Jos miehesi reagointitapa kännissä hänessä oleville tuntemuksille on tuo pahoinpitely, niin se tulee sitä jatkossakin olemaan.

Hän ei nyt pysty katsomaan itseään peilistä vaan syyttää sinua. Löytyy siis sinusta syy siihen lyömiseen. Toki sen voi löytää vaikka kenestä ihmisestä, jos oikein haluaa. Ei tarvitse sitten itselleen myöntää olevansa todella avun tarpeessa. On kova paikka miehelle myöntää, ettei pysty hallitsemaan tunteitaan ja että on ollut niin häpeällinen, ettei ole huolehtinut perheestään, vaan on satuttanut sitä ja kovaa.

Syillä ja muilla (varmaa vain on, että sinä et todellisuudessa ole se syy) ei ole mitään merkitystä siinävaiheessa, kun henkesi ja terveytesi on kyseessä. Merkitystä on nyt sillä, miten selviät eteenpäin tuosta ja miten tuo saadaan loppumaan. Se tuskin loppuu siellä entisissä kokoonpanoissa...

Olen nähnyt sen seurauksia, kun joku ihminen on pahoinpidelty puolisonsa puolelta. Pitkäaikainen parantuminen siitä, kaikenlaisine todella pahoine oireineen. Muuhunkin voisi ihminen elämässään energiansa laittaa.

Auringonpaiste on otettavissa oikein keinoin.

Nainen, mies, lapsi, alkoholi ja nyrkit. En halua maalata piruja seinälle, mutta pelkään pahoin, Leila, että miehesi ei tule lopettamaan väkivaltaista käytöstään. Kerroit, kuinka mies on vannonut sinut hakattuaan, ettei juo enää eikä käy sinuun käsiksi. Ja siitä kuukausi eteenpäin, niin ainakin tuo toinen lupaus rikottiin. Miehessäsi löytyy kaikki klassiset pahoinpitelijän piirteet. Hän on alkanut kehittämään mielessään toista todellisuutta, jossa hän on käskyvaltasi alla, hän on omasta mielestään vailla vaikutusmahdollisuuksia suhteessa omaan elämäänsä ja tällaiset ajatukset mielessään hän piiskaa itsensä raivoon. Kun siihen lisätään vielä alkoholi, kynnys väkivaltaan on alhainen. Pahoinpitelyn jälkeen edessäsi vaikertaa hetken katumuksen ruumiillistuma luvaten ettei enää koskaan.. kunnes koittaa seuraava ja taas seuraava kerta. Kerroit, ettei teillä ole keskusteluyhteyttä. Eikö se jo yksistään tee tilanteen selvittelyn lähes mahdottomaksi ? Epäilit omaa selviytymistäsi, jos lähdet omillesi sekä kodin myynti ei vielä onnistu. Toivottavasti et ymmärrä minua väärin, ymmärrän kyllä huolesi, mutta sinulla on itsesi lisäksi huolehdittava siitä, että lapsesi ei joudu kärsimään tapahtumista, jotka voivat aiheuttaa fyysisen uhan ohella myös turvattomuuttta henkisellä tasolla. Lapset alkavat suhteellisen nuorina tiedostamaan, millainen tunnelma kotona on. Itse väkivaltaisessa kodissa kasvaneena muistiin on jäänyt turvattomuus, jännittyneisyys, jatkuva varuillaan olo. Aseta vaakakuppiin plussat jos jäät tai lähdet sekä miinukset jos jäät tai lähdet. Tunnet miehesi. Pohdi realistisesti, mitkä edellytykset teillä on parina selvitä. Jos noita edellytyksiä ei ole, silloin tilanteelle pitää tehdä jotakin. Hae apua ensi- ja turvakodista. He osaavat varmasti neuvoa, mitä kautta ja mistä tahoista saa apua oman elämän aloittamiseen lapsen kanssa. Etsi itsestäsi rohkeus, joka sinussa asuu.

