Pelko seurana

Pelko seurana

Käyttäjä yönkyyhky aloittanut aikaan 02.04.2011 klo 22:57 kohteessa Parisuhde, koti ja perhe
Käyttäjä yönkyyhky kirjoittanut 02.04.2011 klo 22:57

Moi!
Mua ei varmaan enää muisteta, kun en ole täällä enää ollut. Pakenin mun vanhaa elämää muuttamalla toiselle paikkakunnalle. Siitä on kulunut 8 kk, kun olin kuolla vauvani mukana, kun silloinen mieheni kävi kimppuun. Pelko seuraa mua edelleen. Oli mulla pieni ihastus, mutta karkoitin sen. Käyn säännöllisesti psykologilla. Lapsen kaipuu on valtava. Omaa en voi saada. Haluaisin kyllä päästä lasten pariin töihin. Kunhan tästä vielä eheydyn.

Käyttäjä Kaakao kirjoittanut 03.04.2011 klo 12:19

Rakas Yönkyyhky,

kyllä sinut muistetaan... Olen ajatellut sinua monen monta kertaa näinä hiljaisina kuukausina. Olen toivonut sinulle parasta, toipumista, elämän korjaantumista ja uutta onnea. Elämässä ei vain kaikki mene sellaisella tempolla kuin itse toivoisimme.

Onko teillä ollut jo oikeudenkäynti asiaan liittyen? Itselläni on tulossa parin viikon sisällä ja se on nostanut pelot ja ahdistuksen pintaan. Olen oppinut kuluneen vuoden aikana kohtaamaan pelkojani ja aina on jostain tullut voimaa mennä ne läpi. Mutta pelkoja tuntuu riittävän, kohtuuttoman paljon.

Kuoleman kohtaaminen silmästä silmään on niin valtava juttu ihmisen käsitellä, ettei siitä mennä ihan sormia napsauttamalla yli. Kohdallasi on vielä ikuinen menetys oman lapsen suhteen. En osaa sitä tuskaa edes jakaa, vaikka tunnen suunnatonta surua puolestasi. Toivon vilpittömästi, että saat tähän lohdutusta, tavalla tai toisella. Minulla ei ole edes sanoja...

Mennään yhdessä eteenpäin, päviä kerrallaan. Opetellaan armollisuutta itselle, rakennetaan elämää pieninä palasina uudelleen, katsotaan tulevaisuuteen, vaikkei siellä vielä mitään näykään. Elämä on kaunis, vaikka kokemuksemme puhuvat muuta. Meillä on toivoa, vaikka siitä ei vielä paljoa näy. Emme ole yksin, vaikka tunnemme suurta yksinäisyyttä.

Toivon sinulle voimia, lähetän ison ja lämpimän virtuaalihalauksen sekä silityksiä kissallesi. Olen tosi iloinen, että laitoit viestiä. Jokujossakin kaipaili sinua myös hiljattain, eli ei sinua ole unohdettu.☺️❤️

Lämmöllä
Kaakao

Käyttäjä yönkyyhky kirjoittanut 05.04.2011 klo 02:02

Moi!
Voi rakkahin Kaakao sinäkin olet vielä täällä. Noi oikeudenkäyntijutut ovat raastavan työläitä ja hitaita. Vältän menemestä sinne jossei ole pakko. Mun mielenterveys ei kestä sitä.

Asustelen kisun kanssa. Pidän etäisyyttä miehiin. En kykene toveruutta pidemmälle. Lapsia rakastan edelleen. Suren paljon kuollutta lastani ja kohdun menetystä. Näkyvä arpi vatsassa muistuttaa ikuisesti. Fyysisesti olen hyvässä kunnossa, kun juoksen pitkiä lenkkejä. Se on mun yksi pakokeino.

Käyttäjä Mara70 kirjoittanut 05.04.2011 klo 11:10

Kyllä sinut täällä muistetaan ja kiva kuulla, että olet hengissä.
Oikeudenkäynti voi olla kohdallasi paha kokemus, turvaudu vaikka siinä kohtaa lääkärin apuun.

