Parisuhteessa luottamuspulaa ja mustasukkaisuutta
Moikka kaikki!
Tänne en olekkaan ikinä kirjoitellut vaan tuonne muualle, mutta nyt on kylläpakko avautua tänne.
Yritän selittää lyhyesti ja niin että joku saisi jotain selvää tästä.
Kesällä 2015 tapasin miehen ensimmäistä kertaa ja minulle ei syttynyt mitään ihastumisen kaltaisia tunteita juurikaan koko kesänä vaikka hyvin tiiviisti vietettiin aikaa yhdessä.
Olin juuri saanut hiukan voimia takaisin, koska koko kevät oli niin hirveää aikaa minulle (pakkoajatuksia ja ahdistuneisuushäiriö löytyy).
Joten lähinnä halusin vaan pitää hauskaa kavereiden kanssa.
Jossain vaiheessa mies kertoi, että on ollut ihastunut minuun heti ensimmäisellä tapaamisella. Nähtiin siis ihan vain kaverin kautta kun he olivat ajelemassa ja halusivat tulla käymään tupakalla.
En siltikään ajatellut, että tuossa on se mies kenen kanssa haluan olla.
Tätä oikeastaan jatkui sinne jonnekkin helmikuuhun asti (2016) jolloin olin jo välillä kavereillekkin puhunut että jotain hyvin pieniä tunteita voisi olla ja siitähän se sitten lähti.
Mies vannotti ettei ole mustasukkainen ja paljon me naureskeltiin kesällä tms joillekkin jotka olivat ihan sairaalloisen mustasukkaisia eikä muutenkaan ollut mitään vääntöä mistään missään vaiheessa vaan meillä oli aina hauskaa.
No nyt ollaan oltu parisuhteessa n. 3kk ja alan olemaan jo ihan loppu tähän.
Mies heti ekoina päivinä osoitti mustasukkaisuutta, mutta sen nyt ymmärsin jotenkin kun eihän me kovin hyvin tunnettu vaikka ollaan keskenään paljon oltu tekemisissä. Kyllä jo sillon silti kummastelin tätä ”En ole mustasukkainen ihminen ollenkaan” kommenttia mutta annoin olla.
No välillä meni hyvin ja välillä huonosti. Mun puolelta ei mitään alkuhuumaa ole tullut edes. Tykkään kyllä miehestä paljonkin ja muutenkin kun vaan kaverimielessä.
Mies jos sanoo, että rakastaa minua ja on jo pitkään rakastanut… Tuon lauseen taisin kuulla ensimmäistä kertaa joskus viime vuoden puolella.
Suunniteltiin tosi paljon sitä, että muutettaisiin yhteen ihan tässä lähi kuukausina ja joskus kunhan töihin pääsen niin ostetaan/rakennetaan oma talo. No nämä haaveet on kariutunut minun puolelta ihan täysin ainakin nyt pariksi vuodeksi jos edes niin pitkään ollaan yhdessä.
Olen itse tosi taipuvainen kyllästymään toiseen (koskee lähinnä parisuhteita) jos mitään uutta tai jännittävää ei tapahdu mutta näiden asioiden ei tarvitse olla mitään arkisiajuttuja kummempia.
Alamäki taisi lähteä siitä kun pelkäsin olevani raskaana. Sain kuulla sellaisia kommentteja miehen suusta mitä en ensin edes uskonut että hän voisi sanoa ne. Tästä on n. 3-4 viikkoa.
No raskaana en kuitenkaan ollut ja hyvä niin, koska ei tähän tilanteeseen vain millään pystyisi lasta pyöräyttämään.
Tämän jälkeen mies on ollut välillä hyvällä tuulella ja välillä ihan tosi tosi pahalla. Oikeastaan on vaan syyllistänyt kaikesta TURHASTA.
Hän on ollut nyt pari kuukautta muutenkin ihan liian mustasukkainen.
Millon facebook tykkäykset on ollut väärin, uusiin ihmisiin ei saa tutustua (tämä lähinnä koskee miespuolisia), viestittely kavereiden (miespuoliset) on väärin, baarissa tanssiminen kavereiden kanssa on väärin.
Kerran muka näki minun auton olevan jossain parkissa ja jonkun miehen siellä minun kanssa, mutta itsehän olin sillon kotona. 😀
Siitäkin suuttui vaikka en edes siellä ollut.
Hän ei juurikaan ole nyt suostunut kuuntelemaan minua näistä asioista tai jos kuuntelee niin alkaa syyllistämään minua.
Oon yrittänyt kysyä mikä hitto sitä vaivaa kun kokoajan vääntää jostain asiasta mun kanssa, mutta muuta syytä ei ole kun se etten muka huomioi häntä tarpeeksi vaikka täällä hänen asunnollaan oon ollut viimesen kuukauden ajan joka päivä ja yö vaikka hän on töissä suurimman osan ajasta jos vapaita ei lasketa.
Itse en tykkää riidellä asioista tai tehdä niistä vaikeita koska tässä mukana kuitenkin pyörii ahdistuneisuushäiriö ja ne pakkoajatukset jotka yleensä stressi laukaisee takasin ja tässä on juurikin käynyt nyt niin.
En ole mustasukkainen yhtään, koska en jaksa murehtia asioista etukäteen enkä halua rajoittaa toisen menemisiä koska kyllä aikuinen osaa itse päättää meneekö pettämään vai ei. Ihan turhaa ottaa paineita tuollasista etukäteen ja syyllistää toista vaikka MITÄÄN ei ole tapahtunut. Mies kuitenkin sanoi jossain vaiheessa että mustasukkaisuus kertoo välittämisestä ja koska en ole mustasukkainen niin en välitä hänestä. 😀 No niinhän se tietenkin sitten on.
En edes osaa näin tekstillä kirjottaa kaikkea mitä mun päässä liikkuu tai tästä ei saa mitään selvää.
Vielä olisi paljon tekstiä mitä kirjottaa mutta kun en jaksa enempää vielä.
Toivottavasti joku jaksaa lukea ja ehkä jopa kirjottaa.
Tää on niin hankala tilanne minulle koska en voi muuttaa mun persoonaa enkä edes haluaisi.
Kauaa en kuitenkaan tälläistä jaksa vaikka miehestä tykkään kovasti mutta tuollanen älytön käyttäytyminen vaan saa mut pakenemaan.