Heippa!
Ajattelin että täältä varmaan saisin hyviä neuvoja tilanteeseeni…
Kaikki alkoi siitä kun mieheni alkoi olemaan ihan omituinen…kysyin håäneltä pitkään että mikä vaivaa…hän sanoi olevansa kyllästynyt mustasukkaisuuteeni, jota oli myös itsekkin..Olin toki mustasukkainen koska vaisto sanoi koko ajan jotain, mutta koitin silti parhaani etten koko ajan syyllistäisi turhasta..Ehdotelin parisuhdeterapiaa yms..mutta hän ei vastannut siihenkään enään mitään..välillä hän itki että haluaa olla kanssani ja rakastaa, mutta ei pysty enään..ihmettelin noin kaksi viikkoa ja ajattelin että hän on vaan liika väsynyt ja stressaanutunut ja kaikki ottaa päähän, kunnes sain selville että hän oli ollut linnanmäellä toisen tytön kanssa sekä viestitellyt hänelle…viikon aikana selvisi niin paljon asioita pikkuhiljaa ja lopulta viimenen niitti tuli arkkuun kun sain tietää tästä toisesta tytöstä..Hän kielsi kaiken mutta lopulta murtui..Kuulemma edelleen rakastaa ja haluaisi olla mutta ei usko että suhteemme toimisi enään..toisaalta hän on oikeassa sillä en pysty ainakaan heti kauhean helpolla unohtamaan tapahtunutta..Toisesta tytöstä hän sanoi vielä sen verran että koitti hänen avullaan päästä eroon ja helpolla, mutta myönsi että väärässä oli.
Kylläpäs on sellanen olo ettei kenellekään samanlaista toivo…1,5 vuotta oltiin yhdessä ja suunnitteilla oli perhe ja kaiken kukkuraks omistusasuntokin oli jo varattuna ja varausmaksut maksettu..marraskuussa oli tarkoitus muuttaa tähän ko.asuntoon..
Kun hän lähti sunnutaina, hän kysyi että voiko tulla hakemaan loput tavaransa myöhemmin..vastasin myöntyvästi..hoidin koko asian omalta osaltani rauhallisesti ja järkevästi, ilman riitelyä ja räyhäämistä..Lopuksi sanoin hänelle, että yhtään viestiä ja soittoa en häneltä halua, sillä haluan nyt sitten itsellenikin rauhan…hän sanoi selvä…
Tuli ilta ja sieltähän heti paukahti viesti..oon hänen sydämeessään ja tietää että katuu yms…en vastannut vasta kun maanantaina ja siinä välissäkin kerkesi tulla jo että voisitko vastata edes jotain…maanantaina vastasin että mitä mun enään pitäisi vastata, kun olet valintasi tehnyt..ja siitä se sitten lähtikin..sieltä tuli viestiä ja vastasin kyllä aina, mutta niin että hän huomaa kuinka on tehnyt pahasti..viestini takasin olis siis asillisia eikä mitään haukkumisi ja katkera viestejä…
Eilen häneltä kysyin sitten että mitä enään haluat musta?Hän laittoi että ettei haluaisi kokonaan menettää minua kun olen niin tärkeä ja hänen tunteensa ovat niin kovat minua kohtaan että kuulemma pää hajoaa..Ja seksikin on kuulemma maailman parasta mun kaa?Ihan outoa..entiiä mitä nyt ajattelisin…haluaako hän pitää minut varalla vai mitä ihmettä….