Mutta hyvä, että olet löytänyt pakokeinon, lenkkeilyn, se auttaa, pidä siitä kiinni, paraneminen, alkaaaikanaan ja etenee hitaasti.
Ja hyvää jatkoa, muista toki kertoa kuulumisiasi tänne ajoittan.

Käyttäjä eheytynyt kirjoittanut 05.04.2011 klo 14:53

Kuulostaa kamalalta mitä olet kokenut ☹️ itse en noihin aikoihin täällä pyörinyt niin en sinua muista.. eikä täällä kai pysty ketjuja hakeakaan?

Mutta kovasti voimia sinulle!

Käyttäjä eheytynyt kirjoittanut 05.04.2011 klo 15:02

Huomasinkin juuri, että edellinen ketjusihan oli nostettu tuohon. Ja muistanhan minä sinut!

Käyttäjä yönkyyhky kirjoittanut 14.04.2011 klo 23:05

Moi!
Olen innoissani ja jännittynyt. Mulla on lauantaina treffit. Voisin teinimäisesti huutaa: kääk! Mulla on nettituttavuuden kanssa treffit. Kyllä mua myös pelottaa. En suinkaan ole valmis mihinkään petipuuhiin. Toivottavasti siihen ei mua pakoteta. Pitäkää peukkuja mulle please! 🙂👍

Käyttäjä volvomies kirjoittanut 16.04.2011 klo 10:31

Heippa
Edetkää ihan rauhassa ja järkevästi.
Eikä toinen saa tehdä mitään mistä toinen ei tykkää.!!!
Menestystä sinulle
Kaunista kevättä sinulle

Käyttäjä yönkyyhky kirjoittanut 18.04.2011 klo 22:30

Moi!
Ei mennyt treffit ihan niinkuin piti kauniisti ja rauhallisesti. Suuteluun asti oli ok. En suostunut pidemmälle. Se ei tälle miehelle käynytkään. Sanoin ei ja tappelin vastaan, mutta mun voimat ei riittänyt. Hän kkävi muhun käsiksi ja kaatoi mut, huoritteli mua ja raiskasi mut. Nyt olen aivan ruhjeilla. Enkä uskalla mennä ovesta ulos. Erehdyin pitämään kaveria mukavana. Ei enää! Miksi mulle! 🤕 😭

Käyttäjä Kaakao kirjoittanut 20.04.2011 klo 16:44

Hyvänen aika Yönkyyhky, olen tosi pahoillani puolestasi! Oletko jo tehnyt rikosilmoituksen asiasta? Mielestäni se olisi aivan välttämätöntä paitsi tuon miehen teon takia, myös itsesi takia, vaikka se viekin voimia. Olet kullan arvoinen, kenelläkään ei ole oikeutta rikkoa rajojasi! Kun teet rikosilmoituksen asiasta, se rakentaa sinulle itsellesi myös rajoja selvemmiksi.

Tiedän omasta kokemuksesta, miten kipeää yksin eläminen on. Olisin niin mielelläni turvallisessa kainalossa, jakaisin elämäni, unelmani ja haaveeni toisen kanssa. Mutta en ole siihen vielä valmis, surutyö on itselläni pahasti kesken. Minua parantavat, ei niinkään treffit ja miesten tapailu, vaan ystävät, päiväkirja, aika, seurakunta, työ, normaali elämä. Koko ajan tunnen pääseväni eteenpäin ja sitten joskus on vuorossa -toivon mukaan- uusi suhde, joka rakentuu osaltani terveelle pohjalle.

Raiskaus on käsittämättömän julma teko, se rikkoo paitsi fyysisesti, myös henkisesti tosi paljon. Ethän jää yksin tämän asian kanssa? Käythän myös poliisin puheilla?

