Olen 18 vuotias nuori nainen. Olen ollut pienestä asti koulukiusattu. masennuin puolitoista vuotta sitten vakavaan masennukseen vanhempieni alkoholinkäytön vuoksi.
Isäni usein heitti minua tukasta lattialle hermostuessaan.Kuuntelin vanhempieni riitelyä 16vuotiaaseen asti.jouduin monet kerrat kantamaan äitiä mm. sänkyyn nukkumaan hänen sammuessaan lattialle ja isäni ei siitä välittänyt.
16 vuotiaana aloitin käymään ammatti-koulua. kävin siellä keskustelemassa mm. koulun kuraattorin ja opintoohjaajan luona. He auttoivat minua pääsemään pois kotoa, koulun asuntolaan. mutta sitten ensi rakkauteni jätti minut yksin ja romahdin täysin.
koulussa alkoi esiintyä paniikkihäiriöitä ja masennus kohtauksia. koulusta jäi monet eri kurssit käymättä. sitten pidin puolisen vuotta aikalisää jolloin tapasin toisen miehen. muutin hänen kanssaan yhteen ja olimme kihloissakin.aloitin koulun viime syksynä uudestaan samalta alalta. olin täynnä itseluottamusta ja jaksamista.
Sitten tapahtui se mitä pelkäsin. exäni jätti minut koska hänen tunteensa oli loppunut kesken. sama kävi sen edellisen miehenkin kanssa. nyt seurustelen ihanan miehen kanssa joka on saanut minut nousemaan vähän jaloilleni.
Ongelma minussa on että minulla on pelko.
Pelko siitä että hänkin jättää minut aivan niinkuin muutkin.
En tiedä mikä oli suhteissä vikana, minulle ei koskaan kerrottu.. nyt kun puhun mieheni kanssa näistä pelkotililoista, pala menee kurkkuun välittömästi.
Hän sanoo minulle ettei jätä ja että pitää huolta minusta- se on totta että hän pitää minusta huolta mutta pelkoni ei tunnu olevan voitettavissa- en uskalla enää puhua mieheni kanssa näistä asioista siksi koska kaverinikin sanoo että mieheni saattaa hermostua ja kyllästyä tälläiseen suhteeseen jossa eukko koko ajan valittaa ja ei anna hengähdys taukoa. tiedän että tuo on osittain totta. mutta minkä minä mahdan pelolleni. välillä tuntuu kuin haluaisin kuolla. 😞
Minulla ei ole koulutusta ja nyttenkin olen tämän kk loppuun töissä huoltoasemalla missä äitinikin on. pelkään että mitä minulle seuraavaksi tapahtuu että hajoan.. auttakaa minua. itken joka yö itseni uneen.😭😯🗯️😞😑❓
Heips..on aika normaalia pelätä, varsinkin jos hylkäämisiä on tapahtunut lapsuudessa tai muuten..peloille pitäisi antaa kyytiä, mutta se ei ole valitettavasti ihan niin yksinkertaista. Minusta on hyvä, jos voit puhua rehellisesti peloistasi poikaystävällesi. Ei kukaan tietysti jaksa ikuisesti kuunnella, mutta ehkä se ettei sano rehellisesti sitä että "minua pelottaa se että sinä jätät minut (jonkun toisen takia, koska kyllästyt?)" tulee esiin jatkuvasti pieninä vihjailuina. Niiden sijaan voisi olla parempi kertoa ihan konkreettisesti se, että nyt pelottaa..Pitäisi oppia luottamaan, mutta sekin on vaikeaa.
Voit ehkä käydä psykologilla puhumassa peloista, jos se on sellaista että se lamaannuttaa. Toisaalta voi helpottaa kun ajattelee, että kaikkea elämässä ei vain voi kontrolloida. Jos se mies lähtee niin sitten lähtee. Etukäteen ei elämässä voi kaikkea tietää. Kaikilla meillä on se riski olemassa, että se kumppani ei jaksa ikuisesti. Ehkä se on sitä haavemaailmaa, että toivoo kaiken olevan ikuista.
Pelkoja voi oppia hallitsemaan. Oletko kuullut Kotkansydämestä? Siellä on jotakin kirjoitettuna peloista.