Moi,

Onpa kovasti samanlainen tilanne kuin itselläni. Yhteiseloa on takana omalla kohdalla toki hiukan enemmän, mutta kaksi lasta on. Kesällä sain itsekin yllättäen vastaavan ilmoituksen ja ei ole kolmatta pyörää, syyllisiä ei ole, yhtään isoa riitaa ei ole yhteiselon aikana ollut.

Jaksaminen ja yrittäminen on teemana itselläkin ja yhtään ei tiedä miten tämä meillä etenee, mutta avioero ei ole omassa mielessä se ensimmäinen vaihtoehto. Pariterapiassa käydään tällä hetkellä.

En tiedä miten yleinen tapa tuo kirjoittaminen on, mutta samaa metodia olen itsekin käyttänyt. Riimejä on rajallinen määrä ja välillä tulee hienoja ja kauniita runoja, mutta kyllä ne pääasiassa on niitä omia ajatuksia, jotka nyt eivät mitenkään julkaisukelpoista materiaalia ole. Minulla on eheytyminen omasta mielestä hiljalleen edennyt ja uskon, että tuolla runojen kirjoittamisella on siinä kyllä oma osansa.

Mä en jaksa enää
en vaan jaksa
ei ei ei
Tämän enempää ei lähde miehestä irti
eikä tarvitsekaan.

Viekää mut pois
viekää hoitoon
Jonnekin missä joku ottaa minut syliin
silittää hiuksiani
kunnes nukahdan.

Lyö minua vielä kerran
anna tulla, tiputa kanveesiin
Katkaise ranka.

Kun saan jostain voimia,
sen verran, että pystyn tekemään sen.
Haluaisisin tehdä sen - Ehkä?
Sulkea oven ja lähteä pois
Et voisi satuttaa minua enää ikinä
Hylkäisin sinut, sua ei olisi enää olemassa.

Jos olisit mies, saisit turpaasi oikein kunnolla
Antaisin oikein isän kädestä.
Mutta koska olet vaimoni
en voi sitä tehdä,
vaan otan iskut vastaan siltä,
johon joskus rakastuin,
joka rakasti minua,
synnytti lapsemme,
pujotti renkaan sormeeni
ja rakasti.

Kylmyys tappaa
Joka Saatanan kerta
Se ei vain loukkaa ja satuta
se tappaa

Haluan viereeni naisen
joka rakastaa, ei satuta
Josta hehkuu aitoa lämpöä
jonka kanssa voin kävellä
käsi kädessä rannalla
Jonka kanssa voin istua kynttilänvalossa
Jutella tai olla aivan hiljaa
Tietäen, ettei tämä nainen koskaan
voisi satuttaa minua

Kaipasit kosketusta, lämpöä ja rakkautta
Yritin, mutten osanut
En tehnyt sitä kiusallani
tietenkään.
Nyt tarjosin romantiikkaa,
puhdasta ja kaunista.
Nyrpistit naamasi
-Ei kiinnosta

Kirjoitan runoja
ei oikein muutakaan enää keksi
Suomalainen mies ei kuulemma puhu ei pussaa
Totta, ainakin tällä hetkellä
Ei ole ketään kenelle puhua, ketä pussata
Yksin sängyssä
Aikuinen mies, kynä ja ruutupaperi
Hätähuutoja, kuolonkamppailua
Olen sekoamassa
menettämässä otteen elämästä
Mun on paha olla
Temesta leikkasi vain terävimmän huipun
Tuskan vuoresta on huippu pois, mutta kaikki muu jäljellä
Ei se mihinkään katoa, vuorta ei voi piilottaa,
se on liian suuri
Sinä pystyt kätkemään omasi
Miten?
Joko vuorta ei ole olemassakaan
tai se nousee eteesi vasta sitten,
kun minä olen poissa.
No,
Se ei ole enää silloin minun murheeni.

Ahistaa
Välillä helpottaa
ihan pieneksi hetkeksi.
Sitten se tulee taas,
vyöryen, kietoutuu ympärille,
eikä päästä irti.
Tiedän miksi mua ahdistaa
se ei ole leikkiä tai mielen temppuilua
Se on kylmää faktaa, kovaa myrkkyä.

