Parisuhteessa kaverina

Parisuhteessa kaverina

Käyttäjä TH69 aloittanut aikaan 17.03.2016 klo 21:41 kohteessa Parisuhde, koti ja perhe
Käyttäjä TH69 kirjoittanut 17.03.2016 klo 21:41

Olen 46-vuotias mies. Lapset 3kpl alle 13vuotiaita.
Ollaan oltu vaimon kanssa yhdessä 24vuotta. Rakastan lapsiani mutta en tiedä rakastanko vaimoani enää.

Ei olla ikinä oltu kovin läheisiä. Parisuhteeseemme ei ole ikinä kuulunut suukottelu, hyväily ym.. Vaimoni on järkevä, jämpti, vahvaluonteinen. On itse sanonutkin ettei hän välitä ”lääppimisestä”.

Silloin kun seksiä oli sitä oli harvoin ja se oli sellaista että vaimo makasi alla tekemättä mitään. Silloin kun oltiin takaapäin hän valitti että selkä puuttu ja jalat ym..

Nyt ei ole seksiä ollut kahteen vuoteen. Tosin meillä poika valvoo 22.30 asti ja vaimo väsähtää samaan aikaan eikä lasten hereillä ollessa kehtaa harrastaa.
Vaimolla on myös ylipainoa n.40kg.

Itse olen herkkä, kiltti ja kaipaisin todella hellyyttä ja tietysti seksiäkin joskus.
Minusta olisi aivan ihanaa jos nainen silittäisi, pussaisi tai muuten vain hellittäisi toisiamme.

Tiedän että noita asioita en tule ikinä saamaan vaimoltani, paitsi ehkä seksiä, en tiedä sitten viiden vai kymmenen vuoden päästä.

Kärsin todella tästä ja olen miettinyt eroakin, rakastan todella paljon lapsiani enkä halua erotakaan heidän takia. Rekisteröidyn jo seuranhakusivuillekkin mutta se jäi siihen.

Nyt mietin että pitäisikö hakea seksi muualta ja hellyys ja jatkaa perhe-elämää.
Tiedän vain että se ei ole oikein ja miettisin sitä kokoajan että olen tehnyt väärin.
Kärsisin syyllisyydestä jatkuvasti.

Mielestäni ei ole ulospääsyä tilanteesta. Olen ajatellut ruveta harrastamaan liikuntaa jos se helpottaisi kun asia vaivaa jatkuvasti.

Onko kellään vastaavia kokemuksia?

Käyttäjä Keaton kirjoittanut 18.03.2016 klo 12:51

Ei ole kokemuksia vastaavasta, mutta ymmärrän tilanteen jokseenkin hyvin. Itse 35-vuotiaana olen hieman samanlaisessa tilanteessa joskin sitä ei ole kestänyt noin pitkään ja vaimoni haluttomuus juontaa juurensa masennuslääkityksestä joka toivottavasti ei ole pysyvä olotila tulevaisuudessa.

Kaikki aina puhuvat siitä kuinka haastavaa aikaa parisuhteelle on pienten lasten vauva- ja leikki-ikä aika. Niistä kun selviää, niin parisuhdeongelmat ratkeavat kun elämää ei enää määritä ja hallitse pienet lapset. Jaa, vai että teinin kanssa eläminen on sitten helpompaa? Kun lapset olivat pieniä, niin ne olivat sentään nukkumassa klo 20:00 ja siitä eteen päin oli parisuhdeaikaa elokuvien, seurustelun ja seksin merkeissä sinne 22-23 saakka. No nyt kun on teini, joka menee nukkumaan, jos menee, kymmenen jälkeen pitkän patistelun jälkeen, niin yleensä suhteen toinen osapuoli on jo silloin nukkumassa, joten parisuhdeaika vähenee vähenemistään.

Itse olen huomannut, että omista tavoitteista pitää vain luopua. Illuusio romanttisesta rakkaudesta ja siitä kumpuavasta kirjavasta seksielämästä on mennyttä. Se saattaa tulla takaisin sitten kun lapset ovat aikuisia ja maailmalla, mutta spontaaninen ja räiskyvä seksielämä ei ole enää todellisuutta. Se ihan oikea oivaltaminen ja sisäistäminen on helpottanut omaa kärvistelyä kummasti. Miehelle fyysinen tarve on toki isompi, mutta kalu käteen ja omin käsin onneen sanoi matematiikan lehtori kun taskulaskinta tarkoitti. Tylyä, mutta näin se on.