Komppaan kahta aiempaa kirjoittajaa. Muutama tosiasia lyhyesti.

1. Miehesi ei tule lopettamaan. Kuten Troubles kirjoitti, miehesi on nyt ryhtynyt ulkoistamaan syytä sinuun ja olosuhteisiin, mikä merkitsee sitä, ettei hän ole vastuussa tekemisistään (omasta mielestään) eikä siten voi niihin vaikuttaa.

2. Väkivalta tulee pahenemaan. Nyt se on vielä alussa, et ole vahingoittunut kovin pahasti fyysisessä mielessä. Ensimmäinen lyönti on aina se kynnys - ensimmäisen lyönnin jälkeen toinen on helpompi, kolmas jo lastenleikkiä.

3. Niin, lähteminen ei varmaankaan ole helppoa. Tässä kohtaa tekisi mieli sanoa, että _entä sitten_? Kuinka moni asia maailmassa on helppoa? Teetkö muutenkin elämässäsi vain helppoja asioita? Tuskin. Oliko raskausaika helppoa? Oliko synnytys helppo? Onko lapsen hoitaminen helppoa? Olet tehnyt jo tähän mennessä todella suuria asioita - mikset siis pystyisi tähänkin.

4. Jos et ajattele itseäsi niin ajattele lasta. Miltä tuntuu nähdä, kun isä lyö äitiä? Entä, jos miehesi lyö jonain päivänä lastanne? Sitä et varmasti halua. Olet nyt äiti ja sinun on pelastettava lapsesi. Väkivaltainen isä on uhka lapsesi fyysiselle ja henkiselle hyvinvoinnille.

5. Pyydä apua. Saat apua. Mitä sitten, että siskollasi on 3 lasta, jos siskosi haluaa sinua auttaa? Anna siskosi itse valita, älä valitse hänen puolestaan. ÄLÄ UHRAUDU. Apua saa myös esimerkiksi Naisten tukilinjalta. Soita sinne ja siellä sinua neuvotaan kaikissa käytännön asioissa, mistä saat uuden asuinpaikan jne. Ja mitä sitten, vaikka asuntoasi ei voisi myydä nyt. Kyllä, raha on tärkeää ja moinen hankaloittaa tilannetta, mutta kaikkein tärkeintä on, että sinä ja lapsi voitte hyvin. Ette voi hyvin miehesi kanssa nyt.

Soita siis:
Naisten Linja päivystää numerossa 0800 02400
suomeksi ma-pe klo 16-20

Mutta hei, ihan oikeasti, ole kiltti ja hae apua. Älä suostu lyötäväksi, älä ikinä ajattele, että sinua saisi lyödä. Ketään ei saa lyödä! Miehesi tekee väärin, täysin väärin. Pelasta itsesi ja lapsesi.

Ihan täydellisesti aikaisempien kirjoittajien kanssa.
Olen tästä asiasta kirjoittanut täällä, monta kertaa.
Toista ihmistä ei saa lyödä, vaikka se ihminen olisikin oma puoliso, se ajattelutapa, että omaa akkaa saa kurittaa, alkaa olla jo muinaismuistoja.

Eikä mikään asia saa olla esteenä, jos haluat lähteä kodistasi.
Miehenkin on ymmärrettävä asia, nyt ollaan äärimmäisten kysymysten äärellä.
Tietysti toivon, mies lopettaa alkoholin käytön ja lyömisen, MUTTA, kun asiaan liittyy alkoholi, silloin hyvätkin lupaukset unohtuvat.

Hei kaikki ja kiitos vastauksista ja kannustamisesta! Se auttaa eteenpäin 🙂

Meillä on nyt sellainen tilanne, että mies sanoi rehellisesti ettei täysin absolutiksi pysty alkamaan, mutta lupasi ettei väkeviä ota sekä olutta vain muutaman kerrallaan eli kohtuullisina määrinä.
Hän on myös käynyt mielenterveystoimistolla lääkärillä ja luvannut soittaa miehille tarkoitettuun väkivaltaryhmään. Parisuhdeterapeutillekin on soitettu ja aika on pian jo varattuna. Eli hän selvästi yrittää hakea apua ongelmaansa.