Eilen aloin jo kyllästymään tavallaan kun entiedä mitä hän ajaa takaa..laitoin hänelle että kyllä sun täytyy pikkuhiljaa jo tietää mitä haluat ja jos jotain tässä maailmassa haluaa niin sen eteen tehdään töitä! Vastauksena sieltä tuli että hän tietää mitä haluaa, mut epäilee sen toteutumista..hän on kuulemma menettänyt uskonsa kun tilanne jatku niin pitkään niin ei pysty tekeen niitä ”töitä”..Ooottaa vaan kuulemma jotain ihmettä..Vastasin hänelle että kyllä asioille pystyy tekemään jos oikein haluaa ja se saa mihin uskoo!..ei vastannut takaisin mutta soitti tunnin päästä ja pyysi että jos voisi tulla kahvilla käymään seuraavana päivänä..Hirveä huoli hänellä on että olebnko kertonut jo vanhemmilleni yms…
Mitä ihmettä hän touhuaa ja haluaa..Miksei anna jo minun olla kun on valintansa jo tehnyt…Mitä mieltä olette tästä ja miten minun pitäisi tänään käyttäytyä kun hänet nään? Tuleeko hän vaan hakemaan sympatiaa minulta ja koittaa sen avulla saada tämän suhteen loppumaan niin että hänen virheensä ja tekonsa unohdettaisiin?
Tekipä muuten hyvää kirjoittaa tänne 🙂
🙂🌻varmaankin vaikeaa ratkaista asia kun ovat tunteesi ja hänenkin vielä niin "tuoreet". Mielestäni kannattaisi miettiä ja odottaa, aikaa on.
Joskus noihin tilanteisiin tulee juuri nuo kysymykset;- mitäköhän vanhemmat sanovat tai kaverit jne.
Ei pitäisi antaa muiden vaikuttaa päätöksiin ja mielipiteisiin.
Minun neuvoni olisi; - odota ja anna asioiden levätä.
Itselläni on ikää ja kokemusta ja en ottaisi tuollaista miehen käytöstä enää kovin vakavasti, pitäisin häntä hieman lapsellisena tai kehittymättömänä ihmissuhteissa, - kasvamaan.🙂🌻
Heippa! Ja kiitos paljon rohkaisevasta kirjoituksestasi...Aika taitaa olla ainut vaihtoehto ja ehkäpä sitten olen jo itsekin toista mieltä..
No nyt sitten on asia ilmeisesti harvinaisen selvä...hän kävi eilen luonani, kuten olimme sopineet... ja tuli ensinnäkin tunnin myöhässä..Näin hänen autonsa naapuritalon pihassa ja arvasin heti että jaahas..sielä ollaan uudella tytöllä ja sitten tullaan mun luo..ette arvaa kuinka sattui..No koitin olla rauhallinen, ja olinkin, mutta sanoin hänelle ettei käy päinsä että pomppii eka toisen luo ja sitten tulee kahville mun luo..Hän sanoi että oli sanonut tytölle ettei pysty nyt olemaan kuinkaveri..Tilitti mulle koko illan kuinka hän on tehnyt väärin ja kuinka katuu..sanoi myös että ei olis kestänyt jos olisin tehnyt hänelle samanlailla..Olin koko ajan rauhallinen ja kysyin ja selvitin etten halua olla kahvi-kaveri ja nähdä aina silloin tällöin vaan että mun kanssa joko ollaan tai ei olla ja jos ollaan niin asioille tehdään jotain että pystytään olemaan..Hän sanoi että haluaisi olla mutta ei usko????Mitä ihmettä? Muistutin hänelle että olet pettänyt, hän sanoi että henkisesti joo mutta ei kuulemma fyysisesti...????Onko hän vain niin sekaisin että ei pysty hallitsemaan tilannetta ja niin huono omatunto ettei halua sen takia enään..Hänellä on kuulemma pieni toivonkipinä ja sanoi että jos pieni tauko auttaisi jotta voitaisiin aloittaa niin sanotulta puhtaalta pöydältä..eli hän haluaisi nähdä aina silloin tällöin..APUA!!!
Sanoin ettei se käy, vaan alan elämään omaa elämääni myös..hän sanoi sitten että kait se on sitten se riski otettava..ja sehän otti tietysti mua tosi paljon päähän..Mitä olette mieltä ihmiset hyvät...miten ihmeessä selviän?Sattuu kun nään hänet jonkun toisen kanssa...sattuu niiiin paljon...