Lämmin halaus
Kaakao ☺️❤️

Käyttäjä Etsijä kirjoittanut 22.04.2011 klo 21:50

Samat sanat... Olen kaikessa samaa mieltä kuin Kaakaokin. Raiskaus on hirvittävä kokemus, luulisin, tosin en ole itse sellaista kokenut, koska olen luonteeltani aika varovainen, mutta voihan se sattua kenelle vaan, milloin vaan... Ilman muuta teet rikosilmoituksen!!

Todella surullista. En tiedä, missä olitte, kun tämä tapahtui, mutta oman kokemukseni mukaan kannattaa välttää sisätiloja ja kahden kesken tapaamista, ennen kuin on varma toisesta ja omista tunteistaan. Asiat voivat riistäytyä käsistä, ja toinen voi käyttää toista hyväkseen.

Raiskaus on kuitenkin aina rikos! Toivottavasti et pahemmin loukkaantunut, mutta haava sielussa on jo tarpeeksi paha sekin.

Miksi seksuaalisuus, parhaimmillaan niin suuren onnen ja nautinnon lähde, on myös kärsimyksen maaperää? Kysymykseen on tietysti monta vastausta enkä lähde pohtimaan asiaa tässä. Voimia Sinulle ja kaikille raiskauksen uhreille!

Käyttäjä yönkyyhky kirjoittanut 23.04.2011 klo 16:39

Moi!
Kiitti Kaakao ja Etsijä! En voi syyttää tapahtuneesta kuin itseäni. Olin luottavainen ja sinisilmäinen. Mustelmat paranevat. Ne on jo keltaisenkirjavia. Kipu sielussa ei parane koskaan. Mulla ei riitä rohkeutta rikosilmoituksen tekoon.

Mikä minussa on vikana? Mikä saa miesten käymään juuri minun kimppuun? Lukeeko minussa: raiskattava tai hyväksikäytettävä? Eikö mies näe minussa mitään muuta kuin kohteen tyydyttää itsensä? Eikö minua ole jo tarpeeksi satutettu? Täytyykö minun kuolla? Auttakaa minua viisaammat!

Käyttäjä Kaakao kirjoittanut 25.04.2011 klo 21:28

Rakas Yönkyyhky,

tein vuosia sitten yötyötä ja kuuntelin kyyhkyjen laulua öisin... Se oli niin kaunista, aina jäin sitä kuulostelemaan. Kyyhkyissä on jotakin ihan erityistä, niiden ääni soi vaatimattomana mutta niin puhuttelevana. Ne ovat ulkonäöltäänkin aika tavallisia, mutta kuinka paljon vertauskuvaa kyyhkyyn kätkeytyy, niitä on käytetty kirjekyyhkyinä, ne ovat rauhan vertauskuva, on rakkauden kyyhkyt jne. Sinäkin olet aarre kaikkine ominaisuuksineen, et ole satutettava vaan kaiken rakkauden ja hyvän arvoinen.

Itselläni meni pitkään ymmärtää, että tapahtumat, jotka aina kohtasivat minua, olivatkin heijastusta omista ajatuksistani itseäni kohtaan. Älä ymmärrä tätä väärin. Omalla kohdallani vain oman arvostuksen ja itsetunnon vähäisyys heijastui monta kertaa toisten ihmisten kautta minuun enkä ymmärtänyt mistä se johtui. Sitten tajusin, että itse ajattelin itsestäni niin vähän, en ollut omasta mielestäni enemmän arvoinen. Tunsin itseni ulkopuoliseksi, hyljätyksi, sitten silmäni avautuivat näkemään oman minäkuvani. Viimeisin suhde avasi lopullisesti ymmärrykseni ja sain sellaisen annoksen rakkautta, että uskoin sen ja tällä hetkellä omakuvani on huomattavan paljon eheämpi. Samaa toivoisin niin kovasti sinulle! Edelleen painotan, ettei mikään anna siitä huolimatta toiselle tehdä sinulle mitä haluaa. Kokemasi asiat ovat rikoksia, jotka ovat riskejä seuraaville naisille, jos syyllinen ei joudu teoistaan vastuuseen. Sinä et ole aiheuttanut näitä, turha siis itseään syyttää.

