Parisuhdekriisi pettämisen seurauksena
Elämäni pahinta aikaa elelen. Sain tietää että mies on pettänyt. Väittää että on kerran yhden ihmisen kanssa, mutta jotenkin luen rivien välistä että kyllä siinä on sen yhden ihmisen kanssa useamminkin oltu. Varsinkin on lapsikin siitä tulossa. Tää on niin hirveetä. Helpompaa (?) olisi kai erota, mutta kun rakastan tuota ihmistä jonka kanssa olen 15-vuotta ollut. Sydäntä särkisi jättää hänet. Ja mikä oudointa, tämän paljastumisen jälkeen meillä on ollut ihanaa. Kuulostaa varmaan oudolta, mutta käytiin ulkomailla ja mieheltä olen vihdoin saanut kosketusta ja toisinkin päin. Seksikin on hyvää (?). Mies haluaa jatkaa minun kanssa ja minä hänen mutta siltikin pohdin, onko tämä ihan sairasta jatkaa kun se lapsikin tulossa toisen kanssa. Sitä toista hän inhoaa, kuulemma. Kyllä on sairas tilanne… En tiedä kestääkö mun pieni pääni tätä sitten kuitenkaan pidemmälle. Onko tämä nyt heti perään meidän kahden välinen ekstaasi vain jotain väliaikaista? Yritetäänkö me sillä vain hyvittää jotain vai mitä tämä on?
Koskaan ei saisi yleistää, mutta tuttu tunne, ekstaasi.
Meillä kun vaimo petti ensimmäisen kerran, niin sen seuraus oli elämäni seksiä ja läheisyyttä kuukausien ja jopa muutaman vuoden ajan. Jopa näin jälkikäteenkin ajateltuna se oli käsittämättömän hyvää aikaa. Mutta kun se kaikki rakentui kuplalle, joka alkoi myöhemmin ahdistamaan minua niin että henki saattoi salpautua kesken kauppareissun.
Kun pettäminen toistui (ja ennenkaikkea siitä kiinni jääminen), niin kuvio oli valmis. Vaimoni olisi fyysisellä suoritteella korvannut kaiken sen laiminlyömisen ja petollisuutensa jos vain olisin sen ottanut vastaan. Koska oli aikaisempi kokemus taustalla, niin näin isommassa kuvassa mihin se olisi ollut johtamssa ja ehkä hyvä niin että pistin heti stopin sille. Se fyysinen läheisyys/rakkaus ei olisi ollut aitoa. Olisin hyväksikäyttänyt puolisoani.
Fyysisen rakkauden sijaan painoimme perustuksia myöten pohjalle ja käytännössä aloitimme täysin alusta. Tämä ei ole enää sama suhden millaisena se alkoi 20 vuotta sitten. Ns. kani-vaihe on takana päin ja mikään kaneilu ei korjaa rikki mennyttä. Se pitää vain rakentaa uudestaan.
Toki tällä hetkellä ottaisin mieluusti vastaan minkä tahansa seksuaalisen teon, mutta ehkä parempi näin. Se halu syttyy uudestaan jos on syttyäkseen. Tai ainahan siitä voi haaveilla.
Minulla on aika samankaltainen tilanne elämässäni, olemme olleet yhdessä seitsemän vuotta ja sain tietää asiasta kesän alussa. Pettämisen seurauksena myös lapsi syntymässä, luultavasti ihan tässä lähiaikoina. Tarkempaa ajankohtaa emme tiedä. Minä myös päätin jostain syystä jäädä vielä suhdetta yrittämään kun ensi järkytyksestä selvisin, ensin olin sitä mieltä että en miestä edes koskaan enää halua nähdä. Mutta meillä yhteiset lapset ja heidän vuokseen haluamme yrittää.
Meillä oli myös alkuhuumaa tapahtuneen jälkeen ja ehkä siksi päätinkin jäädä kun suhde olikin yhtäkkiä sellainen kun sen kuuluukin olla. Terapiassakin kävimme muutaman kerran, mutta en ainakaan itse koe siitä olleen apua. Tilanne on ihan ok tällä hetkellä mutta usein mietin että haluanko tätä ihan oikeasti? Onko toisella ihmisellä oikeutta kohdella minua näin? Ja kuinka tämän asian kanssa pystyy yhdessä elämään.
Onko mies sanonut sinulle aikooko osallistua kuinka lapsen elämään?
Pettämisen voi antaa anteeksi mutta aikaa se vie, eikä koskaan ehkä kokonaan unohdu, varsinkaan teillä, joiden ulkopuolisten suhteiden myötä on lapsiakin tulossa.
Ehkä tärkeintä on se, että ei jää rypemään itsesääliin tai pidä itseään syyllisenä tapahtuneeseen. Pettäjä usein yrittää keventää syyllisyyttään syyttämällä petettyä tilanteesta.
Voimia teille, joilla kriisi on varsin tuore asia 🙂🌻
Mies aikoo jollain tavalla ottaa vastuun tästä lapsesta. En tiedä kestänkö ajatusta. Varsinkaan kun meidän lapset on jo isoja ja omillaan. Tää niin hajottaa mun pään...😑❓