Elämältäni romahti pohja pari viikkoa sitten. Sain vaimoni kiinni lähes vuoden jatkuneesta suhteesta työkaveriinsa.
Olemme olleet naimisissa 14 vuotta ja ainakin kaksikymmentä vuotta yhdessä. Kaksi lasta, rivitalo, matkoja perheen kanssa kaukomaille, mökkeilyä Turun saaristossa. Elämämme on ollut tiivistä yhdessäoloa perheen kanssa.
Noin vuosi sitten vaimoni vaihtoi työpaikkaa ja minä aloin epäillä että hänellä on jonkun työkaverin kanssa jotain juttua. Viestittely tuntui tiivistyvän ja vaimoni vietti kotonakin pitkiä aikoja toisessa huoneessa kännykkää näpytellen. Kummallisia menoja pikkutunneille naispuolisten työkaverien kanssa alkoi olla yhä useammin. Riitelimme asiasta paljon, minä epäilin ja hän vakuutteli ja vannoi ettei mitään juttua ollut. Tietysti usein myös syytti minua vainoharhaiseksi hulluksi ja uhkasi kertoa kaikille millainen olin.
Kesällä lopulta selvisi että hän oli tallentanut kyseisen miehen naistyökaverinsa nimen alle ja viestitteli hyvin tiiviisti miehen kanssa. Istuimme kauniina heinäkuisena iltana Naantalissa rantakalliolla ja hän kertoi avoimesti mistä oli kyse. Tai näin silloin uskoin. Hän kertoi että olivat viestitelleensä vain huvikseen sekalaisista aiheista kuten kalastamisesta, kyseessä ei ollut romanttinen suhde ja hän oli jo käytännössä lopettanut viestittelyn. Hän lupasi kertoa jos viestejä vielä tulee ja minä päätin luottaa häneen. Lopultakin luulin meidän suhdettamme hiertäneen asian selvinneen.
Pari viikkoa tämän jälkeen koko karmeus lopulta selvisi. Näin heidän viestejään ja kyseessä oli kaikkea muuta kuin kaveruus. Romanttisia sydänviestejä ja yhteisen tulevaisuuden suunnittelua. Vaimoni myönsi ensimmäisenä yönä suhteen ja seksin hotellissa. Hän oli aidosti pahoillaan ja kertoi rakastuneensa mieheen. Tämän jälkeen kaikki onkin mennyt jos mahdollista huonompaan suuntaan.
Itse olen ollut asiasta luonnollisesti täysin hajalla. Nukkuminen ei onnistu ja elämä on selviämistä minuutti minuutilta. Asia on mielessäni yötä päivää. Vaimoni asenne on muuttunut äärettömän kylmäksi. Hän on ollut muutaman yön hotellissa mutta muuten olemme edelleen saman katon alla. Vaimoni ei suostu keskustelemaan asiasta käytännössä lainkaan. Hän vähättelee pettämistään ja väittää nyt kyseessä olleen vain viestittelyn. Hän haluaa kai eron kuten minäkin mutta minkäänlaista selvyyttä mihinkään ei tule ilman keskustelua. Turhia viestejä jossa minä syyttelen häntä ja hän hädin tuskin jaksaa vastata. Hän vähättelee pahaa oloani ja tuntuu kuin hän kääntäisi tämänkin asian niin että minussa on vikaa. Tilanne tuntuu kaikin tavoin toivottomalta.
Hei, täällä sama tarina. Jos olisit kirjoittanut tämän reilu vuosi sitten, olisit voinut olla vaikka mieheni salarakkaan mies. Niin tutulta kuulostaa. Ja pahoittelut, että joudut liittymään tähän joukkoon, mutta samalla hyvä että löysit tänne.
Sanon tähän sen, mitä olen sanonut monelle ja toivon että minulle olisi sanottu alun kaaoksessa. Huolehdi itsestäsi, hae kaikki apu esim. työterveydestä. Ota apu vastaan. Älä tee nopeita päätöksiä, varaudu siihen että kipu kestää aikansa muttei ikuisesti. Asiat eivät ratkea nopeasti ja paljon kipua on vielä edessä. Mutta hengissä selviää, se on varma.
Hakekaa yhdessä apua. Jos vaimosi lähtee pariterapiaan, hyvä. Väestöliitön sivulla on paljon hyvää materiaalia aiheesta ja sieltä saa rahalla nopeasti aikoja. Kunnista ja seurakunnista saa resurssien mukaan myös apua yleensä veloituksetta.
