Moikka tiedän tuon tunteen mua kiinnostaisi mikä tilanne nyt on? Mulla on ollut nyt yli kuukauden samallaiset fiilikset sitä ei voi edes sanoin kuvailla kuinka paha olo itsellä on kun on mustasukkainen eikä mies ihan ymmärrä vaikka olen yrittänyt selittää että jutut ja ajatukset voi oikeesti olla ihan tyhmiä mut kaipaisin vaan sitä että mies lohduttaisi ja snoisi että kaikki on hyvin hän ei tee mitään ja rakastaa vaan ja ainoastaan mua..mutta koska tätä on jatkunut jo pidempään ei mieskään enää jaksa vakuutella joka kerta nousee ärsytys/ärtymys ja halveksuva sävy joka taas pahentaa omaa oloa..haluaisin vain päästä eroon tästä tunteesta..mulla ei oo mitään pelättävää paitsi jos jatkan näin..tää on on rakastanut meidän suhdetta niin lyhyessä ajassa niin paljon etten tiedä enää kumpi meistä lopettaa yrittämisen ensin sillä hyvää ei enää osaa löytää mistään..kaikkialla mustasukkaisuus nostaa päätään. Siitä huolimatta ehdotan että hän näkisi naispuolista ystäväänsä josta olen todella mustasukkainen..sanon hänelle että luotan häneen ettei tee mitään mutta kun en luota muihin..ja miehellä on vielä taipumusta olla kertomatta asioita mulle..en tiedä sekavaa..päähän sattuu rintaa puristaa enkä enää edes tiedä mitä voin tehdä että tämä katoaa

Moro. Minä olen ollut vaimoni kanssa yhdessä 20 vuotta ja olen edelleen mustasukkainen, täysin aiheetta mutta olen silti. Minä en vieläkään ymmärrä täysin mistä se tunne kumpuaa, olen lukenut ja kuunnellut oppaita aiheesta. Suurimpana mustasukkaisuuden aiheuttajana pidän menettämisen pelkoa, sitä että menetän ihmisen jota oikeasti rakastan ja arvostan.
Minä olen porautunut päähäni ja ajatuksiini todella monelta kantilta ja oon oikeasti tullut siihen tulokseen, että nuo mustasukkaiset ajatukset on puhtaasti ja pelkästään oman mielikuvitukseni tulosta. Hurja mielikuvitus yhdistettynä lievästi (tai minun tapauksessa todella) heikkoon itsetuntoon saa päässä aikaan aikamoisen sirkuksen.

Kamppaile vain se mustasukkaisuus pois päästäsi, minäkin koitan sitä tehdä. Hyvän parisuhteen takia tekee mitä vain. Vaikeaa se on mutta mahdollista👍

En tiedä, auttoiko ketjun aloittajaa mutta meitä mustasukkaisuudesta kärsiviä ihmisiä on paljon. Ja v*ttumaisinta tässä on se, että sitä pidetään melkein pahempana kuin esim. väkivaltaista suhdetta

Hei, ihanaa että tänne on joku vastannut! Ajattelin nyt tulla kertomaan tänne vähän tilannepäivitystä. No sentään jotain positiivista on tapahtunut: olen alkanut hyväksymään itseni sellaisena kuin olen ja monena päivänä minulla on jopa todella hyvä fiilis omasta kehostani ja koen näyttäväni hyvältä!! Olen oppinut ottamaan suurimman osan poikaystäväni kehuista vastaan mikä on ihanaa, kun tunnen hänen seurassaankin näyttäväni hyvältä ja tiedän että hän tykkää katsella minua. Näistä asioista olen todellakin ylpeä!! Mutta...edelleen minua vaivaa pelko siitä että poikaystäväni katselee muita naisia. Ihan esimerkiksi ihan jopa silloinkin pelkään, kun poikaystäväni menee ruokakauppaan ilman minua. Lisäksi kamppailen toisen ongelman kanssa...en pysty päästämään irti ja antamaan anteeksi alkusuhteemme aikana tapahtuneita asioita. Silloin kun aloimme seurustelemaan olimme todella todella nuoria ja poikaystäväni ei oikein tiennyt kuinka suhteessa ollaan ja minä puolestani olin sinisilmäinen nuori tyttö joka uskoi pelkkiin hyviin asioihin. Olen siis vasta jälkeenpäin "tajunnut/sisäistänyt" ja saanut selville asioita joita poikaystäväni on tehnyt, mitkä eivät mielestäni ole suhteessa soveliaita. Tässä esimerkkejä: poikaystäväni puhelimesta löytyi toisen tytön alastonkuvia (jotka hän toki oli saanut ennen suhteemme alkua jo, mutta MIKSI hän ei ollut poistanut niitä?) ja hän seurasi sosiaalisessa mediassa vähäpukeisia naisia ja kommentoi heidän kuviinsa (nämä asiat ovat tietenkin vahvistaneet luuloani siitä että poikaystäväni katselee muita naisia ja tunnen kyllä poikaystäväni niin hyvin, että tiedän hänen olevan sellaista naistenkatselija tyyppiä...vaikka hän toisin väittää ja minun seurassani esittää ettei kiinnosta katsella). On muitakin asioita mutta tässä nyt oli vain esimerkkejä...nämä asiat eivät vain anna minulle mielenrauhaa jotenkin pistää vaan vituttamaan. Se että ne asiat vaivaavat minua, haittaa tietenkin suhdettamme koska sitten minulla on joku kokoajan. Olen yrittäyt poikaystäväni kanssa näistä asioista puhua mutta hän aina suuttuu ja yrittää vain selvitä tilanteesta äkkiä pois sanomalla jotain mielikseni, mikä ei edes pidä paikkansa. Olen saanut myös monta asiaa selville mistä hän on minulle valehdellut ja vaikka ne ovatkin olleet pieniä asioita, se on vienyt luottamuksen. En siis usko useinkaan sitä mitä hän sanoo, koska oikeastaan tiedän jos hän valehtelee, vaikkei sitä ikinä myönäkään vaan keksii tekosyitä.

