Parisuhteessa kaverina
Olen 46-vuotias mies. Lapset 3kpl alle 13vuotiaita.
Ollaan oltu vaimon kanssa yhdessä 24vuotta. Rakastan lapsiani mutta en tiedä rakastanko vaimoani enää.
Ei olla ikinä oltu kovin läheisiä. Parisuhteeseemme ei ole ikinä kuulunut suukottelu, hyväily ym.. Vaimoni on järkevä, jämpti, vahvaluonteinen. On itse sanonutkin ettei hän välitä ”lääppimisestä”.
Silloin kun seksiä oli sitä oli harvoin ja se oli sellaista että vaimo makasi alla tekemättä mitään. Silloin kun oltiin takaapäin hän valitti että selkä puuttu ja jalat ym..
Nyt ei ole seksiä ollut kahteen vuoteen. Tosin meillä poika valvoo 22.30 asti ja vaimo väsähtää samaan aikaan eikä lasten hereillä ollessa kehtaa harrastaa.
Vaimolla on myös ylipainoa n.40kg.
Itse olen herkkä, kiltti ja kaipaisin todella hellyyttä ja tietysti seksiäkin joskus.
Minusta olisi aivan ihanaa jos nainen silittäisi, pussaisi tai muuten vain hellittäisi toisiamme.
Tiedän että noita asioita en tule ikinä saamaan vaimoltani, paitsi ehkä seksiä, en tiedä sitten viiden vai kymmenen vuoden päästä.
Kärsin todella tästä ja olen miettinyt eroakin, rakastan todella paljon lapsiani enkä halua erotakaan heidän takia. Rekisteröidyn jo seuranhakusivuillekkin mutta se jäi siihen.
Nyt mietin että pitäisikö hakea seksi muualta ja hellyys ja jatkaa perhe-elämää.
Tiedän vain että se ei ole oikein ja miettisin sitä kokoajan että olen tehnyt väärin.
Kärsisin syyllisyydestä jatkuvasti.
Mielestäni ei ole ulospääsyä tilanteesta. Olen ajatellut ruveta harrastamaan liikuntaa jos se helpottaisi kun asia vaivaa jatkuvasti.
Onko kellään vastaavia kokemuksia?