Illan päätteeksi tein vielä tosi tyhmästi..tilanne ajautui makuuhuoneen puolelle ja tokaisin vain että petä sitten kunnolla kun olet jo pettämisen aloittanut..hän oli mukana heti koko jutussa ja sanoi että kiusaan häntä kun tiedän ettei hän voi vastustaa mua..
Sitten hän lähti ja minä tietysti kiukusta pihisten jäin kotiini...Soitin hänelle vielä että ei viestejä ja soittoja..ja sanoin että syy miksi meidän suhde loppui oli hänen pettämisensä, eikä siitä pääse yli eikä ympäri..
Pidätte mua varmaan ihan sekona mutta sekava tilanne onkin..sattuu vaan niiiiin paljon...Kertokaa mitä mieltä..valehteliko mahdollisesti taas eilen kaikesta ja halusi vain tulla hyvittelemään tekojaan ja miksi kertoi sanoneensa tällä tytölle näin, siksikö että voisi rauhassa jatkaa hänen kanssaan vaikka sanoi että hänelle on ihan sama vaikka täälä neidillä olisi 10 muuta miestä???
Ehkä hän ajan myötä tajuaa kuinka paljon menetti... :¨((
Kiitos teille, tuki on tärkeää :-)🙂🌻🙂🌻
Kurjassa tilanteessa olet, otan osaa! Mulle tuli sellanen fiilis sun tekstistä, että miehesi taitaa haluta huvitella muualla ja pitää sinut siinä varalla. Toinen mitä tuli mieleen oli, että hän haluaa eroon, mutta koska tunteita on vielä sinuakin kohtaan, niin yrittää jotenkin typerästi paikkailla mokiansa, ettei loukkaisi enempää sinua.
Eihän siinä ole mitään järkeä, jos sanoo että:"haluaisi olla, mutta ei usko." Kuullostaa selittelyltä minun korvissani. Voin tietysti olla väärässäkin.
Kannattaisi ehkä vaatia miestä päättämään ja elämään päätöksensä mukaan.
Kannattaa myös itse päättää, että vaikka kipeää tekeekin, niin ei kannata alkaa siihen soutaa/huopaa leikkiin. Eli että jos miehen päätös ei pidä, niin sitten alat elämään ilman sitä miestä. "Valtamerihän on täynnä kaloja!"😉
Tsemppiä ja jaksamista sinulle🙂👍🙂🌻
Kertoilehan jatkossakin kuulumisia!
no heippa! puolisoni petti minua äskettäin kans. Kirjoitinkin tarina tuonne otsikolla elämän karuutta. Sinulle sanoisin nyt että voimia voimia ja voimia. Tiedän miten raskasta se on kun miettii asioita kokoajan koska teen sitä itsekkin juuri tällä hetkellä. Tein puolisolleni niin ikävästi että hän luuli minun lähtevän ja sitten petti minua. Eli minulla on kaksinkertainen tuska. Tuska siitä että kohtelin kaltoin puolisoani ja tuska siitä kun hän petti minua.
Luulen että miehesikin käy nyt vastaavanlaista tuskaa lävitse. Häntä hävettää, kaduttaa ja ei tiedä mitkä tunteet sinua ja muita ihmisiä kohtaan ovat niitä oikeita ja aitoja. Hän on niin sanotusti tiedottomassa tilanteessa henkisesti kun asiat myllertävät mielessä.