Vaakakuppi: punnitse asioita. Jos toisessa vaakakupissa on perhe ja kumppanuksellinen parisuhde ja ei seksiä, niin mitä toiseen tulisi. Hajoitettu perhe, epävarma asema sinkkumarkkinoilla, ojasta allikkoon vastaavan tilanteen kanssa ja ehkä mahdollisesti toisenlainen tulema (2% todennäköisyydellä). Pettäminen on toki yksi vaihtoehto, mutta oletko sellainen ihminen? Haluatko olla sellainen ihminen?

Kaikkea ei voi saada ja olen pahoillani siitä (itsenikin kannalta), mutta elämäntilanteet vaihtelevat ja elämänkaareen kuuluu seksin vähentyminen ajan kuluessa ja perheen kasvaessa / kehittyessä. Toki aloitusviestin vaimon +40 kiloa on jo jonkinlainen fyysinen rasite (selkävaivaa, puutumista puuhastellessa, verenpaine?) seksille eikä varmasti oman kehon kuva ole ideaalinen. En sano, että kaikkien pitää olla missin mitoissa, mutta oma isäni kuoli 54-vuotiaana 40 kilon ylipainon saattelemana (sydän ei kestänyt).

Eli jos pitäisi varovasti neuvoa, niin yhteinen liikuntaharrastus lapsien kasvaessa ja toiseen uudelleen tutustuminen voisi olla kovaakin valuuttaa tulevaisuudessa. Kiloja pois, mielekästä tekemistä yhdessä niin kehokin herää kuin itsestään muuhunkin puuhaan siinä sivussa? Läheisyys luo läheisyyttä vaikkei "lääppiminen" muuten kiinnostaisikaan.

Käyttäjä 1Maisa kirjoittanut 18.03.2016 klo 17:04

TH69, elät juuri tätä vaikeaa aikaa, joka tuntuu ravistelevan meidän ikäluokan avioliittoja. Toki teillä lapset ovat juuri hankalan ikäisiä, niinkuin Keaton osuvasti mainitsi. Teini-ikäisen vanhempina pitää olla tosi "asialla", että saa riittävästi seksiä 😉

Naisena ajattelisin, että se ei ole niin helppoa. Toki pitäisi osata olla spontaani, mutta mistä sellaista spontaaniutta kaivaa itselleen, jos se ei ole ollut luontaista ennenkään?

Voisiko olla kuitenkin hyvä jutella avioliittonne tilasta vaimosi kanssa? Ei niin, että jos et ala niin menen muualle, vaan miten hän näkee teidän suhteenne? Onko tyytyväinen siihen? Mitä voisitte yhdessä vielä tehdä?

Pettäminen todennäköisesti hajottaa sinut ihan yhtälailla kuin tämäkin tilanne? Mitä tuota omaa ukkoa on kuunnellut 😋 kaveruus avioliitossa on hyvä juttu, mutta tyytymättömyys ei. Yritä ottaa asia puheeksi arvostavasti. Olettehan kuitenkin joskus naimisiin päätyneet ja lapset laittaneet?

Käyttäjä Kartastrofiina kirjoittanut 18.03.2016 klo 21:45

Heips,

älä huijaa itseäsi.

Tunnustat vaan, mitä kaipaat eli toisenlaista parisuhdetta. Sellaista, jossa ei kilot haittaa ja seksi sujuu.

Olet jo niin sanotusti antanut pirulle pikkusormesi ja tunnetusti se vie koko käden. Deittietsintäsi netissä korvaa nyt puuttuvan seksielämän. Se tuo jännitystä ja salaisuutta elämään,

sitä kaipaat ja haet. Kun et muualtakaan osaa sitä hakea.

... Tuosta on helppo jatkaa. Ennemmin tai myöhemmin löydät netistä kaltaisesi ja taivas aukeaa. Ja helvetti, koska sitten menee paljon palasiksi. Siinä ei sitten paina paljoa ne ärsyttävän myöhään valvovat teini-ikäiset lapsetkaan -- palasiksi menevät nekin.