En halua olla mikään nutturapäätäti, joka tässä antaa neuvoja, mutta oman oikeusprosessin kautta olen joutunut tarkastelemaan syyllisen vastuuta teostaan eri tavalla kuin aikaisemmin. Yleisen syyttäjän alainen rikos, kuten oli omassa tilanteessani, on sellainen, että siinä pyritään saamaan syyllinen edesvastuuseen teostaan, jottei muille aiheudu vaaraa. Voit hakea myös lähestymiskiellon henkilölle, saatkin sen varmasti, jos ja kun sinulla on joitakin henkilötietoja tuohon mieheen. Tiedän todella, että tämä vaatii voimia, mutta säilyttääksesi oman itsekunnioituksen pyydän sinua kauniisti tekemään rikosilmoituksen. Voit varmasti pyytää naispoliisia asioimaan kanssasi. Uskon sinun saavan kaiken tuen, olethan rikoksen uhri.

Yönkyyhky, näin pimeän laskeuduttua kyyhkyt alkavat taas kujertaa. Kaunista, niin pehmeää ja suloista. Sinä olet sellainen, muistathan sen. Iso ja lämmin halaus täältä virtuaaliystävältäsi!

Kaakao

Käyttäjä jokujossakin kirjoittanut 26.04.2011 klo 00:11

Yönkyyhky,

Vielä sen verran sua vaivaan, että soitapa vaikka http://www.tukinainen.fi/ Kriisipäivystys,
puh. 0800-97899, ma-pe
klo 9-15, la-su klo 15-21, pyhinä ja niiden aattoina klo 15-21. Kriisiapua seksuaalisen hyväksikäytön ja väkivallan kysymyksissä. Tietoa tukinaisen kriisityön palveluista.

En nimittäin tiedä, mitkä ovat seuraukset itsellesi siitä, jos rikosilmoituksen menet tekemään. En haluaisi, että joudut kärsimään yhtään lisää kuin mitä olet jo kärsinyt. Oikeusturva kun ei aina mene yks yhteen oikeuslaitoksen kanssa. Valitettavasti joskus oikeutta hakiessaan voi joutua ojasta allikkoon. Mutta soitapa tuonne tai ota yhteyttä ja juttele. Ettei jäisi nämä mielen peikot hoitelematta. Oot nyt niin moninkertasesti satutettu, että sun kantsii apuja ottaa vähän eri tahoiltakin. Hoidella ittees kuntoon - sä hyvin tiedät, ettei kipu mustelmiin pääty 🙄

Uskoisin, että jos jaksat käydä koko oman tunneskaalasi läpi tapahtuneiden suhteen, alat tunnistaa myös muissa ihmisissä enemmän sitä epätervettä ja aiemmassa vaiheessa. Kun alat päästä jaloillesi voit huoleti valkata treffikumppanisi, ja sitten sinulla on jo hajua itselläsikin, kuka on mieleltään terve ja varteenotettava kumppaniksi. Nyt luulen, että sulla on vielä niin paljon henkisesti tasapainoilua menneen kanssa, ettet yksinkertasesti jaksa elää tässä hetkessä. Siksi et myöskään voi tunnistaa epätervettä käytöstä ja ajaudut suotta itseäsi vahingoittaviin tilanteisiin.