Hei, itse olen kärsinyt samoista tuntemuksista kaikissa pidemmissä parisuhteissani. Nykyinen suhteeni on opettanut paljon ja jonkin verran nämä ajatukset on helpottanut, miten? Siedätyshoidolla. Nykyinen mieheni on 100% luotettava, ja myöskin vähän turhankin suorapuheinen. Hän ei valehtele ettei katselisi muita, tai vaikkapa ettei fantasioisi koskaan muista tms. vaan on 100% rehellinen. Alussa se tuntui aivan kamalalta ja jopa suutuin rehellisyydestään. Uskottelin itselle ja hänelle "jos rakastaisit mua, et haluaisi muita" ym asioita, joiden olisin halunnut olevan totta, koska se mustasukkaisuuden tunne oli niin sietämätön ja ajatus muiden viehättävyydestä mahdoton hyväksyä.

Pikkuhiljaa aloin kuitenkin oppia. Luin paljon ihmisen biologiaa ja psykologiaa. Rakastumisen ja  seksuaalisen vietin toimintaa, aivokemiaa jne. Kun ymmärsin, ettei ihmiset ole yksiavioisia, ja muista viehättyminen ja kiihottuminen on luonnollista ja mahdoton välttää, eikä sillä ole tekemistä rakastamisen kanssa, pystyin järkeillä tunnetta itselleni paremmin, kun mustasukkaisuus pamahti päälle. Se on siis vain hyväksyttävä, että moni näyttää paremmalta, kiihottavemmalta jne. Mutta sinua hän rakastaa, sinä olet kokonaisuutena paras.

Oikeastaan kaiken lukemani tiedon jälkeen, toivoisin, että jonain päivänä voisin olla avoimessa suhteessa, joka on ihmislajille luonnollista, toisinkuin se että ollaan vaan yhden kanssa. Olisi ihanaa kun ei tuntuisi yhtään pahalta ja riittämättömältä, vaikka toinen olisi muidenkin kanssa. En kylläkään usko, että se tulee omalla kohdalla ikinä olemaan mahdollista. 

Vieläkin kärsin näistä tunteista ihan liikaa, lähes päivittäin, mutta hirveästi ollaan tultu eteenpäin. Mua ei enää esim porno häiritse. Eikä myöskään se että mies katselee muita kun en ole paikalla. Jos taas olen vieressä näkemässä, herättää se yhä pahan olon. Ja ajatus siitä, että hän esim fantasioi itsetyydyttäessään jostakusta toisesta, siis ns. "oikeasta ihmisestä", se on varmaan pahin.

Ihminen ei ole moniavioinen. Jumala on luonut avioliiton miehen ja naisen välille, koska se luo turvallisuutta ja siihen sitoudutaan koko loppuelämäksi. On normaalia että tuntee mustasukkaisuutta jos mies ei ole ollut rehellinen ja katsonut haureutta. Uskollisuus on kaiken a ja o. Porno ei kuulu avioliittoon ja muutenkin se on sairasta, vääristynyttä ja naista halventavaa. Jumala on raamatussa ilmoittanut että mies ja nainen liittyköön/yhtyköön toisiinsa ja heistä tulee yksi liha, ja se minkä Jumala on yhdistänyt, älköön ihminen erottako.

Tuntuu pahalta kun nykyään nuoretkin pitävät maailman menoa normaalina jossa miehet ja naiset keskenään harrastavat haureutta ja kaikki pitää hyväksyä ja kaikki mikä tuntuu hyvältä on oikein. Mutta se ei ole oikein. Se on syntiä ja synti rikkoo kaiken. Jeesus kuoli ristillä meidän (sinun ja minun) syntiemme vuoksi. Ota vastaan tämä anteeksiantamus, käänny Jeesuksen puoleen niin saat kokea ilon ja rauhan! Siunausta sinulle!