Sydämeni on vuotanut verta jo viikkoja
Silmät eivät enää aina vuoda,
kyynelnestesäiliöt tyhjänä?
Haluatko samaa myös lapsillemme?
Murskata kolmen miehen sydämet?
Kestätkö sen?
Ansaitsemmeko sen?
Olet kertonut minulle monta kertaa:
Olen maailman ihanin mies
en voisi koskaan löytää parempaa.
Olen maailman paras isä lapsillemme.
Nyt haluat mennä pois
et pysty elämään kanssani
Et halua elämääsi uutta miestä.
Mitä sitten haluat, mitä saat?
En ymmärrä, en vaikka miten pohtisin.
Me miehet tiedämme kyllä
tasan tarkkaan
mitä me saisimme.

--------------------

Tulet töistä kotiin.
Koti on siivottu.
Ruoka on valmiina pöydässä.
Sinua tervehditään.
Sinua on odotettu.
Sinua on ikävöity.
Keitän kahvit, otatko sinä?
Vai nukutko ensin päikkärit?
Huomaatko, sinua rakastetaan.
En muista aina sitä sanoa.
Oikeastaan aivan liian harvoin.
Opettelen, jos jäät
ja sulatat ympäriltäsi tuon jään.
Kyllä se sulaa, jos päätät niin
12 vuotta sulana, 2 kuukautta jäässä.
Se sulaa, jos päätät niin.

VAIMOLLENI

Heräisit
havahtuisit
ymmärtäisit
säikähtäisit
murtuisit.
Mitä olet mennyt tekemään?
Mitä sinulle tapahtui?
Olet tuhoamassa kaiken
aivan kaiken
kaiken hyvän ja kauniin
kaiken yhteisen
tuosta noin vain
ilman selitystä
ilman mitään logiikkaa.
Sulla nyt sattuu vain olemaan joku "vaihe"
Ikäkriisi
kyllästyminen
arki ahdistaa
tätäkö tämä elämä on?
Avioero on ratkaisu?
Onko?
Ihan oikeasti?
Heräisit.

Avaa silmät
Tässä minä olen
miehesi
itkemässä
pelkäämässä
loukattuna
yksin.

Sinun täytyy
ymmärtää tekosi
pyytää anteeksi.
Pyytää anteeksi koko sydämesi pohjasta.
Olisiko se nöyrtymistä?
Kukaan ei olisi kuulemassa.
kukaan ei saisi koskaan tietää.
Vain sinä ja minä.

Riitaan tarvitaan kuulemma aina kaksi
paskapuhetta sanon mä.
Olet sanonut ettei syy ole minussa.
En minä ollut sinua hylkäämässä
en minä ole ollut tätä soppaa keittämässä.
Teit sen aivan yksin
syystä jota minä en tiedä.

Myönnän sen
minäkin olen hämmentänyt soppaa
olen tehnyt sen
peloissani
tuskissani
loukattuna
hämilläni
epätoivoisena
epäuskoisena
paniikissa.

Lopeta
minä pyydän.
En anele
sillä en ole pelle.

Olen sitkeä ja taivun
joustan itkien
venyn kärsien
JOKA IKINEN SEKUNTI,JOKA IKINEN PÄIVÄ, JOKA IKINEN HETKI
Ymmärräthän,
rankani voi myös katketa.
Kestän vielä
jotenkin
lasten vuoksi
itseni vuoksi
sinun vuoksi
MEIDÄN vuoksi.

Tule takaisin
minä pyydän.
Jos et tule
niin et tule.

Tämä ei voi loppua näin
Tämä ei voi jatkua näin.

Otan sinut vastaan
Sylini on auki
rakkaudelle
aitoudelle
lämmölle
myötätunnolle
rehellisyydelle
sinulle.

Olen valmis antamaan anteeksi
jos sitä AIDOSTI pyydät.
Haluaisin olla miehesi
kunnes kuolema meidät erottaa.