Lupaa ystäväiseni, että huolehdit itsestäsi nyt extrasuperhyperhyvin...mieti tykönäsi, millasia tilanteita miesten kanssa pitää välttää ja miten, ettei nämä jutut enää toistu. Aikuisena naisena tiedät kyllä kun vaan teet itsellesi selväksi ja pidät ohjenuoristasi kiinni. Ja muista treffeillä se pääsääntö, että jos joku näkee sinut arvokkaana, jaksaa odottaa sinua ja sitä että sinä olet valmis - olkoot vaikkapa vain suukottelemaan. Se joka ei malta odottaa, ei ole sinun arvoisesi !!!! Se joka oikeasti haluaa rakentaa kanssasi jotain kestävää ei halua ekalla kertaa sinua kellistää eikä välttämättä tokallakaan. Joten voitte hyvin tavata vaikkapa keskellä päivää torikahvilassa 😉

Olet ajatuksissani kyyhkyläiseni...jaan tuskaa kanssasi...anna itsellesi aikaa parantaa siipiäsi...siipirikkona näyttäytyminen kotkien edessä on kohtalokasta...siipirikkona ei aina itsekään muista, ettei jaksa lentää ja nousta pakoon...oikeastaan toivon sinulle, että ajattelet tervapääskyä...tänään opin, ettei se ole oikeasti pääsky ollenkaan - mutta niin hurja lentäjä, ettei sitä ilmassa kukaan päihitä...tulkoon sinusta kyyhkyseni tervapääsky kun paranet - ja kukaan ei voi sinua sen jälkeen satuttaa, koska lennät kaikkia muita taitavammin...Lämmin halaus 🌻🙂🌻

Käyttäjä yönkyyhky kirjoittanut 29.04.2011 klo 21:15

Moi!
Kiitos parahin Kaakao ja jokujossakin! Ei, ei, en tee rikosilmoitusta. En kestä sitä nöyryytystä uudestaan. En voi syyttää kuin itseäni. Olin kai liian flirttaileva. Mun EI ei vaan riittänyt.

En ole pystynyt tästä puhumaan kellekään. Musta on uudestaan tullut se säikky, joka kurkkii olan yli. Herään öisin taas mun huutooni. Ja käyn asunnon paniikissa läpi vieraiden varalta. Suihkussa käyn parhaimmillani neljästi päivässä. En saa pestyä itsestäni likaa pois. Jos mä soitan siihen numeroon, jonka sain sulta jokujossakin. En vaan kehtaa paljastaa, että mut on RAISKATTU JA PAHOINPIDELTY. Mun täytyy mennä taas suihkuun. Voikaa te hyvin!

Käyttäjä jokujossakin kirjoittanut 16.05.2011 klo 14:48

Heissan,

tuli mieleeni yksi toinen netti palvelu (Tukinaisellahan on sellanen myös, jos pidät enemmän tästä kasvottomammasta nettiajatustenvaihdosta kuin puheluista), johon törmäsin ihan vahingossa https://www.turvakoti.net/site/ eli nettiturvakoti - siellä näyttää olevan ihan hirmusti asiaa ja ompa mahdollisuuksia ottaa yhteyttäkin netin kautta. Eli älä jättäydy yksin häpeäsi kanssa.

No sitten se toinen pointti, vaikka toisaalta tajuan häpeän tunteen, joka noihin tilanteisiin liittyy naisena, niin...vaikka me käveltäis kadulla pyllysillämme kuin Iines Ankka konsanaan, niin ei kenelläkään ole silti oikeutta raiskata. Eli flirttiväitöksesi ei oikeuta ketään raiskaamaan. Se on täyttä puppua. Juu kyllä saa flirtata ja saa olla haluttava - mutta se ei oikeuta ketään tekemään vääryyttä kenellekään. On ihan toinen asia sitten se, että oman turvallisuutesi vuoksi sun pitää alkaa harrastaa itsesuojelua, sillä sairaita yksilöitä tänne maailmaan mahtuu. Mutta vaikka sun pitää oppia miettimään etukäteen, kuinka suojata itseäsi, oma avuttomuutesi tällä hetkellä EI OIKEUTA ketään tekemään mitään väärää sua kohtaan. Eli et ole kanssasyyllinen. Rikollinen vastaa yksin syyllisyydestään eli siitä, että on käyttäytynyt väärin.

Sitäpaitti sanompa tänkin taasen kerran, että rikoksen tekijänhän tässä pitää hävetä eikä uhrin 😠 Siis SINÄ et ole se tarinan likainen osapuoli, vaan rikoksen tehnyt. Se että olet henkisesti ihan pois tolaltasi, ei tee sinusta likaista - vain väliaikaisesti puolustuskyvyttömän.