Olen hänelle myös tehnyt selväksi, että jos hän vielä kerrankin tekee mulle jotain, se on varma ero. En odota hetkeäkään, lähden lapsen kanssa heti!
Se pelko minulla kuitenkin on, että mitä jos seuraava pahoinpitely on mulle viimeinen. (En nyt halua että te ymmärrätte väärin, ei mieheni ole väkivaltainen koko ajan (3v aikana lyönyt 2 kertaa ja nyt kuukausi sitten pahoinpidellyt)) Mutta väkisinkin tulee mieleen kaikki viimeisimmät tapahtumat Suomessa, kun perheen isä on tappanut koko perheen ja itsensä. Selvennykseksi korostan vielä, ettei mitään sellaisia piirteitä ole ollut! Mutta silti asia pyörii välillä päässä kun tilanne on niin hankala.

Lastensuojelussakin kävimme pari päivää sitten (poliisihan ilmoittaa sinnekin pahoinpitelyistä jos perheessä on lapsi) niin sieltä sain kyllä paljon apua ja tukea mm: numeroita mistä voin apua hakea jne.. En ole vielä mihinkään soittanut ehkä sen takia, koska luulen kaiken menevän nyt parempaan suuntaan. Mutta keskusteluapua kuitenkin tarvitsen ihan oman mielenterveyden ja mielenrauhan takia, niin päätin heti maanantaina soittaa naistenlinjaan.

Nyt ollaan miehen kanssa myös pystytty jonkun verran puhumaan asiasta ja tekstiviesteillä ollaan välejä selvitelty. Kuten aikaisemmin kerroin miellä ei kasvokkain puhuminen onnistu, senkin takia, koska tämä on mulle niin vaikea aihe etten saa sanotuksi mitään kun alan vaan itkee. Se on yksi syy miksi ollaan perisuhdeterapiaan menossa.

Theofano kirjoitit:
4. Jos et ajattele itseäsi niin ajattele lasta. Miltä tuntuu nähdä, kun isä lyö äitiä? Entä, jos miehesi lyö jonain päivänä lastanne? Sitä et varmasti halua. Olet nyt äiti ja sinun on pelastettava lapsesi. Väkivaltainen isä on uhka lapsesi fyysiselle ja henkiselle hyvinvoinnille.

Vastaus:
Olen tietenkin lastani ajatellut. Tyttö on vielä 1v 9kk ja hän ei ole ollut näkemässä pahoinpitelyä eikä mitään muuta (lyömistä, haukkumista jne). Ymmärrän toki, että hän aistii jo tällaiset asiat, kun on huono ilmapiiri kotona. En usko, että mieheni olisi lapselle vaaraksi ei ainakaan fyysisesti. Ja siitä olen varma, koska tyttö on hänelle maailman tärkein henkilö.
Mikäli huomaan jotain muutosta tilanteessa, että mies muuttuu lastakin kohtaan aggressiiviseksi, niin sitten se on varma ero. Koska tyttäreni on minullekin maailman tärkein.
Korostan vielä sen, että tytön isä ei ole koskaan millään tavalla osoittanut aggressiivisuutta tyttöä kohtaan ei selvin päin eikä kännissä.

Kirjoitit myös: 5. Pyydä apua. Saat apua. Mitä sitten, että siskollasi on 3 lasta, jos siskosi haluaa sinua auttaa? Anna siskosi itse valita, älä valitse hänen puolestaan. ÄLÄ UHRAUDU.

Vastaus:
Se on minun ongelmani ollut aina, että mä uhraudun joka asiassa. Musta vaan yksinkertaisesti tuntuu, että ihmiset sanoo voivansa/haluavansa auttaa, mutta he eivät välttämättä sitä tarkoita. He sanovat niin vain lohduttaakseen. Sillä kannalla olen ollut aina, enkä osaa kertoa syytä..

