Perheväkivaltaa ja vauva
Nyt on pakko kirjoittaa ajatuksiaan ylös. Olen pian vuoden vanhan pojan äiti ja asun avopuolisoni kanssa pienessä kaupungissa. Aluksi kaikki oli hyvin, mies oli ihana ja huomaavainen, komea ja kaikkea sitä mitä halusinkin. Olin tullut ennen tapaamistamme toiselle miehelle raskaaksi, ja olin päättänyt pitää lapsen. Mies hyväksyi tämän, ja vannoi että kohtelee tätä kuin omaa lastaan. Kun poika syntyi, kaikki oli aluksi hyvin. Mies hyväksyi lapsen muttei ottanut häneen kontaktia. Riidat lisääntyivät, ja niihin alkoi pikkuhiljaa sisältyä myös väkivaltaa. Nyt, kun ensimmäisestä väkivaltaisesta riidasta on n. vuosi, on tilanne tämä: mies kuristaa ja haukkuu minua; läski lehmä, h***a jne. Myös lastani hän haukkuu jatkuvasti. Kun suutun hänelle, hän saattaa ottaa minusta todella kovaa kiinni, läpsiä, puristaa, heitellä lattioita pitkin, kun uhkaan lähteä, hän muuttuu taas elämäni rakkaudeksi… Pahinta tässä on se, etten uskalla läheä pois. Pelkään, että elän loppuelämäni yksinhuoltajana ja etten löydä sitä oikeaa. Kun lähden ystävieni luokse joskus riidanpäätteeksi, mies tulee perässäni minne vain ja riehuu hullunlailla. Hän on myös sanonut, että minun pitäisi tappaa itseni ja lapseni, tälläistä lapsellista lehmää ei jaksa ketään varmasti katsella, olenhan vielä niin lihavakin. Vastaan en voi pistää, sillä mies on 60kiloa painavampi, ja 35cm pitempi, todella isokokoinen minuun verrattuna. Auttakaa, kertokaa omia kokemuksianne miten olette päässeet tälläisista tilanteista eroon…
Minä oli hieman vastaavanlaisessa tilanteessa kuin sinä paitsi että minulla oli lapsia edellisestä avioliitosta mennessäni ex-avokkini kanssa yhteen. Myöhemmin saimme vielä yhteisen lapsen. Myös tämä mies sanoi aluksi, että tulee kohtelemaan lapsiani kuin omiaan. Ja katit... Enkä edes olisi halunnut, että pitää heitä ominaan, heillä on hyvä isä. Tasapuolisuutta ja oikeudenmukaisuutta olisin kuitenkin odottanut lapsiani kohtaan.
Meillä fyysinen väkivalta ei ollut niin "raadollista" kuin kuvaamasi tilanne teillä, mutta olen sitä mieltä, että ketään ei lyödä, ei koskaan, ei mitenkään. Enemminkin kärsin suunnattomasti henkisestä väkivallasta jota minuun kohdistettiin. Suhteeseemme liittyi samankaltaista ailahtelevaisuutta inhosta, vihasta ja halveksunnasta ylistävään, palvovaan rakkauteen. Ja koskaan ei tiennyt milloin rakkauden jakso loppuu ja halveksunnan ja vähättelyn alkaa.
Itselläni oli takana jo epäonnistunut avioliitto, pelkäsin lähteä. En ehkä niinkään sen vuoksi, etten enää koskaan löytäisi ketään, vaan siksi, että toinen epäonnistuminen oli niin karvas niellä. Tein eroa kaksi vuotta. Vuosi sitten jouluna hirveän riidan, lyönnin ja poliisien jälkeen päätin, että tämä on nyt viimeinen mahdollisuus, jonka annan. Hetken aikaa (niin kauan, että syyttäjältä tuli kirje syyttämättä jättämisestä) kaikki oli hyvin. Sen viimeisen kerran kun lähdin kodistani pakoon tiesin, että tämä oli tässä.
No vieläkään en ole kokonaan eroon päässyt ko. miehestä. Ja yhteistä taivalta tulee lapsen tiimoilta olemaan... Mutta hän soittaa useita (parhaimmillaan 10-20 krt) kertoja päivässä, jos en vastaa tai olen esim. ystävien seurassa hän saattaa lähettä huorittelu tekstiviestejä tai muuta asiatonta. Hän on myös soitellut ystävilleni ja tarkistellut tekemisiäni. No nyt annoin ukaasin, että jos ei lopu hankin lähestymiskiellon. Saa nähdä miten käy.
Annaq olet katsonut miehesi "touhua" varsin pitkään... Eropäätös on aina pelottava, mutta usein myös helpottava. Kehottaisin sinua myös miettimään miten parisuhteenne vaikuttaa lapseesi. Väkivalta on aina väärin. Sen kierteen voi toisinaan myös lopettaa, mutta se vaatii sitä harjoittavalta osapuolelta pitkää tietoista työskentelyä ammattilaisen kanssa. Mieti onko avopuolisosi valmis sitoutumaan avun hakemiseen? Voisitko sitä hänelle ehdottaa? Ja ennen kaikkea uskoisitko sen auttavan?
Voimia sinulle jaksaa ja tehdä päätöksiä sinun ja lapsesi hyvinvoinnin turvaamiseksi.
Ja muista jokainen meistä on arvokas, eikä toiseen saa kajota ei nyrkillä eikä sanan säilällä.
Kannattaa mennä turvakotiin!!
Voit itse mennä turvakotiin. Tässä linkki Ensi-ja turvakotien sivuille, http://www.ensijaturvakotienliitto.fi/jasenyhdistykset/
Riitatilanteessa voit myös soittaa poliisin ja mennä poliisikyydillä turvakotiin. Sinulta tullaan ensiksi kyselemään voisitko mennä jonnekin muualle, mutta pidä kiinni tarpeistasi. Poliisi saattaa myös sanoa, että olisi parasta, jos voisitte itse ratkaista nämä ongelmat. Pidä kuitenkin puolesi. Sinä ja lapsesi ansaitsette parasta mahdollista hoitoa.
Miehesi käyttäytyy todella huonosti ja julmasti eikä ansaitse rakkauttasi. Lapsesi ei ansaitse elää miehen luomassa väkivallan ja pelon ilmapiirissä. Kumpikin teistä ansaitse parempaa kuin mitä miehesi tällä hetkellä tarjoaa. Miehesi sanat ovat sydämettömiä. Sinä ansaitset rakkautta, turvaa, onnea ja hellyyttä, et kaltoinkohtelua.
mulla oli samanlainen tilanne 3 vuotta sitten. Olisin varmasti kuollut tai joku muu jos yks ystävä olis vieny mua ja lapsia turvakotiin. Ite vähättelin tilannetta mutta nyt tajuan että se oli tooosi vakavaa! Nyt meillä on turvakielto niin mies ei tiedä osotetta mutta välillä pelkään vieläkin enkä uskalla haastaa riitaa lastenasioista sen kanssa. Toimi nyt, ennen kun et enää voi!