Hei Mariza,
No, se on kai ilta alkanut suhteessa, kun toinen alkaa ärsyttämään. Tiedän fiilikset, aikanaan seurustelin lyhyen aikaa miehen kanssa, joka ärsytti minua todella monin piirtein ja ei siitä tullut mitään.Minua inhotti sen syömätavat, hirveä mussutus ja mäiskytys, inhotti sen pahanhajuinen hengityskin. Sitten se suihkussa lotrasi melkein tunnin, ja käytti kerralla shampoota puol pulloa, se ärsytti. Ärsytti sen ylenpalttinen deodorantin ja hajusteiden käyttö, ja aina piti olla viimeisen päälle sliipattu. Lopulta se meni siihen että söin eri aikaan, menin omia menojani ja lopulta jätin sen. Ja ihan sen tapojen vuoksi.
Se oli totaalinen kaaos se mies, kaikki meni kaavalla, kaikki oli niin tehtyä ja se pahinta oli sen ruokatavat - 😝.Olimme tuolloin kovin nuoria, mutta jäipä se ainiaaksi mieleen.

Mutta et kai Sinä miehen kanssa ole taloudellisista syistä, se on väärin häntä kohtaan. Reilu peli tulee silti olla, vaikka olisit työtön, ei saa pitää toista hyötymielessä ja näytellä sitä mitä ei tunne, tai halua. Uskon että jos puhuisitte asiat ja sanoisit tai esittäisit toiveitasi asioiden suhteen. Niin, et kerro mitkä/mikä Sinua ärsyttää kaverissasi ??Vai onko se rakkaus loppunut kaikkiaan ja et osaa lopettaa yhteiselämää?
Vai onko kaveri sellainen luonteeltaan että ette sovi yhteen kuitenkaan ?

elämä kaikille kirjoitti 04.04.2005 klo 15:06:

Mutta et kai Sinä miehen kanssa ole taloudellisista syistä, se on väärin häntä kohtaan.

Miksi se Sinusta on väärin? Ihmiset ovat yhdessä kovin monenlaisista syistä.

Mariza, ajatteletko, että olet mieluummin yksin? Vai kaipaatko toisenlaista kumppania?

Itse aikanaan yllätyin siitä, miten monet ongelmat seurasivat mukana uuteen suhteeseeni. Ilmeisesti ne johtuivat minusta. Tai eivät ainakaan johtuneet pelkästään kumppanista.

Urpo

Hei Mariza!

En tiedä minkälaista ärsytystä koet kumppaniasi kohtaan, mutta monesti "kyllästyminen" voi tulla eteen suhteen arkipäiväistyessä ja rutiiniutuessa. Tuntuuko sinusta, että ennen hän oli niin ihana ja nyt kaikki on tavallaan haalistunut?
haluaisin tietää, kauanko olette olleet yhdessä..? Onhan se täysin selvää, että kun toisen kanssa on pidempään ja alkaa tuntemaan toisen läpikotaisin, löytyy myös varmasti niitä ärsyttäviä puolia. Monesti ne asiat, joita on pitänyt aluksi kumppanissaan ihanana, saattavat myös olla myöhemmin juuri niitä ärsyttävimpiä.

On ymmärrettävää, että on vaikeaa lähteä suhteesta ja aloittaa ns. "uusi elämä". Ei kuitenkaan ole oikein kumppaniasi kohtaan, että hän on tilanteesta epätietoinen. Oletteko keskustelleet asiasta? Tietääkö hän, mitkä asiat sinua ärsyttävät ja kuinka paljon? Onko suhteessanne mahdollisuutta puhua näistä asioista, vai vaietaanko niistä? Toinen ei välttämättä edes ymmärrä, kuinka paljon ärsyttää, jos ei tiedä, mitä tekee väärin ja et kerro sitä hänelle.

Mikä kumppanissasi sitten lopulta ärsyttää? Onko se jokin/jotkut asiat, joita hän tekee, jokin hänen tapansa, vai onko hänessä itsessään jokin sinua häiritsevä piirre? Luonteessa tai ulkonäössä?

