En ole aikaisemmin kirjoittanut avoimiin keskusteluryhmiin, muuten olen kyllä käyttänyt tukinet:ä. Nyt tuli vain sellainen asia eteen, että päätin turvautua tähän.

Olen seurustellut n. 3kolme vuotta ja kihloissa ollut muutaman kuukauden. Mieheni on todella ihana ihminen ja rakastan häntä paljon mutta nyt on käynyt niin, että olen ihastunut toiseen mieheen ja hän on ihastunut minuun. En ole voinut kuvitella, että näin pääsisi käymään ainakaan omalle kohdalle varsinkaan kun ajattelin, että näin mennään ja olen valintani tehnyt. Nyt en todellakaan ole siitä enää varma🤔 Muutenkin tunnen olevani itseni kanssa jonkinlaisessa kriisissä, koska olen valmistunut ammattiin ja olen muuttunut ihmisenä aika paljon siitä, mitä olin 3vuotta tavatessa mieheni.

Nyt kun olen joutunut asioitani miettimään, olen huomannut, että en välttämättä halua olla lopunelämääni kihlattuni kanssa, koska en tiedä kestänkö niitä huonoja puolia hänessä, kuten esimerkiksi tuen puute jos sellaista tarvin, erilaiset kiinnostuksen kohteet, rahan liiallinen tärkeys yms.Tietenkin toisessa on aina huonoja puolia, ei sellaista ihmistä ole olemassakaan kenessä ei olisi. Tässä ihastumani miehessä on kuitenkin niin paljon samaa kuin minussa ja hänellä on luontainen tarve auttaa ja osaaminen antaa tukea, ihan jo ammattinsa puolesta. En kokenut silloin 3vuotta mitään tällaista tunnetta kuin nyt. Tästä toisesta miehestä on tullut minulle todella tärkeä eräiden asioiden takia. Toinen asia mikä tekee tästä vaikeeta on se, että hän on minua 10vuotta vanhempi.. Voiko 21 ja 31 -vuotiaalla olla mitään tulevaisuutta? Voin kyllä itsekin sanoa, että olen ikäistäni kypsempi ja olen kuullut tuon usein eri ihmisiltä.

Olen kuitenkin aina ollut sellainen, että ajattelen itseäni aina viimisenä, yritän saada kaikilla muilla asiat kuntoon ja auttaa ja saatan välillä unohtaa itseni kokonaan. En tiedä uskallanko ajatella omaa elämääni kun mietin jatkanko suhteessa vai en. Ja koska olen mennyt kihloihin, en tiedä uskallanko ajatella mitään muuta enää, se on kuitenkin lupaus avioliitosta. Olen tästä asiasta kihlatulleni puhunut. Ihastumisesta en ole kertonut, koska jos irrottaudun parisuhteesta, se ei tule olemaan se syy. Olen vain ihastumisen myötä havahtunut miettimään mitä oikeasti haluan.

Nyt sitten, kun olen hieman ajatellut itseäni ja yrittänyt selvittää asioita tämän toisen miehen kanssa, asiat ovat menneet vielä enemmän solmuun enkä todellakaan tiedä miten tulen selviämään tästä kaikesta. Olemme tunteneet n. muutaman kuukauden ja hän todella välittää minusta, koska huomasi, että mun kanssa voi asioista keskustella, meillä on paljon yhteistä, mitä hänen nykyisessä suhteessaan ei ole. Hän ottamassa avioeroa, tosin ei minun takiani, vaan useiden muiden syiden takia. Tunnen kuitenkin syyllisyyttä, vaikka mulla ei ole osaa eikä arpaa heidän avioeroonsa ja siihen minkä takia on mennyt huonosti. Toivottavasti ette tuomitse mua kovin pahasti 😯🗯️ Olo on muutenkin jo tarpeeksi huono. Toivoisin vain saavani jonkinlaista tukea asiaan ja että olenko ainoa kenellä on käynyt näin. Mitä tässä tilanteessa pitäisi tehdä, en todellakaan tiedä.