Me päätimme jatkaa yhdessä, mutta miehelläni oli vaikea päästää tuosta suhteesta irti. Minulle valehdeltiin monesti sen kestosta ja laadusta, kunnes löysin heidän kirjeenvaihtonsa ja sen jälkeen jokainen yksityiskohta oli selvillä. Minulle se oli tarpeen, kaikille yksityiskohtien tietäminen ei varmasti ole tarpeellista.
Uskottomuus on monelle traumaattinen kriisi, joka murentaa ihmisen ja käynnistää monenlaisia prosesseja mielessä ja kropassa. Viisas terapeuttini sanoi, että kaikki eivät välttämättä saa koskaa tilaisuutta tutustua itseensä ja rakentaa itseään uudelleen ja toiset eivät tilaisuudesta huolimatta suostu muutokseen. Nyt osaan jo nähdä viisauden tuossa, vaikka en ihan vielä voi olla sitä mieltä että tämä on parasta mitä minulle on tapahtunut. Mutta pystyn ymmärtämään ihmisiä, jotka niin sanovat ja ajan kuluessa uskon itsekin joskus ajattelevani niin. Nyt asia on vielä liian tuore, reilun vuoden vanha.
Voimia sinulle, tarvitset niitä. Lue näitä ketjuja, parasta ja karmeinta tässä on ollut huomata että meitä on niin paljon ja et ole epänormaali tuntemuksinesi. Tuntuu, että kaikki käyvät enemmän ja vähemmän samat kuviot läpi, kävi parisuhteelle ajan kuluessa miten tahansa.
Markus44,
Valitettavasti olet joutunut hyvin tuskalliseen tilanteeseen. Teidän nykytilanteessa yhdessä jatkamiselle ei juuri näytä olevan mahdollisuuksia. Pettäminen on sen verran traumaattista, että yhdessä jatkaminen vaatii paljon tahtoa ja jaksamista molemmilta osapuolilta ja pettäneeltä osapuolelta aitoa katumusta ja ymmärrystä petetyn tuskaa kohtaan. Nyt teidän pitäisi voida jotenkin rauhoittaa tilanne, jotta voitte sopia miten käytännössä jatkatte tästä eteenpäin. Eroa ei välttämättä kannata lähteä heti hakemaa, vaan antaa vähän aikaa jolloin voi asioita puntaroida ja suunnitella. Voi olla, että alkuhuuman jälkeen vaimosi alkaa katua ja haluaisi teidän vielä yrittävän jatkaa yhdessä. Yhtä hyvin voi olla, ettette enää palaa yhteen tai että se ei enää onnistu. Siis joka tapauksessa nyt ei voi varmasti tietää miten tulette jatkamaan ja sen takia kovin pikaisia ja lopullisia päätöksiä ei ehkä kannata yrittääkään tehdä.
Vaimosi yrittää lieventää oman toimintansa petollisuutta vähättelemällä omaa osuuttaan ja vierittämällä syytä sinun niskoillesi. Hän on pettänyt ihastuksen huumassa, eikä ole oikein ajatellut tai ymmärtänyt kuinka loukkaavaa se on. Nyt hän yrittää torjua syyllisyyttä ja selittää asiaa parhain päin omalta kannaltaan. Tämä on tietenkin hyvin huono lähtökohta, jos haluatte vielä rakentaa yhteistä tulevaisuutta. Et ole millään tavalla syyllinen siihen, että vaimosi petti. Ihastumisia tapahtuu ja avioliitoissa on ongelmia mutta nämä eivät oikeuta pettämään. Vanha suhde pitää selvittää ennen uuden aloittamista.
Olet joutunut karmean tilanteen eteen jota et tahdo todeksi uskoa mutta jota jotenkin täytyy alkaa käsitellä. Tarvittaessa pyydä sairaslomaa, jaksaminen on koetuksella ja on hyvin vaikea keskittyä mihinkään muuhun. Monet ovat saaneet tukea ajatusten jäsentämiseen terapiasta, sitä kannattaa harkita. Toivottavasti saatte järkevästi keskusteltua ja sovittua siitä miten jatkatte.
Kuulostaa siltä, että vaimosi haluaa pois suhteestanne. Jos näin on olisi ehkä parempi, että hän vain lähtee.Ei nimittäin kuulosta ollenkaan siltä, että hän edes yrittäisi tehdä töitä pelastaaksenne teidän suhteen. Jos toinen ei halua, sitä ei mikään terapia muuta.
Rikot itsesi jäällä kynnysamtoksi. Pelasta itsesi ja mielenterveytesi.