Sanot, että ilo on kadonnut ja masentaa. Tuo kuulostaisi minun korvaani juuri siltä, että suhteenne on rutinoitumassa. Sitä ns. "alkuviehätystä" ei enää ole. Tulee vastaan se tosiasia, että toinen ei olekaan niin täydellinen, kuin kuvitteli aiemmin. Hän alkaa ärsyttää. Tässä tuleekin vastaan se, kannattaako suhdetta jatkaa. Oletko valmis hyväksymään kumppanisi sinua ärsyttävät piirteet tai voiko kumppanisi vaikuttaa niihin? Kenties lakata tekemästä jotain, mikä sinua häiritsee? Joitain virheitä toisessa on voitava hyväksyä suhteen jatkumisen kannalta, mutta jos ne ovat sellaisia, joihin kumppanisi voisi vaikuttaa, voisitte puhua niistä rauhallisesti ja fiksusti. Ehkä kumppanisikin ymmärtäisi ottaa sinut ja toiveesi enemmän huomioon. Molempien täytyy silloin joustaa. Jos kumpikaan ei ole valmis siihen, niin suhteen edellytykset eivät ole järin hyvät.

Sinun täytyy itse punnita ärsyyntymistäsi. Onko se ohimenevää? Voidaanko siihen vaikuttaa? Voisitko olla suvaitsevaisempi kumppaniasi kohtaan? Voisiko hän yrittää muuttua jossakin asiassa? En pidä hyvänä ideana pysyä suhteessa taloudellisen hyödyn vuoksi. Sinä tulet varmasti pärjäämään omillasi, jos niin päätät. Siitä se ei jää kiinni. Ota myös rohkeasti yhteyttä ystäviisi ja puhu heidän kanssaan. Heillä on varmasti myös näkemys tilanteestanne, kun he sinut tuntevat. Ystäviltä saat tukea ja mahdollista apua suhteen jälkeiseen erosta selviämiseen.
En kehota ketään eroamaan. Selvittäkää asiat puhumalla. Niin yleensä tulee esiin se, kannattaako suhdetta jatkaa. Jos molemmat eivät ole valmiita joustamaan, se voi olla hyvin haasteellista.

Eikö silloin, Urpo ole kysymyksessä järkiliitto, jos on toisen kanssa yhdessä taloudellisista syistä. Ei sillä ole mitään tekemistä rakkauden kanssa, eikä se tavallaan ole yhdessä elämistä. Kaksi köyhää asuu yhdessä. Ei se väärin ole kumpaakaan kohtaan, jos näin on asiat sovittu.

Elämä kaikille, mie jo aloin miettiin, että oletko ehkä minun mieheni kanssa nuoruudessasi ollut. Just prikulleen mun ukostani kirjoitit mutta taitaa se olla liian nuori. Mie käytän välillä korvatulppia, pyykkipoikaa nenässäni ja otan silmalasit pois. Avioliitto on vaan sopeutumista, ei sen kummosempaa.

Pitkä suhde on takana n.10 v. Mies ei paljon puhele tai kommentoi asioihin. Ja tuntuu, että asioiden hoitaminen tapahtuu minun toimestani tai täytyy ainakin "tuuppia" , että toinen hoitaisi joitakin asioita.
Olen yrittänyt kysellä mistä moinen johtuu tai onko masennusta. Mies sanoo että kaikki on hyvin ja hän on tyytyväinen elämäänsä. Itse masennun välillä ja tunnen syyllisyyttä kun en jaksa ratkaista tilannetta.
Miehen mielestä ero ei ole hyvä ratkaisu.

Hmm... Miehesi vaikuttaa ainakin sanojensa perusteella täysin onnelliselta, jos hän asiat vilpittömästi sanoo. Kuinka läheisiä olette? Onko läheisyys vähentynyt suhteen alkuajoista? Pohdin vaan sitä, mikä aina vedetään mukaan, eli onko syytä epäillä että hän tapailisi jotakuta? Tai onko suhteessanne jokin vaiettu asia, joka häntä voisi painaa?
Tuo saamattomuus kyllä totta tosiaan kuulostaa masentuneisuudelta, jos asioita täytyy "tuuppia" hoitamaan. Toisaalta se kuuluu joidenkin ihmisten perusluonteeseen. Eri asia on, jos hän on ollut erilainen aiemmin.

Erikoista, jos hän vaikuttaa masentuneelta ja sanoo täysin vastakkaista. Monesti masennusta halutaan peitellä, mutta ei sitä toiselle "luodakaan" pidä, jos ei sitä todellisesti ole. Kuinka miehesi voi työssään(jos käy)? Onko hänellä siellä kaikki kunnossa?