Mutta älä sinä tällä hetkellä mieti kokoajan miehesi tekosia ja mitään muutakaan ikävää. Käy vaikka kaupungilla kahvilla...istuskele siellä ja katsele ohi kulkevia ihmisiä. Voit vaikkapa miettiä millessäsi kun näet jonkun ihmisen että mitähän murheita hänellä mahtaisi olla. Siellä kävelee monta sellaista kasvoa jolla on ongelmia sen kyllä huomaa. Sitten samalla huomaa ettei ne asiat potki päähän ainoastaan omassa elämässä. 🙂👍
🙂🌻 Kyllä syyllinen aina syitä löytää joilla puskea pahaa omaa oloaan toiselle."minä luulin että", "kun sinä sanoit että", "sinä teit niin ja niin",jne. Sen kaiken jälkeen ollaan vaatimassa; "voitaiskos olla ystäviä" ja "sinulle ei riitä se ja se ja sinä tarvitset sitä ja sitä ja minä tarvitsen aikaa ja minä, minä". Entäs minä? Kuka minä olen? Siinä kohta kadottaa itsensä ja hyvänkin itsetunnon ja 😭 riittää!!
Kaiken kaikkiaan lapsellista ja vastuutonta käytöstä. Olen vahvasti sitä mieltä ettei vaikeuksien tullen tarvitse toisen tai toisen lähteä karkuun vaan selviteltävä asiat tässä ja nyt, se ei vaan valitettavasti aina onnistu. Moka on siinä että hypätään "vieraisiin" ja kuvitellaan kaikki vanha unohtuu, vaan niin se ei ole ei.
Itse en lähde anteeksi annon tielle mikäli minua kohdellaan arvottomasti, tarkoitan ettei kaikki palaa ennalleen silloin kun on kerran petetty ja jätetty, sitä tietä kyllä tässä maailmassa riittää ja sitä tietä saa mennä kun on sen valinnut,- kokemusta on.
Voimia sinulle ja toisillekin jotka ovat samoin kokeneet.🙂🌻
Sinulle Petetty: Voimia kovasti ja mielen selkeyttä, että osaat nyt tehdä oikeat ratkaisut!
Kuten jon niin moesti olen kirjoittanut näillä palstoilla, minulle kävi juuri kuten sinulle ollessani parikymppinen; tyttöystäväni petti minua. Annoin anteeksi, mutta ei elämästämme kunnollista enää tullut. Olen nyt 53 vuotias ja eroamassa näiden samojen ongelmien vuosksi. Pettäminen ei koskaan loppunut. Ole sinä minua viisaampi. Näköjään on niin, että on ihmistyyppi, joka ei pysty kunnolliseen elämään, vaikka itkien sitä vannoo kiinni jäätyään. He uusivat saman ennemmin tai myöhemmin. Kumppanisi selitykset ovat kovin tutun kuuloisia ja mitä tyypillisimpiä tuossa tilanteessa. Minulla meni elämä pilalle yrittäessäni antaa anteeksi ja jatkaa rakastamani tytön kanssa. Olisi pitänyt ehdottomasti jättää heti ensimmäisen pettämisen ilmi tultua. Kuuntele sydämesi ääntä ja mieti, kestätkö uutta pettämistä, joka vääjäämättä tulee jossain vaiheessa. Mieti haluatko elämältä tätä. Mitä hyötyä on rakkaudesta, joka ei ole oikeaa. Oikea rakkaus ei koskaan petä toista.
Heippa!
Kiitoksia paljon teille kaikille ihanille vastaajille!
On hyvä tietää että ei ole yksin asian kanssa..Täälä on mukava keskustella, kommentoida ja jakaa ajatuksia 🙂🌻..
hänestä ei ole kuulunut mitään..ehkä hän tajusi jättää sitten rauhaan..Vaihdoin juuri puhelinnumeroanikin..Toisaalta kaipaan, mutta kun mietin tarkkaan niin hän kohteli väärin ja menetti minut..Tajuaa sen vielä ja tulee katumaan aivan varmasti..
Osaako muuten kukaan vastata kuinka anaboliset steroidit (vai miten nyt kirjoitetaankaan) vaikuttavat ja kuinka nopeasti...? Siis älkää nyt kuvitelko että itse sellasta tekesin...haluaisin vain tietoa 🙂
Mukavaa viikonloppua kaikille 🙂🌻
Hei Capriz!
