Kirjoitan nyt ensimmäistä kertaa tänne.
Jouduin väkivallan kohteeksi viikko sitten miesystäväni mökillä. Hän pahoinpiteli minut lievästi (poliisien mukaan), uhkasi tappaa, oli nyrkit pystyssä, heitteli tavaroita ja hajoitti ikkunan. Hän oli täysin raivon vallassa. Luulin sen yön olevan viimeiseni..
3 v lapseni näki tilanteen ja meni myös aivan hysteeriseksi, tärisi vielä tunteja jälkeenkin päin tapahtuneesta.
Mies on pyydellyt anteeksi, luvannut jättää kaljan ym. mutta olen tässä näinä unettomina öinä miettinyt että meillä on ollut kotona lähes koko yhdessäolon ajan henkistä väkivaltaa monin eri tavoin. ja oikeastaan kaikki menee päivä päivältä pahempaan suuntaan.
Kotiavainta miehellä ei tänne minun ja lapseni asuntoon enää ole. Aloitin hänen tavaroidensa pakkaamisen pari tunria sitten. Laitoin viestin että millloin tulee hakemaan tavaransa, mutta ei ole vastannut mitään.
Nyt pelkään etttä hän ilmestyy taas oven taakse arvaamatta, niinkuin on ennenkin käynyt.
Hei,
Ikävä lukea tilanteestasi, pysy vahvana! Kaiken keskellä saat varmasti voimaa ajatellessasi lastasi. Aikuiset eivät voi millään tajuata niitä haavoja, joita lapsuudessa voi saada. Omat vanhempani riitelivät aika paljon ollessani 6-8-vuotias, lähdimme äidin kanssa yön selkään tuttavien luo yöksi. Vanhempani erosivat ja äitini otti vuosia myöhemmin avomiehekseen kotiimme alkoholistin (selvin päin varsin mukava). Muistan kuinka 12-13- vanhana soitin puhelinkopista poliiseja. Ajattele lastasi ja hänen tulevaa elämäänsä ja ihmissuhteitaan (- jos et itsesi vuoksi jaksa olla vahva.)
Apua käytännön tilanteiden ratkaisemiseen mm. lähestymiskielto yms. saat varmasti kunnan sosiaaliviranomaisilta tai auttavasta puhelimesta.
Voimia ja rohkeutta sinulle!
Kenenkään ei tarvitse sietää perheväkivaltaa.
Itse olen vielä todella nuori, mutta sen voin kertoa, että meidän kotona isäni löi usein äitiäni, ja meitä kaikkia lapsiaan jo todella silloin kun olimme pieniä. Sitä "sain" seurata sivusta ja itse kokea 16 vuotta, ennen kuin lopulta muutin pois kotoa.
Tänä päivänä äitini on niin alistettu, ettei hän uskalla edes hakea apua itselleen, saati kolmelle tai oikeastaan neljälle ala-ikäiselle lapselleen. Viranomaiset eivät mitään voi tehdä, koska kukaan ei heille uskalla kertoa totuutta.
Muista, että ensimmäisen kerran pitää antaa olla viimeinen!!!!!!!!!!
Et voi olla sataprosenttisen varma, että miehesi ei enää ikinä koskisi sinuun väkivalloin.
Älä ala suojelemaan häntä, vaan ajattele itseäsi ja lastasi. Te olette ansainneet kunnon elämän. Hae kunnon apua, muuta paikkakunnalle, jossa on turvallista asua ja on tarvittaessa apua lähellä!
Paljon voimia sinulle!🙂👍
Hei,
Olet nyt vaikeassa tilanteessa. En tiedä, oletko saanut mitään apua viralliselta taholta, kriisiapua tai muuta. Myös lapsesi on shokissa. Tässä ensi hätään sinulle
http://www.poliisi.fi/poliisi/home.nsf/pages/E1D5A313E3FBEFD8C2256BC9003A839D.
Tuolta poliisin sivulta pääset moniin muihin auttaviin tahoihin.
Teet itse omat ratkaisusi, mutta muista lapsen paras. Rakastuminen väkivaltaiseen ihmiseen on todellinen riski sinun ja lapsesi hyvinvoinnille. Oletko valmis maksamaan oman psyykkisen ja fyysisen sekä lapsesi psyykkisen ja fyysisen terveyden hinnan parisuhteesta? Valinta tulee olemaan vaikea. Anna itsellesi aikaa miettiä rauhassa tilannetta ja katso miten kumppani toimii.
Älä luota puheisiin, vaan tarkkaile miten hän sitoutuu teoissaan mahdollisiin sopimuksiin.
Toivon kaikkea hyvää sinulle ja hae itsellesi apua, olet varmasti hyvin järkyttynyt.
Terveisin Syyskaunosilmä🙂🌻
Hei!
Todella ikävää että olet joutunut väkivallan kohteeksi ja se että noinkin pieni lapsi on päässyt näkemaan tilanteen.Ei varmasti ole helppoa ja voin vain kuvitella miltä sinusta tuntuu.
Olen itsekkin pienenä lapsena nähnyt kun oma isä pahoinpiteli äitiäni ja sama toistui toisen miehen kohdalla.Jonkunlaisia traumoja näistä varmasti jää,ja vannoin joskus etten itse aio ryhtyä tai jäädä parisuhteeseen jossa tapahtuisi pahoinpetelyä omalla kohdallani.Toisin kävi,samaa saan kokea omassa suhteessani ja irti en tunnu tästä suhteesta pääsevän millään.Ei ole yksinkertaisesti voimia mihinkään enää.
Onneksi miehellä ei ole avainta enää sinun ja lapsesi asuntoon,ja rohkeasti vain poliisit paikalle,jos yrittää väkisin tulla asuntoon.Eihän kenenkään kotirauhaa saa häiritä.
Kaikkea hyvää sinulle ja lapsellesi.
Näissä väkivaltasuhteissa on se paha puoli, että ovat uusiutuva luonnonvara, sukupolvesta toiseen.
Uhreja neuvotaan pakenemaan naapuriin, soittamaan poliisit paikalle....mutta miten??? Miten pakenet, jo ovella seisoo toistasataa kiloa raakaa lihaa ja miten soitat, jos puhelimet on pirstottu seinään.
Älkää jääkö ainakaan sitä seuraavaa lyöntiä odottamaan. Liian moni nainen antaa anteeksi, kun mies kyynelsilmin anoo anteeksiantoa ja liian moni nainen jää paikoilleen, kun häntä uhkaillaan.
Yksi ainoa isku voi olla tappava, kun osuu kohdalleen.
Niin kauan tätä jatkuu, kun ihmiset vaikenevat siitä. Ongelma on liian yleinen, mitä yhdestä mustasta silmästä, luita ei kuitenkaan ole poikki, tällä kertaa..
Lapset kärsivät siitä eniten, vaikka "lasten takia" yhdessä pysytään.