Okei. Kukaan ei voi estää sinua jatkamasta miehesi kanssa, jos niin olet valinnut ja päättänyt tehdä. Mutta muutama huomio vielä kuitenkin.

Miehesi on siis nyt lupaillut hienoja asioita. Huomasitko, että kirjoitit hänen nimenomaan _luvanneen_ sitä ja tätä. Luvanneen, ei tehneen. Lupaaminen on halpaa, kuka hyvänsä voi luvata mitä hyvänsä. Tekeminen on aivan toista. Ok, lupaaminen on pieni alku, mutta nyt sinun on syytä pitää silmäsi sen suhteen auki, muuttuvatko lupaukset myös teoiksi.

Rehellisesti sanottuna, suhtaudun myös aika epäillen lupaukseen "ottaa kohtuudella". En haluaisi masentaa, mutta kannattaa varautua ihan oikeasti siihen, että näin ei tule tapahtumaan. Hiprakassa näet yleensä kaikenlaiset lupaukset haihtuvat savuna ilmaan, alkoholi maistuu hyvältä ja siinä sitä mennään taas. Ihmisille, joilla on taipumus vetää kunnon kännejä, on yleensä vain kaksi vaihtoehtoa: absolutismi tai kännäily. Koska se juominen lähtee lapasesta heti, kun pari kaljaa on nautittu. Ymmärrän, että haluat uskoa ja toivoa, ettei asia olisi näin, mutta koita kuitenkin vähän varautua.

Toisekseen - sanot pelkääväsi, että seuraava pahoinpitely on viimeisesi. Myönnän, että tässä kohtaa haluaisin... huoh. No, ehkä on parempi, etten sano sitä. Mutta ajattele, jos pelkäisit missä muussa tilanteessa tahansa. Pelkäisit autiolla kadulla, pelkäisit viidakossa, pelkäisit korkeutta vuoren harjanteella, pelkäisit baarissa sinulle uhittelevaa korstoa. Jäisitkö? Et. Pelko on merkki siitä, että nyt tulee paeta. Missä muussa tilanteessa hyvänsä olisit jo paennut, jos olisit alkanut todella pelätä. Ainoastaan parisuhteessasi et tee sitä. Et kuuntele vaistojasi, vaikka juuri niitä ihmisen pitäisi kuunnella. Pelkosi kertoo sinulle jotain. Ole kiltti ja kuuntele sitä. Jos nyt kuitenkin haluat pysyä miehesi kanssa niin kokeile edes muuttaa erilleen, kunnes miehesi on todistanut, että pysyy lupauksissaan? Niin, ettei miehesi pääse sinuun helpolla käsiksi. Tai jos ei muuta, pakkaa edes välttämättömät tarvikkeet reppuun, jotta voit tarvittaessa napata vain repun ja paeta.

Mitä tulee lapseesi - lapselle on aivan tarpeeksi paha, että isä lyö äitiä. Se ei riitä, ettei isä lyö lasta. Lapsi kärsii suunnattomasti jo siitä, että väkivaltaa on vanhempien välillä. Kuten sanoit, kaksivuotias ei ehkä sitä vielä näe, mutta osaa kyllä jo aistia ilmapiirin. Ja sanot pelkääväsi, mitä voi käydä! Ja silti jäät!

En osaa sanoa enempää.

