Petetty

Petetty

Käyttäjä soma aloittanut aikaan 01.12.2007 klo 15:41 kohteessa Parisuhde, koti ja perhe
Käyttäjä soma kirjoittanut 01.12.2007 klo 15:41

Miehelläni ja minulla on yhteistä taivalta 16 vuotta 😋 Meillä on 14-vuotias tyttö, omakotitalo ja taloudellinen tilanne ihan ok.
Nyt tämän vuoden ajan olemme kamppaileet suhteemme kanssa. Välillä on mennyt hyvin ja sitten taas huonosti ja välillä tosi huonosti. Alkoholi on ollut vahvasti kuvioissa mukana. Syksyn aikana sitten sain tietää, että miehelläni on ns. toinen nainen, kuulema vaan ihan kaveri, jolle voi puhua, ei muuta. Tilanne kärjistyi tässä viikko sitten jolloin otimme yhteen ja löin miestäni poskelle hänen erittäin loukkaavien sanojen vuoksi.😞 Siitä sitten seurasi, että hän otti ja lähti. Sen jälkeen ei ole kotona öitä viettänyt, hakenut vain vaatteita. Olen rukoillut, että hän tulisi takaisin kotiin, mutta ei kuulema tule enää koskaan. Olemme tyttäremme kanssa itkeneet ja toivoneet, mutta aivan turhaan. Olen aivan loppu. Sain kyllä ns. unta-antavia lääkkeitä, mutta niistäkään ei tunnu oikein olevan apua. Kaikki päivät menevät kuin unessa, kun yritän jotenkin selvitä töistä ja sitten kotona illoista, jotka ovat pahimmat. 😭 Miten tästä selviää ??? Nyt tuntuu, että ei mitenkään. Yritän ajatella elämää eteenpäin, mutta aina tulee tyhjiö eteen, eli ikäänkuin ei olisi enää elämää…

Käyttäjä E.V kirjoittanut 04.12.2007 klo 17:31

Hei, tilanteesi on minua syvästi koskettava. Olen itse samassa tilanteessa ja voin itse kaiken koettuani ymmärtää syvää tuskaasi tapahtuneesta. Nyt on tärkeää jotenkin selvitä päivärutiineista ja mitä pikemmin saada ammattiapua. Olen itse kohta vuoden käynyt terapiassa ja se on todella helpottanut oloani ja auttanut minua hahmottamaan elämäntilannettani. Älä syytä itseäsi pikaistuksissa tekemästäsi läpsäisystä; sillä ei todellisuudessa ole mitään tekemistä miehesi poismuuton kanssa. Hän todennäköisesti teki siitä vain verukkeen, että pääsi muuttamaan kotoa pois.

Vaikka nyt tuntuu elämä ihan mahdottoman vaikealta ja tuskaiselta, sinä tulet hiljalleen pääsemään tasapainoon ja löydät väylän taas jonain päivänä elämään, jossa yllättäen huomaat olevasi ihan onnellinen. Onko se entisen suhteesi eyeytyminen, vai uuden elämän löytyminen, aika tulee tämän näyttämään. Nyt vain pienin askelin eteenpäin ja kysy paikkakuntasi ev.lut.seurakunnan perheasian neuvottelukeskuksesta ammattiapua. Sitä voit saada riipppumatta siitä oletko seurakunnan jäsen vai et.

Käyttäjä soma kirjoittanut 05.12.2007 klo 20:47

Kiitos hyvistä neuvoista. Olen todella epätoivoinen. Olen valmis antamaan kaiken anteeksi ja yrittämään, mutta mieheni ei halua enää yrittää ei edes tyttärensä vuoksi. Päivät saan kulumaan kun olen töissä, mutta illat ja viikonlopout ovat aivan hirveitä. 😭 Välillä olen hirveän vihan vallassa ja kohta taas itken ja toivon vaan, että mieheni palaisi kotiin. Tunnekuohu on valtavaa. Tunnen, että minulla ei ole enää mitään arvoa kun minua on näin kohdeltu. Ihmisarvo on hävinnyt kokonaan ja välillä on todella itsetuhoisia ajatuksia.😭
Toivon, että tästä kuitenkin joskus selviää ja elämä taas hymyilee tavalla tai toisella !🙂

Käyttäjä E.V kirjoittanut 10.12.2007 klo 13:32

Hei Soma, Yritä nyt jaksaa päivä kerrallaan ja muista, että saamme voimia jokaiselle päivälle, vaikka etukäteen tuntuu, että en millään jaksa huomista päivää. Minä tiedän todella miltä sinusta tuntuu. Sinä olet hoitanut parisuhteen oman osasi kunnialla, mutta et voi mitään sille, jos tiimin toinen osapuoli ei tee niin. Älä ota mitään keinotekoista syyllisyyttä kannettavaksesi: Sinä et ole syyllinen, vaikka takuuvarmasti niin tullaan sinulle sanomaan. Sinulla on oikeus hyvään elämään, vaikka tiimin toinen osapuoli onkin nyt tuhonnut vaivalla rakentamasi elämän tukipylväät.

Oletko jo saanut aikaa perheterapiaan? Mene sinne aluksi yksin ja yritä sitten saada miehesi mukaan jos suinkin mahdollista. Toivottavasti miehesi tulee järkiinsä ja tajuaa ajoissa heittävänsä ihastuksen vuoksi elämästään hukkaan ihan liian arvokasta. Todennäkööisesti hän tulee jossain vaiheessa katumaan, kun arjen todellisuus selviää.
Jaksamista sinulle!🙂👍

Käyttäjä Pitty kirjoittanut 10.12.2007 klo 17:44

Voi sinua ☹️ Tilanteesi on kovasti kurja ja toivon kaikkea hyvää. Kuten jo aikaisempi neuvoja sanoi, ota rauhallisesti päivä kerrallaan, jossain vaiheessa tunnelin päässä alkaa näkyä valoa. Älä syyllistä itseäsi ja hanki ammattiapua, että voit jutella. Jos sinulla on ystäviä niin tee heidän kanssaan jotain kivaa, että saisit mielesi edes hetkeksi vapaa-ajalla pois tilanteestasi.

Voimia 🙂🌻

Käyttäjä soma kirjoittanut 16.12.2007 klo 21:43

Kiitos neuvoista, kiitos kaikesta tuesta. Tunnen olevani kuitenkin aivan pohjalla. Välillä menee jopa tunti, että en ajattelisi mieheni tekemisiä, mutta sitten taas alkaa ajatukset pyöriä samaa rataa!😭 Kun keskustelen hänen kanssaan puhelimessa minusta tulee aivan hirviö. Syytän kaikesta vain häntä ja kysyn useaan kertaan, miten joku voi käyttäytyä näin ! Jättää kaiken vastuun ja velvollisuudet !Tyttäremme koulunkäynti on mennyt myös alaspäin. Hänellä on vielä kaikkein tärkein vuosi meneillä, kun pitää pyrkiä jatko-opiskeluihin. Mieheni sanoo tähän vain, että kyllä kaikki järjestyy. Itsellään hänellä on asiat varmaan tosi hyvin, kun on uusi naisystävä ja vielä hänen samanikäinen poika, kuin mieheni oma tytär on. Onhan tämä aika sekavaa !!!! Onneksi minulla on kuitenkin tyttäremme, joka ymmärtä isänsä tekemiset ja kaikki muutkin ystävät ja sukulaiset ja ns. tukinetystävät !!! Helpottaa tämä kirjoittaminenkin jonkin verran. Ehkä täsä vielä selvitään !! Nyt on vaan vielä kaikkein kamalin aika, kun on joulu tulossa !!!!