Miehesi on siis tilanteeseen tyytyväinen, mutta sinä selvästikään et. Ymmärtääkö miehesi, kuinka paljon sinua asiat turhauttavat? Jos toinen ei viihdy suhteessa, toisen (ja molempienkin) olisi tehtävä asian ja viihtyvyyden eteen töitä. Aina asiat eivät hoidu itsestään, vaan jos suhde halutaan saada oikeasti toimivaksi, molempien panosta tarvitaan. Yhdessäolon olisi tarkoitus olla yhteen hiileen puhaltamista, teitynlaista yhteispeliä, johon molemmat tuovat omat voimavaransa.
Miehesi joko välittää sinusta tai on kiinni suhteessa, koska se on kestänyt niin kauan. Ehkä hänestä suhteenne on hyvä ja turvallinen eikä hän kaipaa enää mitään uutta jännittävää. Teillä saattaa olla aivan erilaiset odotukset ja tarpeet toistenne tietämättä. Jos sinä kaipaat jotain muutosta, mutta hän on tyytyväinen, ei hän välttämättä edes ymmärrä ongelmaasi ja on tavallaan siitä jopa tietämätön. Oletko tuonut asian tarpeeksi selvästi hänelle esiin?
Haluatko sinä itse tosissasi sitten eroa tutusta turvallisesta miehestäsi, vai katuisitko sitä jälkeenpäin? Miehesi saattaa vain masentua entisestään (mikäli kyse on masennuksesta) jos ei ymmärrä tekevänsä väärin, mutta otat eron kertomatta selvää syytä. Yksi tärkeä kysymys on suhteessa: Voitteko molemmat sanoa rehellisesti rakastavanne toisianne? Ja toiseksi, kuinka paljon tuotte sitä esiin? Toiset tarvitsevat sitä, että rakkautta myös osoitetaan, toiset taas vähän vähemmän. Hyvänä vaihtoehtona ovat erilaiset parisuhdeterapiat tai -neuvojat, jotka saavat perimmäisiä syitä esiin siitä, mitä kumpikin haluaa ja mitä pitäisi muuttaa. Sitäkin kannattaa harkita. Niin asioiden hoito saadaan alkuun ja molempien tarpeet tulevat otettua huomioon.

aavaton kirjoitti 05.04.2005 klo 12:24:

Eikö silloin, Urpo ole kysymyksessä järkiliitto, jos on toisen kanssa yhdessä taloudellisista syistä. Ei sillä ole mitään tekemistä rakkauden kanssa, eikä se tavallaan ole yhdessä elämistä. Kaksi köyhää asuu yhdessä. Ei se väärin ole kumpaakaan kohtaan, jos näin on asiat sovittu.

On varmaan järkiavioliitto. Sillä ei välttämättä ole rakkauden kanssa tekemistä. Miksi ihmeessä se ei olisi yhdessä elämistä? Ja miksi siinä olisi jotain väärää?

Ajatteletko, että köyhät voivat olla järkevästikin yhdessä, rikkailla pitää olla rakkautta? Minä taidan ajatella päinvastoin.

Minusta on ihmisten oma asia, millaisessa avioliitossa elävät ja miksi. Ei ulkopuolisten asia ole arvioida avioliittoa oikeaksi tai vääräksi.

Hiljakkoinhan apulaisoikeuskanslerikin pohti asiaa:

"Apulaisoikeuskanslerin mukaan laillisesti solmittua avioliittoa koskeva väestörekisterimerkintä on oikea riippumatta avioliiton solmimista koskevista motiiveista tai puolisoiden tosiasiallisesta suhteesta. Laki ei tunne eroa "oikean avioliiton" ja käräjäoikeuden mainitseman "valeavioliiton" välillä." ( http://www.okv.fi/suomi/tiedote/t050315f.htm )

Olen samaa mieltä.

Urpo

Sanoinkin, että järkiliitossa ei ole mitään väärää, jos asia on yhdessä sovittu.
Yhdessä eläminen on eri asia kuin kimppaeläminen, mitä järkiliitto on.
Jos pari elää yhdessä, kyllä siinä silloin pitää olla rakkautta mukana. Järjellä ei sen elämisen kanssa ole paljonkaan tekemistä.