Leila, tiedän, että haluat uskoa miehesi lupaukset parannuksesta, mutta kirjoituksessasi oli "selittelyn makua", kuin itsekin sisimmässäsi tietäisit, ettei tilanne tule pysymään, mutta haluat itse uskoa siihen niin paljon, että olet valmis nielemään tuon sanahelinän pureksimatta.
Paras ystäväni eli aikanaan väkivaltaisessa suhteessa. Myös hän sai selkäsaunan jälkeen katuvan miehen lupauksen, ettei vastaavaa enää tapahdu. Mies rikkoi lupauksensa ja ystäväni päätyi teho-osastolle pahoinpitelyn seurauksena.
Kerroit, ettei miehesi ole osoittanut agressiivisuutta lastasi kohtaan. Lapsi voi olla isälleen vaikka kuinka tärkeä, mutta saattaa joutua tulilinjalle tullessaan vanhempiensa väliin, kun mies alkaa käyttäytymään uhkaavasti sinua kohtaan.
Miehesi kertoi sinulle, ettei kykene elämään totaalisesti ilman alkoholia, mutta vähentää. Samoja puheita, kun kypsyi kuukaudessa perhe-elämään ja teki sinusta syntipukin, joka käytöksellään kerjää selkäsaunaa.
Tiedän ettei tunnu mukavalta lukea tällaista palautetta, kun itse haluaisi uskoa rakkaan ihmisen puheet todeksi, mutta miehesi alkoholin käyttö ja väkivaltaisuus tulevat jatkumaan lähes 100 % varmuudella. Edellinen kirjoittaja antoi hyvän vaihtoehdon, asumisen eri osoitteissa ainakin väliaikaisesti. Miehesi saisi tilaisuuden työstää omia ongelmiaan ja osoittaa sinulle ja lapsellesi, että on sitoutunut hakemaan muutosta käytökselleen. Jos hän ei sitä tee,vaan heittää kaiken lekkeriksi, tiedät ettei hänen motiivinsa olleet oikeat. On eri asia toimia pakotettuna, joka aiheuttaa vain lisää pahaa verta ja räjähtää jossain vaiheessa käsiin, kuin että ihminen aidosti tiedostaa ja myöntää ongelmansa ja haluaa itse muuttua. Minulla on vahva tunne, että miehesi kuuluu tuohon ensimmäiseen kategoriaan.☹️

Uskokaa tai älkää, niin minäkin olin pölvästien kuningatar, etten osannut edes noin sadannenkaan kerran jälkeen, vielä lähteä ja silloin olin vasta muutaman vuoden kuunnellut pitämättömiä lupauksia, joilla ei ollut sanojalle, minkään valtakunnan merkitystä, ei missään asiassa.
Ei meistä kukaan pyysty parantamaan juovaa, eikä kukaan uhri voi lopettaa lyömistä, ei niin kauniita puheita löydy, ei vuoda niin kauniita kyyneleitä. Vain juova voi lopettaa juomisen ja lyöjä lyömisen ja jos ihminen on alkoholisti ja lyöjä, niin sanoisin että mahdoton yhtälö.
Alkoholin suurkuluttajasta harvoin tulee kohtuukäyttäjä, se on kaunis ajatus, muutama pullo olutta, mutkun se karkaa usein käsistä.
Eräs alkoholisti on sanonut, on ihan sama hänen istua ruutitynnyrin päälle ja panna sytytyslanka palamaan, jos hän ryypynkään ottaa, hänen ei kannata edes yrittää mitään kohtuukäyttöä, kohta ollaan kuitenkin siltojen alla. Alkoholistille on yksi ainoa ryyppy liikaa ja tuhat liian vähän.

Minä en usko että miehesi lupaukset pitävät. Olen nähnyt näitä tapauksia liikaa. Toivon, että selviätte hengissä ja elät onnellisen elämän lapsesi kanssa. Toivoa on, mutta teot eivät ole vielä tekoja, vaan lupauksia mieheltäsi.

leila2 kirjoitti:

Ensin oli kevyitä läpsyjä/lyöntejä, lattialle heittämistä ja haukkumista. Sen jälkeen anteeksipyyntöjä ja lupauksia siitä ettei niin enää tapahdu.
Noin kuukausi sitten mieheni pahoinpiteli mua. Tällä kertaa niin rajusti että vartalo oli mustelmillaan, käsi ja lonkka kipeät (luuhun asti tullut painaumia).
...
Nyt kuukausi tapahtuman jälkeen mies ilmoittaa, että lähtee kaverin kanssa parille ja ettei hän jaksa enää olla tälläisessä parisuhteessa kun hänellä ei ole omaa aikaa, sanoi että olen sietämätön ja että mun pitäisi katsoa peiliin ennenkuin alan häntä pahoinpitelystä syyttää. Eli hänen mielestä syy on minussa.
...
Meillä on nyt sellainen tilanne, että mies sanoi rehellisesti ettei täysin absolutiksi pysty alkamaan, mutta lupasi ettei väkeviä ota sekä olutta vain muutaman kerrallaan eli kohtuullisina määrinä.
...
Olen hänelle myös tehnyt selväksi, että jos hän vielä kerrankin tekee mulle jotain, se on varma ero. En odota hetkeäkään, lähden lapsen kanssa heti!
Se pelko minulla kuitenkin on, että mitä jos seuraava pahoinpitely on mulle viimeinen.
...
En usko, että mieheni olisi lapselle vaaraksi ei ainakaan fyysisesti. Ja siitä olen varma, koska tyttö on hänelle maailman tärkein henkilö.
Mikäli huomaan jotain muutosta tilanteessa, että mies muuttuu lastakin kohtaan aggressiiviseksi, niin sitten se on varma ero. Koska tyttäreni on minullekin maailman tärkein.
...
Musta vaan yksinkertaisesti tuntuu, että ihmiset sanoo voivansa/haluavansa auttaa, mutta he eivät välttämättä sitä tarkoita. He sanovat niin vain lohduttaakseen. Sillä kannalla olen ollut aina, enkä osaa kertoa syytä..

Minäkin alkoholistin kanssa naimisissa olleena yhdyn varoittelijoiden kuoroon.

Väkevät ja miedot ovat täsmälleen samaa alkoholia, ja alkoholin vaikutuksen alaisena unohtuvat lupaukset ja muut.

Miksi odottaa seuraavaa pahoinpitelyä? Miksi et ole huolissasi siitä, onko seuraava pahoinpitely toiseksi viimeinen?

Miksi odottaa, muuttuuko mies lasta kohtaan aggressiiviseksi? Velvollisuutesi on estää tämä sataprosenttisen varmasti.

Sinusta tuntuuu, että ihmiset vain sanovat haluavansa auttaa, mutta eivät haluakaan. Miksi et suhtaudu miehesi lupauksiin yhtä epäillen?

Eikö kannattaisi kaikkein ensimmäiseksi varmistaa, että pahoinpitelyn vaaraa ei todellakaan ole? Varmasti löydät apua ja pärjäät ilman tuota miestä.

Kuten moni teistä on kirjoittanut: "lupaukset.. lupaukset.." Tänään aloin taas miettii mitä oikein teen.. Välillä tuntuu että olisi pitänyt lähteä pois heti pahoinpitelyn jälkeen.

Meillä on mennyt muutaman päivän tosi hyvin, tuntui että mieskin ymmärtää mua ja tukee ja muutenkin on mennyt loistavasti parisuhteessa. Kunnes lähdettiin yökylään miehen vanhemmille.
Siellä mies pyysi äidiltään pari saunakaljaa, mihin hänen äitinsä vastasi: "mitä Leila siihen sanoo? Saatko sä juoda yhtään kaiken tapahtuneen jälkeen". Jäin tarkasti kuuntelemaan mitä mies siihen sanoo ja sain pettyä jälleen. Hän vastasi ettei hänen juomisensa minulle kuuluu ja hän saa ottaa pari kaljaa silloin kun haluaa.
Pariin kaljaan se jäi, mutta seuraavana päivänä kun mies kertoi äitinsä kuulleen lähtevänsä kaverille kahville, hänen äiti alkoi heti kaljasta puhumaan, että kaljalleko hän lähtee kaverin kans.
Siitä syntyi hirveä riita (myös mun kans) siitä ettei mies saa tehdä mitään, vaikka on aikuinen ihminen. Sanoi myös, ettei kuuntelee ketään ja juo kaljaa milloin haluaa ja niin paljon kuin haluaa. Väitti myös ettei hänellä mitään alkoholiongelmaa ole. Ainut ongelma on meidän parisuhde. Parisuhteen/minun takia hänellä on niin paha olla, että siitä syntyy kaikki ongelmat (juominen, lyöminen jne).