Mutta totuushan on, että kaikki tarinat eivät ole ikuisia. Entäs jos hoidat tämän ylipainoisen avioliittosi ensin loppuun ja aloitat vapaana miehenä uudet seikkailut.

Kanna vastuusi kuin mies.

Näitä tarinoita on nyt jo ihan liikaa.

Käyttäjä helemi kirjoittanut 21.03.2016 klo 08:16

Olisin ymmärtänyt tuon ongelman, kokonaan toisin, jos et olisi maininnut vaimon ylipainoa, sillä sehän se on se "pääsyy".
Jos olet kerrankaan vaimolle maininnut, vaikka kuinka lempeästi ja hyvässä hengessä, ylipainosta, vaikka silloin, kun sitä vähemmän on ollut, niin vaimolta on halu miellyttää kadonnut, sillä sekunnilla, on iskenyt paniikin omainen tunne, en kelpaa ja se voi olla osasyy ylipainoonkin.
Joten sinun on nyt soviteltava tämä ongelma ensin, joko innostat, jollakin konstilla vaimoa laihduttamaan tai sitten sanot suoraan, että meidän liitossa on liikaa vihkimätöntä lihaa.
Jos hän ei sinun toiveestasi laihduta, niin tehän voitte erota, sehän on ihan läpihuuto juttu, näin vakavan ongelman kohdatessa.
Voit etsiä sitten, sen missimittaisen nuoren kaunotaren, jolla on mitat ja kilot kohdallaan, sillä sitähän sinä haluat. 😉
Mutta, jos vaimo ei kelpaa sinulle ylipainoineen, niin oletko ihan varma, kelpaisitko sinä hänelle, jos hän olisi hoikka. 😉

Käyttäjä Theofano kirjoittanut 21.03.2016 klo 17:57

Mun mielestä on jotenkin hassua, että kun mies myöntää näitä fiiliksiä niin toki tulee sitten niskaan kaikenlaista nimeltämainitsematonta; "kyllä sinä nyt tunnet väärin ja olet ikävä ihminen, menepäs itseesi ja lopeta vain tuntemasta noin."

Lihavuus voi olla ongelma monesta syystä. 40 kg ylipaino on aika paljon, se tekee elon ihan käytännössä raskaammaksi ja kyllähän petipuuhatkin ovat jonkinlainen liikunnallinen toiminto. Toisekseen, ei nainen usein tarvitse miehensä kommentteja ahdistuakseen lihomisesta. Oma mieheni ei ole KOSKAAN vihjannut häiriintyvänsä painonvaihtelustani ja on aina osoittanut haluaan huolimatta koostani, mutta silti tunnen itseni valtavan epäseksikkäästi aina, jos vähänkään lihon. Omista syistäni. Vastustan ajatusta, että se tulisi kaataa miehen niskaan se syy ja vastuu. Sitä paitsi, aloittaja kuvaa vaimonsa olleen aika epäinnostunut seksistä ja alkuaikoina ja kaipaavansa ihan sitä intiimiä läheisyyttäkin, mutta sitä ei ole tiedossa.

Mua itseäni vähän surettaa aloittajan kaltaiset suhteet. Miksi ihmiset haluavat omistaa toisen, mutta eivät sitten kuitenkaan suostu eivätkä halua täyttää tämän tarpeita? Olisi paljon helpompaa, jos sen hellyyden ja seksin sitten voisi hakea muualta, jos/kun kerran ei oma puoliso sitä halua antaa.