Kirjoitat eräässä viestissäsi, että mahdetaanko sinua pitää sekona. Et todellakaan ole seko. Mutta tunteesi, ajatuksesi ja koko elämäsi on sekaisin - kuuluu taudinkuvaan. Minusta sinulla on ollut viisasta ja kypsää käytöstä esim. että olet käyttäytynyt rauhallisesti kohtaamisissanne ja että annat itsellesi aikaa ratkaisuihin. Mutta taas mikäli omasta mielestäsi olet jossain tilanteessa käyttäytynyt vähemmän asiallisesti, niin se ei ole ihme tämmöisessä kriisissä!!! Eli siitä ei kannata itseään soimata.
On todellakin olemassa tyyppejä, jotka tarkoituksella hakevat vierasta seuraa ja käyttävät sen löytämiseen aikaa ja vaivaa ja eri kanavia. Mutta koska itse kärvistelen saman kriisin keskellä yrittäen jatkaa haavoittunutta suhdetta yrittäen uskoa parempaan huomiseen, ennustukset uuden pettämisen väistämättömyydestä ja oikean rakkauden olemattomuudesta tuntuvat pahalta. Voiko sitä kukaan kuitenkaan oikeasti tietää? Toisten ihmisten asioita? Minä en tarkoita tällä sitä, etteikö mielipiteitä saisi olla. Tietenkin saa. Ja pitää olla. Mutta mielestäni hyvin tuskallista ja satuttavaa vaihetta läpikäyvälle ihmiselle on tarpeeksi nykyhetkestäkin selviytymisessä.
(Uskottomuutta on kyllä helppo ennustaa: uskottomuudesta kertovat artikkelit kertovat, että sitä esiintyy joka kolmannessa parisuhteessa, joten jos vaikka kävelen kadulla ja osoitan joka kolmatta pariskuntaa ja sanon että tuossa menee uskoton, niin moni näistä ennustuksista osuu oikeaan. Pitäisiköhän vaihtaa alaa? 😉)
En minä tiedä, miten meillä tulee käymään. Capriz ei ehkä vielä tiedä, miten heillä tulee käymään (?) eikä toivottavasti kiirehdi tietämään. Aika näyttää, kun asiaan tulee etäisyyttä ja tilannetta ja tunteita käsitellään pohjamutia myöten. Itse en pidä yhdessä jatkamista ainoana onnellisena loppuna, onnellinen loppu voi olla myös ero, mikäli se on aidosti oman sydämen kertoma ratkaisu.
Jaksamista Sinulle ja kaikille muillekin "kärvistelijöille"!
Huomenia vaan kaikille 🙂🌻
Nyt on jo jotenkin helpompi olo..vaikka tiedän että vielä tulee kaipauksen tunteita ja miksi-kysymyksiä silloin tällöin..
Perjantaina hän kävi hakemassa joitakin tarvitsemiaan vaatteita ja samalla siinä sitten todisteli jälleen, vaikken mitään kysynytkään, että ei ole sen ihmisen kanssa missään tekemisissä..Olin juuri lähdössä pois kotoa mökille ja hän tietysti ihmetteli mihin olin menossa, kun reppu pakattuna yms.Ihmeen kiinnostunut hän oli siitä mitä olen tekemässä ja kenelle menossa ja kenen kanssa???Yhtäkkiä hän sanoi että olisiko ollut muka mahdollista että oltaisiin saatu/saataisiin asiat selvitettyä, sanoin siihen että töitä täytyy sen eteen paljon tehdä..Juttu kuitenkin jäi kesken ja sanoin hänelle etten jaksa hänen vatvomista ja vetkuttelua..Hän kysyi olenko lähdössä viihteelle lauantaina ja sanoin että ehkä, entiedä vielä..Hän vilpittömän aidosti kysyi uudestaan että siis olet lähdössäkö??Sanoin etten tiedä vielä...Mitä hän oikein haki sillä, sitäkö että olisi alkoholia nauttineena tuulut selvittämään asioita vai sitä että olisi näyttänyt minulle että hänellä on nyt "uusi elämä????