Mies on yleensä juonu kerran viikossa noin 5-6 isoa lonkeroa/olutta kerrallaan (jos kotona juo). Kun ulos lähtee niin tulee aina niin kännissä kuin ihminen vain voi olla.
Ennen pahoinpitelyä hän joi kuohuviiniä (n.1l) 4 pientä lonkeroa ja stroh:ia pienen pullon.
Omasta mielestä tuo on paljon. Jos olen väärässä niin korjatkaa toki asia ja kertokaa minulle mikä on kohtuullinen määrä ja mistä tunnistaa että ihmisellä on alkoholiongelma tai hän juo liikaa.
Koska itse en enää tiedä mitä ajatella.. Mies sanoo, että jos muita miehiä katsoisin, niin ne juo paljon enemmän ja useammin. Väittää ettei hänen juominen ole vielä mitään muihin verrattuna. Mutta itestä tuntuu, että on se kerran viikossakin liikaa jos alkoholi vaikuttaa päähään niin, että hän agressiiviseksi alkaa.

Ja lääkärillä kun mies kävi niin lääkäri antoi "kotitehtäväksi" lukea kirjan: "Joustava mieli parisuhteessa". Eli mies sielläkin kertoi meidän "huonosta parisuhteesta" eikä ollenkaan omasta ongelmasta: väkivaltaisuudesta. (en tietenkään siellä ollut enkä tiedä mistä he keskustelivat, mutta niin minusta alkoi tuntuu).

Olen nyt tosissani miettinyt pois muuttoa ainakin vähäksi aikaa. Senkin takia, että mies tajuaisi, että olen tosissani eron kanssa. Tällä hetkellä tuntuu ettei hän ota mua vakavasti, luulee että mä vain pelottelen.
Vaikeaa muuttaminen tulee olemaan kun on 3-vuorotyö eikä autoa ole niin tulee olemaan ongelma: mihin lapsi. Lopputiliä en voi ottaa, päiväkodissa hän voi olla 7-17, äitini voi tytön perään katsoa, koska hänen luo ajattelin muuttaa, mutta ei hänkään voi koko ajan tyttöä katsoa.
Jos yksin olisin, olisin muuttanut heti pois..

Arvelisin, ettei alkoholismi ole kiinni pelkästään määristä. Oleellista on minusta se, aiheuttaako alkoholin juominen ongelmia arkielämälle. Miehesi kohdalla näin on päivänselvästi, hänen alkoholinjuontinsa on pilannut hänen perhe-elämänsä. Itse hän tietysti väittää asian olevan päin vastoin, koska muutenhan hän ei voisi enää juoda alkoholia. Tiedän, että tämä kuulostaa todella ikävältä eikä kukaan haluaisi kuulla tällaista, mutta sinä ja lapsi olette miehesi elämässä kakkossijalla verrattuna alkoholiin. Mikään, mitä sinä teet, ei voi muuttaa asiaa, koska juomisesta vastuussa on miehesi yksin. Se EI OLE eikä voi koskaan olla sinun syytäsi. Piste.

Miehesi keksii nyt eri tapoja oikeuttaa ja selitellä juomistaa. Se on sinun syysi, muutkin juovat, muut juovat vielä ENEMMÄN jne. Silkkaa sontaa, sanon minä. Sillä, paljonko muut juovat, ei ole kissanpissan vertaa väliä teidän kahden välisessä suhteessa. Jos edes yksi saunakalja aiheuttaa ongelmia, sitten sekin on liikaa. Älä niele miehesi selityksiä. Vastatkoon itse hölmöilystään.