Mutta. Asioiden ollessa noin, sanoisin, että aloittajan kannattaa hyväksyä ja sisäistää se ajatus, että nykyisessä parisuhteessa ei sitä hellyyttä ja läheisyyttä tule olemaan. Edes tulevaisuudessa. Vaimo on ilmeisesti vain toisentyyppinen ihminen, missä ei siis toki itsessään ole vikaa. Jos lapsia ajattelee eikä halua rikkoa perhettä niin voihan sitä pysyä yhdessä ainakin, kunnes lapset lentävät pesästä? En näe, että kenenkään tarvitsee loppuikäänsä elää hellyydennälästä räytyen. Ja voisihan vaimon kanssa ehkä varoen keskustella mahdollisuudesta, että sitten tyydyttäisi halujaan muualla? (Todennäköisyys tuskin on suuri suostumiselle, mutta ei sitä tiedä, jos ei kysy.) Suoranaista pettämistä en suosittele, koska jos/kun se palkastuu, sota on varma ja lapset kyllä todennäköisesti asettuvat petetyn puolelle, mikä on ihan ymmärrettävää.

Käyttäjä Amassados kirjoittanut 21.03.2016 klo 20:04

Minun kysymykseni sinulle: oletko itse saman näköinen ja painoinen kuin 24 vuotta sitten? Onko vuodet vieneet tukkaa, kasvattaneet keskivartaloa ja saanut sohvan kutsumaan seireenin lailla joka urheiluohjelman tullessa joltain kanavalta? Mitä teitte ennen yhdessä? Siis aiemmin, ennen lapsia? Mitä voisitte tehdä nyt yhdessä? Ihan vaatteet päällä. Ja vastaukseksi ei kelpaa elokuvien katselu sohvalla.

Rehellisyytesi seuran hakemiseen netin kautta on ihailtavaa, mutta helvetti on irti jos vaimosi saa tietää sinun olevan millään palstalla seuraa hakemassa tai edes rekisteröityneen jonnekin. Se on naiselle yhtä kuin pettämisen suunnittelu, joka on yhtä paha kuin oikeasti, fyysisesti tapahtunut vehkeen uitto vieraissa vesissä. Sen jälkeen mitään mitä sanot ei uskota ja kaikkea kertomaasi epäillään. Luottamuksen menettää vain kerran. Sellaisen jälkeen on hajalla moni muukin kuin pettäjä.

Mieti todella tarkkaan miten aijot edetä. Jos parisuhde on riitainen, ei lapsia kannata käyttää tekosyynä siinä roikkumiselle. Lapset voivat huonosti ahdistavassa ja painostavassa, riidalle räjähdysherkässä ympäristössä ja heistä kasvaa nuoria aikuisia, joilla mitä todennäköisimmin saattaa ilmetä mt-ongelmia tai muita vaikeuksia omissa ihmissuhteissaan. Mallit tulee kotoa. Mieti millaisen mallin haluat heille antaa.
Nosta kissa pöydälle ja kysy vaimoltasi millaisena hän näkee suhteenne. Millainen tulevaisuudennäkymä vaimollasi on? Entä sinulla? Missä olet/olette 10 vuoden päästä? Jos raha ei rajoittaisi elämäänne mitenkään, mitä tekisitte?

Kirjoituksesi oli hyvin minä-keskeinen. Entä jos käännät asetelman ympäri ja käännät katseesi hetkeksi pois itsestäsi. Parisuhteessa on nimensä mukaisesti kaksi ihmistä, yleensä itsekästä sellaista, joiden on tarkoitus soutaa venettä samaan suuntaan. Jos toinen lopettaa soutamisen, ajaudutaan pois kurssista. Silloin on tarkistettava suunta ja soudettava hetki vähän rivakammin päästäkseen takaisin oikealle väylälle. Toinen vaihtoehto toki on lopettaa soutaminen kokonaan ja odottaa milloin osutaan kiveen ja jännittää kuinka syvälle upotaan. Kuinka on kyydissäolijoiden uimataidon laita?

Käyttäjä Viistoliike kirjoittanut 07.07.2016 klo 16:51

Puhuit tuossa lapsien takia yhdessäolosta.

Yksi kysymys: Haluatko että lapset oppivat seuraamalla teitä parisuhteen mallin, missä ei ole läheisyyttä eikä rakkautta puolisoa kohtaan?

Itse olen onneksi eroperheestä. Isäni ja äiti-puoleni lämmin rakkaus ja läheisyys toisiian kohtaan tuntui jotenkin todella normaalilta verrattuna millaista parisuhdemallia todistin alkulapsuus vuoteni. Se oli aitoa ja toi sen kodin lämpimän tunteen ☺️❤️☺️