Viikonlopun aikana hänen piti hakea tavaransa, mutta ei ole tullut hakemaan...sanoin hänelle että kantaa tavaransa sitten pois eikä pidä minua varalla ja että tarvitsen oman elämän myös kun hänkin sitä tekee..Mikä siinäkin on ettei voi sitten hakea...tuskimpa ainakaan enään kehtaa..kun luette alla olevasta kappaleesta mitä tapahtui..
Lauantaina kuitenkin päätin etten viitsi lähteä pahoittamaan omaa mieltäni sillä tiesin hänen olevan liikenteessä...Yöllä heräsin siihen kun yksi kavereistani soitti ja kertoi nähneensä hänen entisensä poikaystävän sekä minun poikaystävän samassa seurassa ja samaan autoon menossa (baarin sulkemisen jälkeen), jossa kummallakin oli seuralaiset..kysyin vaan että minkä näköinen tämä tyttö oli ja kuvaukset vastasivat juuri tähän alkuperäiseen tyttöön..voihan olla että oli joku toinenkin..Tuli kyllä niin paha mieli ja olo, mutta sain lopulta unta ja ja herättyäni eilen lähdin päiväksi kaupungista pois...shoppailemaan...
🙂👍
Mitään hänestä ei ole kuulunut eikä tarvikaan..hän näytti toistamiseen mikä on miehiään..vaikkei asia minuule enään kuulukaan, mutta enhän minäkään lähtenyt hakemaan heti uutta ja lohduttajaa...Luulempa että hän teki sen senkin takia, koska huomasi etten ollut liikenteessä ja kuvitteli varmaan että olen itsekin jossain etsimässä lohduttajaa...Sen haluan vain tässä sanoa että hänellä voi olla muutama kuukausi mukavaa ja kivaa kun uudet tuulet tuulevat, mutta uskon että jossain vaiheessa tulee tilanne kun hän ajattelee ja miettii, että mitä menikään menettämään..Kerokaa mielipiteitä tästä ja siitä miksi käyttäytyy näin???
🙂🌻
Ja taas minä täälä...
Mitä ihmettä teen,olen ihan rikki 😭..
Hänestä ei ole kuulunut, enkä kyllä välttämättä haluaisi että nyt kuuluisikaan!
Koko ajan mielessä pyörii vain se että pitää jotain toista kainalossa ja hööpöttelee mukavia..enkö merkinnytkään mitään???Nooo, ehkäpä hän vielä tajuaa 🙂
🙂🌻 vaikuttaa kuin tuon ystäväsi tunteet eivät olisikaan olleet aitoja sinua kohtaan vaikka itse olisitkin ollut "tosisuhteessa",
Mielestäni ei tuollainen "kokeilu" kuulu enää aikuisen elämään.
Uskon että löydät oman ihmisesi. Kuitenkin itse pitäisin hieman aikaväliä, odottaisin en hötkyilisi vaan katselisin ympärilleni ja miettisin millainen se minun "oman näköinen mies" olisikaan.😉
Mitä toivon elämältä, tulevaisuudelta.
Miettisin loppuun menneen suhteen ja turvautuisin ammattiauttajaankin mikäli asiat niin vaativat. Oman hyvinvoinnin vuoksi kannattaa nähdä vaivaa. Ole rohkea; ulkoile, lenkkeile, hae mieluinen harrastus; kuntoilu, laulu, maalaaminen, kielet, piirtäminen, valokuvaus tms.
Hoida itseäsi hyvin ja pyri terveisiin elämäntapoihin (tupakka, alkoholi ja valvominen vanhettavat ja lihottavat). Matkustele ts. nauti elämästäsi, hae ystäviä kaiken ikäisiä ym. 🙂 Kerrohan kuulumisia😉Voimia🙂🌻