Mielestäni olisi hyvä, jos muuttaisit pois. Kuten sanoit, miehesi ei tosiaan välttämättä ota sinua tosissaan ja muutto voisi avata hänen silmänsä. Toisaalta, jos näin ei käy, sinun on helpompi irrottautua miehestäsi, kun asut jo erilläsi. Epäilemättä tilanne ei ole helppo, mutta kannustan sinua yrittämään avun hakemista sukulaisiltasi ja esimerkiksi sosiaalitoimistosta. Pidemmän päälle tämä vaihtoehto saattaa kuitenkin olla sinun ja tyttäresi elämänlaadun kannalta "helpompi" vaihtoehto kuin yksiin jääminen miehen kanssa, joka juo ja käyttäytyy juodessaan arvaamattomasti. Eli anna palaa vain! Ihmiset usein pelkäävät selviytymistään etukäteen, mutta useimmat silti selviävät. Kun jotain täytyy tehdä, kun täytyy vaan pärjätä niin yllättäen sitä voimaa löytyykin!

Alkoholiongelmaiselle lupaukset eivät merkitse mitään. Kuten jo huomasit, hänen ajatuksissaan muiden suhtautuminen on takapuolesta. Hän heittäytyi heti puolustuskannalle ja hyökkäsi sinua vastaan, kun hänen juomisensa tuli esille.
Hän on näennäisesti hakenut apua, mutta leperrellyt puuta heinää ja nyt kun hän on tehnyt moisen urotyön, hän antaa itselleen luvan korkata..
Ihan totta Leila, ota kimpsusi ja kampsusi, lapsesi ja lähde pikimmiten. Musta tuntuu siltä kuin istuisit räjähdepanoksen päällä tietäen, että sytytyslanka loppuu jossakin vaiheessa, mutta et nouse sen päältä pois.
Mene siskollesi, turvakotiin, minne tahansa, kunhan et jää paikallesi. Lapsenhoidot ym. järjestyvät, mutta sinun on tartuttava toimeen, SINUN, olkoonkin, että se on vaikeaa.
Mikä päivä tahansa miehesi voi kilahtaa ja kontrollin menettäessään ei päässä ole enää rajoittimia, vaan hän toimii pidäkkeettä. Siinä ei lapsen itku tai sinun anelusi mene perille, hänen järkensä on viinan sumentama ja ainoa tunne, joka hänet täyttää, on raivo.
On turha yrittää vedota lapseen, hänen velvollisuuksiinsa isänä ja aviomiehenä. Kertomasi perusteella hän on jo valintansa tehnyt. Hän ei sitä välttämättä itse edes tajua, mutta ehkä hän edelleen kuvittelee, että saa pitää molemmat, sekä perheen että rellestää mielensä mukaan. Hän ei ole vielä joutunut kohtaamaan tilannetta, jossa hänen törttöilynsä seurauksena hän menettää jotain arvokasta. Leila, sinun tehtäväsi on näyttää hänelle, ettei kaikkea voi saada. Jos valitsee toisen, menettää toisen.😑❓

Näiden kihahtavien, väkivaltaan taipuvaisten alkoholistien kanssa ei osaa kukaan olla "oikein", teitpä niin tai näin, aina väärinpäin. Kaikki entiset tapahtumat muistuu heille mieleen, ei niin väliä tapahtuiko ne eilen, viikko sitten vai kaksikymmentä vuotta sitten, viimeistään laskuhumalan aikaan, sitten mökki raikuu ja akka lentää.
Me emme huviksemme näistä puhu ja kehota lähtemään, me tiedämme.
Me olemme käyneet siellä alkoholistien akkojen kellarikerroksen lattialla ja se on ollut pitkä ja vaikea nousu, pohjamudista ihmisten ilmoille, ihmisyyteen.
Kukaan alkoholistin akka ei toivo pahimmalle viholliselle samaa kohtaloa, kun on päässyt itse pois.....tai kyllä minä, ehkä parille soisin muutaman hetken 😉 sitäkin "onnea" !