voisi auttaa sen saamisessa pikaisesti.
Toivottavasti miehesi ymmärtää avun saamisen tässä tilanteessa koko perheen kannalta välttämättömäksi myös.
Voimia sinulle toivotan.