Sie kysyt multa jotain, et edes odota vastausta, vaan jo toteat, että taidat päinvastoin ajatella. Taidan sinut yllättää ja ajattelen ihan samoin kun sie.

Minunkin puolesta ihmiset saavat elää millaisessa avioliitossa haluavat. Mitä tämä tähän juttuun kuuluu, sitä taas en tajua?

Mutta, jos kommentoin tämän otsikon aloittajan avioliitto (siihen minulla nähdäkseni on oikeus, koska hän kirjoittaa tänne). Mies on tyytyväinen tähän liittoon mutta vaimo ei. Silloin kai on aika hankala mitään parannusta saada aikaan, jos toinen on tyytyväinen vallitsevaan olotilaan. Tässä varmaan kannattaisi tyytymättömän heittäytyä myös ”tuupittavaksi” osapuoleksi eikä hoitaa kaikkia asioita itse. Jos asiat jäävät hoitamatta, ehkä miehestäkin tulisi tyytymätön vallitsevaan olotilaan. Sitten voisikin jo mennä ammattiauttajalle.

aavaton kirjoitti 12.04.2005 klo 12:17:

.., jos asia on yhdessä sovittu.

Miten tarkkaan ihmiset sopivat tulevaisuudestaan? Kaikkea ei tule etukäteen ajatelleeksi. Varsinkaan, jos ei kyse ole järkiavioliitosta.

Yhdessä eläminen on eri asia kuin kimppaeläminen, mitä järkiliitto on.

Tätä erotteluasi en yhtään ymmärrä.

Sie kysyt multa jotain, et edes odota vastausta, vaan jo toteat, että taidat päinvastoin ajatella.

Kysyin mielipidettäsi ja kerroin omani. Kenties olisi ollut fiksumpaa ensin odottaa vastaustasi. Mutta kun tämä viestinvaihto on nykyään niin hidasta.

Minunkin puolesta ihmiset saavat elää millaisessa avioliitossa haluavat. Mitä tämä tähän juttuun kuuluu, sitä taas en tajua?

Tartuin minua kiinnostaneisiin keskustelun haaroihinn:

Mutta et kai Sinä miehen kanssa ole taloudellisista syistä, se on väärin häntä kohtaan.

Eikö silloin, Urpo ole kysymyksessä järkiliitto, jos on toisen kanssa yhdessä taloudellisista syistä. Ei sillä ole mitään tekemistä rakkauden kanssa, eikä se tavallaan ole yhdessä elämistä.

Anteeksi, että vein tarinan sivupoluille.

Urpo

Mariza, minä elän vähän samankaltaisessa tilanteessa puolisoni kanssa. Olen kyllästynyt ja pienimmätkin asiat hänessä ärsyttävät minua. Molempien epämääräisen opiskelutilanteen vuoksi meillä on vähän tekemistä ja vietämme aivan liikaa aikaa yhdessä. Tuntuu, että meistä on tulossa enemmänkin ystäviä kuin rakastavaisia. Tilanne on aika ahdistava, koska puolisoni olisi tyytyväinen, jos vain minä olisin onnellinen. Hänen mielestään suhteessamme ei ole muuta vikaa kuin se, että minä olen siinä jokseenkin onneton. Hänkään ei halua erota, mutta toisaalta ei osaa tehdä mitään asian parantamiseksikaan. Tosin vika on mielestäni pitkälti minussa, tai sitten ei meissä kummassakaan. Ehkä olemme liian erilaiset toisillemme.

Kerrot olevasi työtön. Ehkä vika ei olekaan parisuhteessasi, vaan muuten turhauttavassa elämäntilanteessa? Minusta tuntuu, että jos viettäisin puolisoni kanssa vähemmän aikaa, niin näkisin hänet vähän eri tavalla. Ainakaan häneen ei ehtisi ärsyyntyä niin paljon. Valitettavasti en osaa antaa mitään järkevää neuvoa. Kerrot tilanteestanne aika vähän.

Minusta passiiviseksi heittäytyminen ei kannata. Silloin puolisi todennäköisesti luulee, että kaikki on taas hyvin. Kannattavinta on kai vain olla rehellinen ja kertoa puolisolle, miksi hän ärsyttää, mitä haluaisit asialle tehtävän, ja että jos muutoksia ei tapahdu, niin sinun on harkittava eroa. Ehkä puolisosi ei usko sinun vakavasti harkitsevan eroa? Jospa hän huomaa, että olet epävarma asiasta taloudellisen tilanteen ja muuten tyhjän päälle jäämisen pelon vuoksi, eikä siksi vaivaudu tekemään asioille mitään?