Itse pidän lukemisesta niin paljon, ja se olikin minulle iso apu hakiessani selvyyttä sekavaan päähäni ja omiin puuttuviin itsepuolustutaitoihini. En tiedä, jaksatko sinä lukea tai kiinnostaako sinua edes se, mutta sinulla olisi aihetta etsiä myös muunlaista apua. En tiedä, mikä sinua lähellä on paitsi tuo liikkuminen. Sekin on erinomaista lääkettä rikkinäiselle mielelle. Mutta etsi lisää uusia mielenhoitokeinoja. Entäpä musiikkiterapia joko itse toteutettuna tai ammatillisena. Mä esim. jos muistat kuuntelin Chisun laulua ja itkin viikkotolkulla. Kuuntelin ja kuuntelin ja itkin ja itkin sitä henkisesti raiskattua minää, joka joutui kärsimään myös fyysisestä pahoinpitelystä. Joka joutui kestämään myös seksuaalista pahoinpitelyä. Kumma miten vaikea näille on löytää oikeita nimiä...mitä oikeasti olen kokenut...väkivaltaa monin eri tavoin ja keinoin. Sitä se on. Seksuaalistakin.

Ja tiedätkö, että väliin kamalat muistoni niistä pulpahtavat mieleeni. Väliin ahdistus iskee rintaan. Väliin voimattomuus oman elämän suhteen iskee päälle. Niitä on kuitenkin oppinut paremmin kontrolloimaan. Ei tarvi enää lojua sängyssä koko päivää, peläten omaa elämäänsä. Mutta kyllä se pelko epäonnistumisesta jossain tuolla kummittelee. Olihan viimeisin kriisi niin hirvittävä ryöppy ja totaalinen romahdus kaikin mittarein mitattuna. Ei ihme, että siitä on jäänyt kammo mm. uusia tilanteita kohtaan. Olen jotenkin yhä väsynyt aina uudistuvista asioista. Ei se ole vain vanhenemista, siinä on myös osana tuota pelkoa uusista maanjäristyksistä, ja niiden jälkijäristyksistä. Niin kovan rääkin kävin läpi, että tutisen ajatuksesta, että joutuisin uudelleen sellaisen läpi. Ylitin riman niukka naukka pudottamatta. Mutta hipoen. Rima vaappui mutta jäi sittenkin kannattimilleen 🙂🌻 Ja nyt siitä on menty iso harppaus eteenpäin rakentamaan uutta elämää.

Toivoa ja uskoa parempaan huomiseen haluan sinuunkin valaa ystäväiseni...sillä jollei niitä ole, mitä kohti sitten pyrit? Jollet usko, että huominen voi olla parempi, se ei ole parempi. Itsellänikin kesti vuosia ennen kuin se oikea huominen tuli. Joka aamu heräsin laulun sanojen mukaisesti huomaamaan, että "taas on tänään 😟 " - kunnes vihdoin viimein alkoi tulla aamuja, jolloin hyviä asioita alkoi tapahtua. On ollut ihana seurata oman työnsä tuloksia. Kun oma elämä on alkanut puhjeta kukkaan 🌻🙂🌻 Joku vanha työkaveri sanoikin että vihdoinkin saa kuulla sinulta hyviä uutisia, toinen sanoi että vihdoinkin olet matkalla kohti sinulle sopivaa työalaa jne. Joten älä menetä uskoasi siihen, että sinullakin on oikeus olla onnellinen ja elää onnellisessa parisuhteessa. Mutta et voi olla onnellinen parisuhteessa ennen kuin olet onnellinen yksin. Ensin pitäisi olla välit itseen olla suht ok että voi olla välit toiseen suht ok. Eli kohti kuherruskuukautta itsesi kanssa 😉 toivon niin 😎

Lämpimin ajatuksin - jj