Hei 🙂🌻
Jaksaja2: minut on myös petetty mutta ei jätetty. Ymmärrän tunteitasi siis tuon petoksen suhteen. Ikävintä sinulle varmasti on tilanteessasi lapsesi kohta; yleensä huoltajuus tulee äidille, jos sopimukseen yhteishuoltajuudesta ei päästä. Minusta se on väärin; varsinkin tällaisessa tilanteessa, jossa toinen yksipuolisesti päättää suhteen.
Joka parisuhteessa on ongelmia mutta ei pettäminen/jättäminen ole aikuinen tapa ratkoa niitä. Meillä mies petti, vaikkei ongelmia tuolloin ollut, eikä osaa selittää, miksi teki niin???
Mietin alkuun lähtemistä ja nyt kaduttaa, etten sitä silloin tehnyt. Vaikka pettämisestä on aikaa jo kaksi vuotta, en koe suhteemme palautuneen ennalleen. Päinvastoin: miehen käytös on muuttunut alkuajan paljastumisen jälkeisestä huonompaan suuntaan.
Toki voin vieläkin tehdä päätöksen lähtemisestä. Odottelen vaan, että nuorimmaisemme siivet kantavat kotipesästä poislähtemiseen opintojen päättymisen myötä.
En osaa arvostaa miestäni enää ja tuskin sinäkään avovaimoasi tapahtuneen jälkeen. Korrektimpi tapa on päättää ensin entinen suhde ja sitten, surutyön jälkeen, on tilaa uudelle.
Epäilitkö missään vaiheessa avokistasi, että hänellä on jotain meneillään suhderintamalla?
Entä pystyttekö keskustelemaan vielä asioista keskenänne?

Hei, ja kiitos viestistäsi mariella. Viestisi lämmitti mieltä. Huoltajuudesta varmasti pääsemme sopimukseen että tulee yhteishuoltajuus. (näin ainakin olen ymmärtänyt)
Pettämisen suhteen avekki ei mielestäni kadu tilannetta yhtään. Lähinnä syyttää aina minua etten ole rakastanut häntä tarpeeksi. Sen myönnän etten ole tunteitani tarpeeksi näyttänyt. Mutta ymmärrän sen etten minä kuitenkaan ole syypää tähän tilanteeseen. Eniten ärsyttää se, että jos erotaan niin voihan senkin tehdä oikein. Nyt toinen miettii että pistääkö välit poikki siihen kolmanteen vaiko ei. Paluuta entiseen ei tietenkään enää ole. Enkä tiedä tosiaan enää itsekkään mitä haluan.
Odotatko siis siihen asti että nuorimmainen pääsee omilleen ja lähdet sitten?
Kysymykseen että epäilinkö puolisoani, niin merkkejä siitä on ollut että hänellä voisi olla jonkinlainen masennus. Elämässämme on tosiaan sattunut muutenkin asiota. Mutta en ikinä olisi epäillyt häntä uskollisuudessa. En koskaan estänyt häntä lähtemästä jos oli jotain menoa. (en tiedä olisiko pitänyt?)
Pystymme kyllä vielä keskustelemaan asioista milloin hän vaan itse sitä haluaa. Sitä vaan tapahtuu melko harvoin. Minusta hän vain pakenee koko tilannetta. Itse olen omasta mielestä päässyt jo pahimman yli. Tietenkin tulee huonoja hetkiä edelleen paljon, mutta olo on jo vähän helpottanut. Järkeni sanoo ettei tuo nainen ole arvoiseni. Sydän vaan haluaa hänet takaisin.
Päivä kerrallaan tässä eteen päin mennään. Onneksi saan olla lapseni kanssa. Se helpottaa.

Täällä näemmä kohtalotovereita riittää. Minun mies lähti kavereineen lomalle viikoksi ja toi tuliaisena Haluan erota -ilmoituksen ja tiedon siitä, että on kovin ihastunut johonkin norjalaiseen. 10 vuotta yhdessä, kaksi lasta, yhdessä perustettu yritys jossa minä olen töissä ja mies pomo. Pum. Lähti elämältä pohja aika vauhdilla. Molempien tunteet on sekavat. Minä rakastan, vihaan, pelkään jäädä yksin. Mies tuntee kaikkea samaa, mutta siinä samassa pakottavaa tarvetta lähteä tästä parisuhteesta oppiakseen mitä haluaa. Surullisinta on, että tämän tietopläjäyksen jälkeen ollaan lähennytty kovasti. Opittu puhumaan, oltu lähekkäin. Ja silti hän tahtoo lähteä. Huomenna teen vuokrasopimuksen, ja kesäkuun alussa pääsen muuttamaan. Olen kadottanut elämäniloni, ruokahaluni ja uskoni tulevaan. Lääkäri määräsi minulle rauhoittavia. Tänään otin sellaisen ensimmäistä kertaa ja oloni on parempi, en ole hysteerinen vaikka surulliselta tuntuu vieläkin.
Miksi parit valikoituu niin, että pettäjät saavat luotettavan kumppanin? Minä en ole ikinä pettänyt, luottamus on minusta parisuhteen tärkein asia. Ilman sitä kärsii kaikki osa-alueet.

Crazy catlady. Viestisi on tosi surullinen. Ei sitä näköjään voi olla ikinä mistään varma.
Itseäni ei enää yllätä mikään. Nyt on muutama viikko mennyt taas eteenpäin ja huomenna pääsen itsekkin muuttamaan omaan asuntoon. Toivottavasti se helpottaisi oloa edes hieman. Minullakin on vielä syömisen kanssa ongelmia, mutta parempaan suuntaan menee koko ajan. Se on tosiaan kummallista että pettäjät saa luottamusta! itsellenikään ei kävisi mielessäkään mitkään muut jos on lupautunut toiselle!
Exä kyseli että sopiiko minulle että hän muuttaa lapsemme kanssa uuden miehensä luokse! Melko hölmö kysymys! Sanoin että en halua että viet häntä sinne vieraan miehen luokse samantien. No lupasi hommata oman asunnon vaan en voi enää luottaa siinäkään asiassa. Minulle hänellä ei ole enää mitään sanottavaa. Miten voi tuosta noin vaan nakata kaikki nämä vuodet roskakoriin? En tiedä tuleeko hän ikinä tajuamaan mitä teki ja miltä minusta tuntuu. Olen kuitenkin lapsemme isä!
Mutta huomenna alkaa uusi elämä ja toivottasti vielä näkyy valoa tunnelin päästä.

Hei jaksaja2. Miten nyt menee? Miten voitte?

Kyselee

Rosa