Urpo kirjoitti 05.04.2005 klo 10:09:

Miksi se Sinusta on väärin? Ihmiset ovat yhdessä kovin monenlaisista syistä.

Mariza, ajatteletko, että olet mieluummin yksin? Vai kaipaatko toisenlaista kumppania?

Itse aikanaan yllätyin siitä, miten monet ongelmat seurasivat mukana uuteen suhteeseeni. Ilmeisesti ne johtuivat minusta. Tai eivät ainakaan johtuneet pelkästään kumppanista.

Urpo

Hyvä Urpo,
vastaan kovin pitkän ajan kuluttua kommentistasi, mutta käyköön nyt näin.Olen tehnyt töitä ja aika ei ole riittänyt tulla tänne enää kommentoimaan.
Mutta,
tarkoitin lähinnä sitä, että jos toinen alkaa tosiaan ällöttämään kaikin tavoin, niin taloudellinen hyöty on mielestäni väärin, KOSKA ei pidä rahan takia rakkautta ylläpitää. Itselläni on kokemus siitä,että elätin nuoruudessani miestä, joka tosiasiassa olikin täys huijari. Esitti rakastavansa minua, mutta käyttikin hyväkseen varoissa olevaa nuorta naista, eli otti vain taloudellisen hyödyn ja minä menin lankaan, mutta en enää. Eli tarkoitan sitä mitä suuremmassa määrin, että jos rakkaus loppuu, ei taloudelliset asiat saa olla syy olla yhdessä, jokin moraali on ihmisellä on oltava.Ei toista saa hyväkseen käyttää, mutta ok jos rakkautta kuitenkin riittää toisen mussutuksista ja mäiskytyksistä huolimatta.😉

Ihmettelen taas tunteita ja rakkautta.

elämä kaikille kirjoitti 13.04.2005 klo 18:50:

.. jos toinen alkaa tosiaan ällöttämään kaikin tavoin, niin taloudellinen hyöty on mielestäni väärin, KOSKA ei pidä rahan takia rakkautta ylläpitää.

Mitä se on, että "toinen ällöttää"? Onko "ällöttäminen" toisen tekemistä vai minun asenteeni? Hänkö ällöttää minua vai minäkö ällöän häntä. Ovatko tunteeni toisten ohjattavissa niin, että minua voi ällöttää, enkä itse mahda mitään? Kuka vastaa tunteistni, minä vai muut?

Eikö aina ole hyvä "ylläpitää rakkautta"? Mutta, onko rakkaus välttämätöntä yhdessäololle? Onko rakkausavioliitto ainoa oikea parisuhteen muoto? Eikö se ole aika uusi ihmisen historiassa?

.. jos rakkaus loppuu, ei taloudelliset asiat saa olla syy olla yhdessä, jokin moraali on ihmisellä on oltava.Ei toista saa hyväkseen käyttää, mutta ok jos rakkautta kuitenkin riittää toisen mussutuksista ja mäiskytyksistä huolimatta.😉

Miten "rakkaus loppuu"? Onko se kuin kynttilä, joka palaa loppuun tai sammuu tuulessa? Onko rakkaus jokin meistä riippumaton ulkopuolinen? Eikö rakkaus synnykään siitä, että minä rakastan?

Onko siis moraalitonta olla yhdessä, jos ei rakasta? Miksi? Miten voin olla varma, että rakastan? Entä rakastaako vaimo? Väliin epäilen? Olenko moraaliton, kun en lähde tieheni?

Niin paljon kysymyksiä? Pitääkö erota ja ruveta elämään yksin?

Urpo

Urpo kirjoitti 20.04.2005 klo 11:13:

Ihmettelen taas tunteita ja rakkautta.
Mitä se on, että "toinen ällöttää"? Onko "ällöttäminen" toisen tekemistä vai minun asenteeni? Hänkö ällöttää minua vai minäkö ällöän häntä. Ovatko tunteeni toisten ohjattavissa niin, että minua voi ällöttää, enkä itse mahda mitään? Kuka vastaa tunteistni, minä vai muut?
Eikö aina ole hyvä "ylläpitää rakkautta"? Mutta, onko rakkaus välttämätöntä yhdessäololle? Onko rakkausavioliitto ainoa oikea parisuhteen muoto? Eikö se ole aika uusi ihmisen historiassa?
Miten "rakkaus loppuu"? Onko se kuin kynttilä, joka palaa loppuun tai sammuu tuulessa? Onko rakkaus jokin meistä riippumaton ulkopuolinen? Eikö rakkaus synnykään siitä, että minä rakastan?
Onko siis moraalitonta olla yhdessä, jos ei rakasta? Miksi? Miten voin olla varma, että rakastan? Entä rakastaako vaimo? Väliin epäilen? Olenko moraaliton, kun en lähde tieheni?
Niin paljon kysymyksiä? Pitääkö erota ja ruveta elämään yksin?
Urpo

Moi Urpo,
Sinäpä lykkäsit oikein kysymysjoukon, aloin jo ajatella tässä siten, että ei Urpolla taida asiat olla kunnossa itselläkään. Ällötys voi periaatteessa olla molempia, sekä johtua omista ajatuksista toista kohtaan mutta myös toisen toimista johtuen.Jokaisella on oikeus omiin tunteisiin ja ajatuksiin, ja totuus on se että jos joku asia toisessa ällöttää niin kovin, se saa jatkumoa muille asioille. Joskus jopa räikeään riitelyyn saakka.Kyllä rakkaus voi loppua, aivan varmasti. Itsekin se kokeneena tiedän, että kun se loppuu on parempi avata ovi ja painua pois.On moraalitonta pitää yllä kulisseja, olla lain vaatimana yhdessä, sen vuoksi että kun ollaan niin ollaan, kaikki ihan höpötystä. Kyllä jokainen omat tunteensa pitäisi tietää ja osata tulkita, rakkaus on sellainen juttu, että sitä joko on tai ei ole. Kyllä sen tajuaa jos vastapuoli ei rakasta, aivan varmasti. Jollei elä kuin hevonen laput silmillä aina ja ikuisesti.
Urpo, kehotan tutkimaan tunteitasi, ajatuksiasi ja pohtimaan asiaa myös siten, että mikä sai sinut menemään avioliittoon, mitä tunnet tällä hetkellä vaimoasi kohtaan? olisiko kuitenkin ehkä keskusteltava pahat asiat auki, jos sellaisia on? Tuntuu vaan siltä, että oma elämäsi kaipaa myös kohennusta. Toivotan onnea ja rikasta elämää tunnetasolla elämässäsi.

elämä kaikille kirjoitti 24.04.2005 klo 11:38:

Sinäpä lykkäsit oikein kysymysjoukon, aloin jo ajatella tässä siten, että ei Urpolla taida asiat olla kunnossa itselläkään.

Miksi sellaista ajattelet? Siksikö, että ajattelen parisuhteesta ja moraalista eri tavalla kuin Sinä?

Jos haluatte tuulettaa parisuhteita koskevia käsityksiänne, suosittelen Taisto Orren kirjaa "Ennen avioeroa". Minusta se on ajatuksia herättävä. Ehkä löytyy kirjastosta.

Urpo

Mariza ensimmäiseen kysymykseesi 2 / 4 klo .12 21" -toisessa alkaa kaikki piirteet ärsyttää-masentuu ,en innostu mistään , ilo on kadonnut . Mies on yleensä tyytyväinen parisuhteeseen " .Mielestäni kuulostaa siltä ,että sulla on masennuksen oireita esim. työttymyydestäsi johtuen .Elämä kaikille ,kirjoittaa : puhuisitte asiat ,sanoisitte toiveenne toisillenne - mielestäni ihan oikein ! Siivetön enkeli kirjoitti paljon kysymyksiä , joita sun kannattaisi pohtia vakavasti ( kahdessa kirjoituksessaan ) ! Rusakko kirjoitti : ehkä vika ei ole parisuhteessa ,vaan muuten sua turhauttavassa elämäntilanteessasi ! Mariza : pitkä suhde 10v ?? mulla on 40 vuotta kestänyt suhde .Jos jaksat ,niin perehdy yllä mainitsemiini kirjoituksiin .Niissä on paljon miettimisen aihetta kohdallesi . * Lämpimin terveisin ja voimahalauksin *